Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen eroa, mutta pelkään olenko sitten onnellisempi.
20.02.2019 |
Meillä on 2 päiväkoti-ikäistä. Ollaan juuri saamassa ensimmäinen laina, sellaiseen taloon josta on haaveiltu.
Meillä kuitenkin on lievää väkivaltaa, mies haukkuu lihavaksi (olen kyllä lihonut alkuajoista, mutta en viime vuosina, haukkuminen on alkanut tänä vuonna). Mies on tuhlari, ja koko asp on minun säästämääni.
Hyvää on ydinperhe, mies osallistuu lastenhoitoon, ja yhteinen huumori. En itsekään ole täydellinen.
Unelmani liittyvät meihin. En halua taloa viikko viikko vanhempana ilman miestä.
Joka toinen viikko mietin onko ero oikea ratkaisu.
Kommentit (26)
Jos lukisin jonkun toisen kirjoittamana sen listan negaa mitä meillä on ollut, käskisin erota, mutta omalla kohdalla tuntuu olevan liikaa muttia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet. Yksin - lasten kanssa - olet onnellisempi kuin onnettomassa suhteessa.
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No en tiedä olenko kuitenkaan onnellisempi. Parhaita hetkiä on kuitenkin ne hetket perheen kanssa. Yhteiset aamupalat, kokkaaminen, retket ja reissut.
Voisin laihduttaa, mutta tuntuu ettei mies tee mitään takiani. Olen ihan tyytyväinen itseeni tällaisena..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No tätä olen miettinyt. Eivät ole ikinä nähneet mitään, mutta kuulleet ehkä. Miehellä on tapana läpsiä pepulle (kovaa, ilman seksuaalista vibaa, tämä toki alkoi joskus seksuaalisena, vaikea selittää, en edes tiedä mitä mieltä olen), lisäksi minä olen välillä nipistänyt häntä, jolloin hän nipistää 3x kovempaa takaisin. On ollut jotakin kiinnipitämistä (käsistä) miehen puolelta. Lisäksi mies rangaistukseksi kutittaa eikä lopeta (kuulostaa hullulta, mutta on oikeasti vihainen kun tekee noin).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
laihduta.
Ei oo totta! Tuollahan kaikki ongelmat maailmassa ratkeavatkin. Ikinä ei ole edes lievästi oltu väkivaltaisia vähempikiloisia kohtaan.
Mene lenkille ja syö terveellisemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No tätä olen miettinyt. Eivät ole ikinä nähneet mitään, mutta kuulleet ehkä. Miehellä on tapana läpsiä pepulle (kovaa, ilman seksuaalista vibaa, tämä toki alkoi joskus seksuaalisena, vaikea selittää, en edes tiedä mitä mieltä olen), lisäksi minä olen välillä nipistänyt häntä, jolloin hän nipistää 3x kovempaa takaisin. On ollut jotakin kiinnipitämistä (käsistä) miehen puolelta. Lisäksi mies rangaistukseksi kutittaa eikä lopeta (kuulostaa hullulta, mutta on oikeasti vihainen kun tekee noin).
Ap
Ööh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No tätä olen miettinyt. Eivät ole ikinä nähneet mitään, mutta kuulleet ehkä. Miehellä on tapana läpsiä pepulle (kovaa, ilman seksuaalista vibaa, tämä toki alkoi joskus seksuaalisena, vaikea selittää, en edes tiedä mitä mieltä olen), lisäksi minä olen välillä nipistänyt häntä, jolloin hän nipistää 3x kovempaa takaisin. On ollut jotakin kiinnipitämistä (käsistä) miehen puolelta. Lisäksi mies rangaistukseksi kutittaa eikä lopeta (kuulostaa hullulta, mutta on oikeasti vihainen kun tekee noin).
Ap
Lapset aistivat yllättävän hyvin kodin ilmapiirin. Jos meno jatkuu tuollaisena tai pahenee (mikä on realistinen mahdollisuus), niin he oppivat joko pitämään äidin nöyryyttämistä normaalina tai sitten häpeämään sitä kun tajuavat ettei muissa kodeissa toimita noin. Jälkimmäisen seurauksena he oppivat keksimään hätävaleita, kaunistelemaan asioita ja ylipäätään pitämään kulissit pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin myös laihduttaa, mutta en todellakaan pelastaakseni parisuhteeni, vaan itseni takia.
Jotenkin ärsyttää jatkuva kommentointi painosta, koska ei mies itsekään ole täydellinen, toki paremmassa kunnossa kuin minä. Mutta on hänellä vatsaa. Lisäksi mies ostaa meille herkkuja, en minä. Syön luultavasti liikaa ihan peruskotiruokaa. Töissä syön salaatin, mutta toki tulee sitten syötyä myös niitä miehen ostamia herkkuja. Mies kuitenkin haluaa seksiä kanssani, mutta näiden viimeaikaisten haukkujen takia ei ollenkaan huvittaisi. Eikö riitä että kerran sanoo? Tuskin viikossa laihdun.
