Miehen vastuu?

Kun nainen on raskaana ni se on kaikki sen naisen vastuulla. Miks miehen pitäis maksaa siittä mitään.

Tottakai miehellä on vastuu osallistua.

Olen itse mies ja minusta lapsi on "puoliksi" miehen. - Mutta toki naisen tulee voida luottaa ja uskoa, että mies pystyy ja kykenee hoitamaan lasta hyvin Sama pätee toki myös toisinpåin. Mutta oman vähäisen kokemukseni mukaan on ollut kovin väh'n sellaisia nimenomaisesti, jompaa kumpaa sukupuolta edellyttäviä toimia ja askareita lapsen hoidossa. 

Entö sitten tilanne ennen lapsen syntymää, ns. raskausaika? Ellei mies osoita juuri tukea raskausen aikana, niin olisin kyllä itse hieman huolestunut. Miksi tilanne muuttuisi toiseksi siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt? 

Vierailija kirjoitti:

Entö sitten tilanne ennen lapsen syntymää, ns. raskausaika? Ellei mies osoita juuri tukea raskausen aikana, niin olisin kyllä itse hieman huolestunut. Miksi tilanne muuttuisi toiseksi siinä vaiheessa kun lapsi on syntynyt? 

     

Vastuu tuoesta ja osallistumisesta on parisuhteessa molemmilla jo ennen raskausaikaa. Jos sellaista ei ole koskaan suhteessa ollut ei sitä yhtäkkiä jostakin kaiveta raskausaikana tai vastasynnytyksen jälkeen.

Mitä se "tuki" sitten raskausaikana on? Empatiaa kun toinen oksentaa? Kannustaa, kun vaaka näyttää hurjia lukemia?

Ei mun mies kyllä mitenkään tukenut, en kyllä odottanutkaan sitä. Osansa on lapsesta hoitanut, ainakin melkein.

Raskausaikana tukee ja lohduttaa, ja katsoo vähän sirmien välistä niitä ihania asioita mitä sieltä naisen suusta välillä putkahtelee. Raskasta aikaa myös miehelle, näin ainakin omien kokemuksien perusteella. Oikeampi kysymys on, saako mies pahoittaa mieltään tai suuttua mistään kun nainen on raskaana?

Enpä kyllä edes tullut ajatelleeksi, että kaikki menisi pilkulleen puoliksi. Ostelin vaatteita, vauvoille ja itselleni. Mies taisi maksaa häkkisängyt, maksoikohan turvakaukalot myös muistaakseni. Neuvolassa ei kyllä käynyt mutta äitipolilla oli joka kerta mukana koska niin into pinkeänä odotti ultran kuvia.

Neuvoni on, että älä vertaa. Teidän liitto on omanlaisenne ja kaverilla omanlainen. Se mikä toimii toisella ei välttämättä teillä. Keskustella toki täytyy siitä, miten vastuut jaetaan ja rahatkin kenties, mutta teidän omista lähtökohdistanne, ei siksi että joku muu tekee jotenkin.

Meillä mies valittaa sitä kun raskaus on naisen juttu ja miehet jää siittä ulkopuolelle. Silti jos kysyn sitä mukaan neuvolaan ni ei tule.

Ei tulis mieleenkään ehdottaa että maksais esim puolet näistä raskausulkohousuista jotka jouduin hiihtolomaa varten hankkii .. oli ihan järkyttävän kalliit . . Ei varmasti suostuis siihen.

Yhteiset rahat. Mies oli täydellisesti tukena koko ajan.

Minusta lasta ei pidä harkita tilanteeseen, missä mies ei ole ihan täysillä mukana, ja missä rahat ja omaisuus eivät ole yhteisiä. Mutta jos rahat on jostain syystä pidettävä erillisinä, niin toki mies maksaa osansa raskauden ja lapsen kuluista, ja toki tukee myös taloudellisesti äitiysloman aikana. Hoitovapaat voi jakaa puoliksi.

