Miten jaksaa eteenpäin

Olin ennen hyvinvoiva nuori nainen kenellä oli paljon ystäviä. Nykytilanne: voin huonosti ja minulla ei ole juurikaan ystäviä. Se tosin on oma syy, olen itse pilannut ystävyyssuhteet ja ne vähäiset mitä on jäljellä, en jaksa pitää yllä.
Viikot olen töissä ja vapaa-ajalla toivoisin että olisinpa töissä ettei tarvitsisi miettiä omaa elämää vaan keskittyä työasioihin.
Olemme aviomieheni kanssa hyvin toimeentulevia. Ja avioliitto on myös hyvä, ainoa miinus on oikeastaan se että koen olevani jonkunnäköisessä lukossa, kun en pysty puhumaan kenellekkään. En miehelleni, en ammattilaisille, enkä ystäville. Kaikkea on kokeiltu. Aina kerron vaan puolitotuutta siitä kun on jokin vialla, koska välitän ilmeisesti liikaa siitä mitä ihmiset minusta ajattelee.
Päälleppäin mitään ongelmia minusta ei nää; kaikki paha olo piiloutuu hymyn taakse, ja ulkopuolisen silmin vaikuttaa varmaan siltä että elän täydellistä elämää. Oikeasti vaan ahdistaa ja itken melkein joka päivä. Tätä on jatkunut nyt 3 vuotta valehtelematta ja nyt on semmoinen olo että en jaksa enään. En kuitenkaan ole luovuttaja luonteeltani, joten neuvoja. Varmaan ensimmäisenä huutelette että ammattilaisen puheille, ja aion sitä vielä yrittää. Ja mahdollisesti aion rajottaa työntekoani ja laittaa hyvinvoinnin edelle. Mietin vaan löytyisikö tätä kautta jotain kohtalontoveria kenen kanssa keskustella. Ongelmani ovat syvempiä mitä tässä tekstissä annan ilmi, mutta jos löytyy joku kenen kanssa puhua niin avautuisin enemmän.