On hirvesti negatiivisia tunteita mistä kohtaan, mutta ehkä tunne on sitten molemminpuoleinen. Ero tuntuu kuitenkin isolta asialta. Enkä kehtaisi terapiassa puhua kaikkea, koko ajatus on ahdistava.
Ap
Eron harkitseminen on joskus vain yhden ja uuden näkökulman ottamista tilanteeseen. Olet eroajatuksien myötä jo ymmärtänyt sen, että elämässänne on paljon plussia. Muutenkin se suurin muutos parisuhdeongelmien ratkomiseksi lähtee sinusta itsestäsi. Toinen on, mikä on, mutta usein yhden muuttuminen johtaa toisenkin muuttumiseen. Mieti voitko muuttaa jotakin asiaa ja jolla olisi myönteinen vaikutus sinuun sekä sitä myöten mieheen?
Kannattaa tutustua tarkemmin käsitteeseen väkivalta. Siitä löytyy materiaalia netistä vaikka kuinka. Miehesi käytös ei aivan suoraan täytä väkivallan kriteerejä, ellei hän satuta sinua kutittamalla ja koet sen uhkaavaksi. Tai jos katsot miehen nipistelyn väkivallaksi sinun täytyy ensin muuttaa oma väkivaltaisuutesi myöskin. Sinulla ei ole sen suurempaa oikeutta nipistellä häntäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No tätä olen miettinyt. Eivät ole ikinä nähneet mitään, mutta kuulleet ehkä. Miehellä on tapana läpsiä pepulle (kovaa, ilman seksuaalista vibaa, tämä toki alkoi joskus seksuaalisena, vaikea selittää, en edes tiedä mitä mieltä olen), lisäksi minä olen välillä nipistänyt häntä, jolloin hän nipistää 3x kovempaa takaisin. On ollut jotakin kiinnipitämistä (käsistä) miehen puolelta. Lisäksi mies rangaistukseksi kutittaa eikä lopeta (kuulostaa hullulta, mutta on oikeasti vihainen kun tekee noin).
Ap
Lapset aistivat yllättävän hyvin kodin ilmapiirin. Jos meno jatkuu tuollaisena tai pahenee (mikä on realistinen mahdollisuus), niin he oppivat joko pitämään äidin nöyryyttämistä normaalina tai sitten häpeämään sitä kun tajuavat ettei muissa kodeissa toimita noin. Jälkimmäisen seurauksena he oppivat keksimään hätävaleita, kaunistelemaan asioita ja ylipäätään pitämään kulissit pystyssä.
Niin, tiedostan ettei tämä ole normaalia missään nimessä. Olen myös itse osasyyllinen, kun nipistän joskus kiukkuisena. Lisäksi valitan liikaa, enkä kehu miestä. On muodostunut jotenkin negatiivisen kommunikoinnin kehä, kun molemmat ärsyyntyvät herkemmin toisiinsa. Vahingossa myös haukun miestä, jonka tiedän olevan vahingollista lapsille. Pitäisi pystyä laskea kymmeneen.
Mietin jos vielä yrittäisin muuttaa omaa käytöstäni, voisiko sillä olla myös vaikutusta mieheen. En siis ole sellainen alistuva pelkäävä, vaan enemmänkin yhtä hirveä kuin mies.
Ap
Pahinta on, että suhteessamme on ne asiat joita ennen pidin ihan järkyttävinä, eron paikkoina: lihavaksi haukkuminen, jatkuva pelaaminen, holtiton rahankäyttö ja siihen liittyvä valehtelu.
En ole varma onko plussaa enemmän, luulisin että miinusta ja plussaa on saman verran, jopa enemmän miinusta..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No tätä olen miettinyt. Eivät ole ikinä nähneet mitään, mutta kuulleet ehkä. Miehellä on tapana läpsiä pepulle (kovaa, ilman seksuaalista vibaa, tämä toki alkoi joskus seksuaalisena, vaikea selittää, en edes tiedä mitä mieltä olen), lisäksi minä olen välillä nipistänyt häntä, jolloin hän nipistää 3x kovempaa takaisin. On ollut jotakin kiinnipitämistä (käsistä) miehen puolelta. Lisäksi mies rangaistukseksi kutittaa eikä lopeta (kuulostaa hullulta, mutta on oikeasti vihainen kun tekee noin).
Ap
Lapset aistivat yllättävän hyvin kodin ilmapiirin. Jos meno jatkuu tuollaisena tai pahenee (mikä on realistinen mahdollisuus), niin he oppivat joko pitämään äidin nöyryyttämistä normaalina tai sitten häpeämään sitä kun tajuavat ettei muissa kodeissa toimita noin. Jälkimmäisen seurauksena he oppivat keksimään hätävaleita, kaunistelemaan asioita ja ylipäätään pitämään kulissit pystyssä.