Sen verran vielä ap jatkaa että olen siis tiennyt mieheni olevan aina sellainen. Olen tyytyväinen tällaiseen. Olen muutenkin aika itsenäinen vaikka parisuhteessa olenkin ja olen aina ajatellut että tää raskaus on enemmän mun juttuni kuin miehen vaikka hän kyllä teki aloitteen että yritettäis lasta.

Omat vaatteeni olen totta kai hankkinut, mutta muut kulut on maksettu yhdessä. Tuntuu kamalalta ajatuskin, ettei mies olisi ollut täysin mukana ja tukena.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran vielä ap jatkaa että olen siis tiennyt mieheni olevan aina sellainen. Olen tyytyväinen tällaiseen. Olen muutenkin aika itsenäinen vaikka parisuhteessa olenkin ja olen aina ajatellut että tää raskaus on enemmän mun juttuni kuin miehen vaikka hän kyllä teki aloitteen että yritettäis lasta.

Ei kai kyse olekaan vain sinun pärjäämisestäsi, vaan myös laps(i)en tulevaisuudesta. Millaisen mallin mies antaa ja kuinka sitten osallistuu ja toimii... Tietysti vastuullisena vanhempana voi olla toki monella eri tavoin, mutta luulisi puhtaasti vain mututuntumalta käyvän raskaaksi ja haastavaksi, jos lapsiin liittyvät asiat ovat merkittävästi enemmän vain toisen vanhemman vastuulla, jos kuitenkin samanaikaisesti olis tarkoitus elää yhteistaloutta; ei kahtena eri yksikkönä, joista lähinnä vain toiselle kuuluu vastaaminen monin tavoin jälkikasvusta.  

Vierailija kirjoitti:

Sen verran vielä ap jatkaa että olen siis tiennyt mieheni olevan aina sellainen. Olen tyytyväinen tällaiseen. Olen muutenkin aika itsenäinen vaikka parisuhteessa olenkin ja olen aina ajatellut että tää raskaus on enemmän mun juttuni kuin miehen vaikka hän kyllä teki aloitteen että yritettäis lasta.

Lasta kohtaan on mielestäni väärin että lapsi tai lapsen syntymä on enemmän jomman kumman vanhemman juttu, eikä molemmat halua ottaa vastuuta lapsen syntymästä.

Ja nainenko määrittelee sen mitä tarkoittaa "täysillä mukana?"

Ihan kuten muustakin perhe-elämästä  -mennään naisen ehdoilla. Muuten ero!

Vierailija kirjoitti:

Ja nainenko määrittelee sen mitä tarkoittaa "täysillä mukana?"

Ihan kuten muustakin perhe-elämästä  -mennään naisen ehdoilla. Muuten ero!

Jos sitä ei pysty määrittelemään yhdessä ennen raskautta, mitään yhteistä lasta on turha mielestäni suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Ja nainenko määrittelee sen mitä tarkoittaa "täysillä mukana?"

Ihan kuten muustakin perhe-elämästä  -mennään naisen ehdoilla. Muuten ero!

Kukas tuollaista väitti? - Tosin voitanee sanoa, että kun nainen on raskaana, niin saattaa olla luontevampaa, että hän omaa hetkellisesti enemmän äänivaltaa. - Miehenä sitä saatan keksiä ja saada mieleeni yhtä ja toista tekemistä; unohtuen ja hautauten (muka) tärkeisiin töihini ja muihin puuhiini/ velvitteisiini) .

Minulta saattaneekin tahtomattaanikin ja hyvästä yrityksestäni huolimatta olla vaikeuksia hahmotta, mitä voin odottaa raskaana olevan jaksavan.  

Näin ollen minusta on luomtevaa ajatella, että nainen raskausaikana jarruttelee ja asettelee rajoja ja mahd. enempi niitä toivetakin, kuin minä joka saatan lähinnä vierestä seurata ja odottaa h-hetkeä ja yrittäää tukea kykyni mukaan sitä ennnen.