Niin, tiedostan ettei tämä ole normaalia missään nimessä. Olen myös itse osasyyllinen, kun nipistän joskus kiukkuisena. Lisäksi valitan liikaa, enkä kehu miestä. On muodostunut jotenkin negatiivisen kommunikoinnin kehä, kun molemmat ärsyyntyvät herkemmin toisiinsa. Vahingossa myös haukun miestä, jonka tiedän olevan vahingollista lapsille. Pitäisi pystyä laskea kymmeneen.
Mietin jos vielä yrittäisin muuttaa omaa käytöstäni, voisiko sillä olla myös vaikutusta mieheen. En siis ole sellainen alistuva pelkäävä, vaan enemmänkin yhtä hirveä kuin mies.
Ap
Ei tästä muuten oikein selviä kuin puhumalla. Kerro miehellesi samat asiat kuin mitä olet tänne kirjoittanut. Sano että sinua häiritsee niin oma käytöksesi kuin myös miehen käytös. Sano että kun tilanne on päätynyt tällaiseksi, niin olet havainnut harkitsevasi vakavasti eroa, mutta et kuitenkaan haluaisi sitä, koska uskot vielä, että tilanne voisi parantua. Kysy mitä miehesi ajattelee asioista ja haluaisiko hän välienne korjaantuvan/paranevan ja että jatkaisitte yhdessä. Miettikää yhdessä, mitä olisitte valmiita tekemään ja että onko se tarpeeksi.
Tutuu ettei keskustelu enää auta. Rehellisesti sanottuna, tuntuu ettei mies enää rakasta, tavallaan tiedän että jollakin tasolla välittää, mutta en usko hänen rakastavan, välillä tuntuu että jopa vihaa.
Olen aina pitänyt itsenäni ihan nättinä ja saankin esimerkiksi baarista helposti seuraa, joten tuntuu ekstrapahalta nuo kommentit painosta. Onneksi ei (vielä) muuta ulkonäköä kommentoi. Mietin vain paljonko pitää sallia?
Mikä on normaalia ja mikä rikkovaa? En minä kommentoi hänen ulkonäköään, ikinä. Joskus sanon että varaisi parturin tai ajaisi parran juhliin.
Silti tiedän haikailevani meitä jos erotaan.. Kaikki joulut, synttärit, ystävänpäivä.... jaettu arki ja vastuu..
Ap
Vaikuttaa siltä, että olette eroamassa ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.
Mitä aikaisemmin sen teette, sitä paremmat todennäköisyydet teillä kummallakin on löytää ja viettää enemmän aikaa paremmassa suhteessa uuden kumppanin kanssa. Jonka kanssa voi sitten viettää juhlat ja arjet, mutta niin, ettei tarvitse kärvistellä pahan olon ja tyytymättömyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele lievä väkivalta. Kun väkivalta alkaa, se ei yleensä lopu, vaan pahenee. Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa.
No tätä olen miettinyt. Eivät ole ikinä nähneet mitään, mutta kuulleet ehkä. Miehellä on tapana läpsiä pepulle (kovaa, ilman seksuaalista vibaa, tämä toki alkoi joskus seksuaalisena, vaikea selittää, en edes tiedä mitä mieltä olen), lisäksi minä olen välillä nipistänyt häntä, jolloin hän nipistää 3x kovempaa takaisin. On ollut jotakin kiinnipitämistä (käsistä) miehen puolelta. Lisäksi mies rangaistukseksi kutittaa eikä lopeta (kuulostaa hullulta, mutta on oikeasti vihainen kun tekee noin).
Ap
No hyi saatana! Ja tuon omituisen sairauden korvaa yhteiset kokkaamiset ja retket jne.? Sanot sille että et halua olla yhdessä jos ei tuollainen paska lopu, ei kukaan halua tuollaista itselleen, vai haluaisko mies?
Peruskysymys tässä on se, että rakastaako mies edes sinua, luultavasti ei koska on tuota väkivaltaa (joka tulee pahenemaan) ja haukkuu sua (joka tulee lisääntymään).
Siis mies on väkivaltainen sinua kohtaan, sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Mikään ei voi sitä selittää paremmaksi. Eroa. Mietipä onko tuo se parisuhteen malli jonka haluat lapsille antaa? Haluatko lasten sairastuvan syömishäiriöön kuullessaan isänsä nokittelua ja haukkumista äidin painosta?
Tottakai kannattaa erota väärästä, vai kulutatko turhaan seuraavat 10 vuotta tuohon. Löydät uusia unelmia ja positiivisia asioita muualta. Älä enää jää tähän suhteeseen.
laihduta.