Lue keskustelun säännöt.
Hei, olen läski ja haluaisin lopettaa olemasta läski
Läski
20.02.2019 |
Olen 26 vuotias nainen ja ylipainoa on reippaasti. Olen 165cm pitkä ja painoin 117 kiloa ainakin kuukausi sitten kun aloin muuttamaan elämäntapojani. Tavoitteeni on ensisijaisesti rakentaa realistiset elämäntavat itselleni jotka pystyn pitämään loppuelämäni ja laihtuminen nopeasti ei ole niin tärkeää. Mutta laihtuahan tässä pitäisi varmaan semmonen 60kg että näkisin omat 60v juhlani.
Arkiaamuisin ennen aamupalaa käyn 1-2 tunnin kävelyllä. En pysty syömään tai oikein juomaankaan ennen lenkkiä, koska vatsa menee sekaisin jos lähden liikkeelle heti syömisen jälkeen. En ole saanut kerättyä rohkeutta mennä kuntosalille tai edes juoksemaan lenkeilläni vaikka olen yrittänyt. En. Vain. Pysty.
MUTTA kävelen reipasta tahtia noin 6-8 km. Jonkun 5-10 minuuttia kävelen niin ripeästi että lihaksissa tuntuu ihan kunnolla mutta tähän mennessä en ole pystynyt sen kauemmin sitä tekemään. 🤷♀️
Lenkin jälkeen syön aamupalaksi tuorepuuroa (kaurahiutaleita, maustamatonta jugurttia, kauramaitoa, vähän hunajaa ja banaani) ja teetä.
Lounaaksi syön usein jotain kasvissosekeittoa tai sitten lohta ja kasviksia.
Päivällinen on aika normaalia kotiruokaa sitten, koska sille aterialle miehenikin osallistuu ja se kitisee jos yritän jotain uutta. Lihakeittoa, täysjyväpastaa ja jotain jauheliha-tomaatti-tuorejuusto hässäkkäkastiketta. Makaronilaatikko, lasagne. Ei mitään laihdutusruokaa, mutta nykyään olen pistänyt vähemmän kastiketta tai lasagnea ja korvannut osan kasviksilla ja salaatilla.
Illalla en syö kuin hedelmiä korkeintaan.
Lauantaisin ja sunnuntaisin en ole käynyt lenkillä mutta lauantaisin askeleita tulee usein jopa enemmän kuin lenkkipäivinä. Lauantai on myös the karkkipäivä ja silloin sitä myös syödään.. Ja käydään ulkona syömässä ja juomassa. Sunnuntaisinkin tulee sitten usein syötyä pikaruokaa.
Tämä kuukausi on ollut mukava ja hurrrrrrja parannus aiempaan elämääni.
Mutta onko näillä tavoilla mahdollista laihtua? Viikonloput meinaa aina mennä höpöksi kun mies on kotona ja kavereita tulee nähtyä. Ei kehtaa kieltäytyä purilaisesta kun kaikki muutkin syö. En ole juurikaan puhunut kellekkään tästä projektistani. Mutta se on sitten jo toinen juttu.
Sori pitkä sepustus.
Kommentit (28)
Olen itse laihtunut sillä että söin aamulla sen aamupalan vaikka ei olisi huvittanut. Myös ruoka-aikojen välit mulla heittelivät miten sattuu mut sitten aloin pitämään kirjaa et mitä oon syönyt ja milloin oon syönyt jne. Kaikista tärkeintä sen ohella että yrittäisit saada tuon "viikonloppuna herkutellaan" moton sun aivoista pois. Yritä pikkuhiljaa totutella siihen että sitä roskaruokaa ei todellakaan tarvitsisi syödä joka viikko, eikä myöskään edes kerran kuukaudessa. Se määrä esim herkkujen suhteen ratkaisee ja paljon. Muistan itse kun aikoinaan ennen kuin laihdutin niin meni todella paljon kaikkea (sipsejä, karkkeja, limsaa) ym, mutta nykyään ei edes tee mieli syödä karkkeja ym viikottain. Joskus kyllä silti syön herkkuja, mutten mielin määrin. Yritä myös tarkkailla että saat kuitua/vitamiineja riittävästi. Paino tosiaan ollut itsellä korkeimmillaan 120 ja nyt painan 55 kiloa. Kyllä se siitä. Tsemppiä AP! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se läski kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksista. En halua puhua tästä vielä kellekkään koska se aiheuttaa häpeää mulle, enkä mahda sille mitään, enkä tiedä mistä johtuu. Joten helpompi mulle puuhastella iha itekseni eikä tehä mitää numeroa tästä.
Viikonloput koitan suunnitella paremmin tästä eteenpäin. Ehkä löytyis joku terveellisempi ruokapaikka tästä kaupungista kun siitä ulkona syömisestä jonkinlainen traditio on tullut.
Paljonko on kohtuudella karkkia the karkkipäivänä? Ettei se vaikuttaisi vielä seuraavalla viikollaki ja sabotoisi koko hommaa. Suklaa ja jäätelö ja etenkin suklaajäätelö on mun jumalia.🤰🤰🤰 Eikä mulla ole hajuakaan paljonko karkkia lauantaisin on normaalia?
Lopeta ajatus "karkkipäivästä" Ne on lasten juttuja, sä olet varmasti aikuinen. Vaihda jumalasi johonkin muuhun. Jos haluat muutosta, mutta et ole valmis tekemään mitään sen eteen, niin unohda koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ajatus "karkkipäivästä" Ne on lasten juttuja, sä olet varmasti aikuinen. Vaihda jumalasi johonkin muuhun. Jos haluat muutosta, mutta et ole valmis tekemään mitään sen eteen, niin unohda koko juttu.
Miten se että kerran viikossa lupaan itselleni sen kohtuuden rajoissa (jota täällä yritän nyt selvittää paraikaa ja jonka myönnän menneen höpöksi tähän asti) jotain herkkua pitääkseni motivaatiotani yllä voi nyt yhtäkkiä tarkoittaa etten ole valmis tekemään mitään muutosta? 😂 Mulle se kerta viikossa sattuu vaa sopimaan paremmin ku epämääräinen silloin tällöin. Se lipsahtaa mulla nii helposti sit joka toinen päivä hommaan. Määrät otan kyllä syyniin, kiitos teidän muiden vinkkien.
"unohda koko juttu", tässä oli kyllä vuoden vinkki, kiitos. 👏👏👏👏
Korkki kiinni. Lasagnet sun muut höttöhiilarit hiiteen. Roskaruokaa vaikka kerran vuodessa. Jos olet hiilaririippuvainen niin kokeile hypnoosia. Ei ole sinun asiasi tehdä ukolle sopivia ruokia. Myös laihdutusleikkaus olisi hyvä jos ei pää kestä laihdutusta.
Läsö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ajatus "karkkipäivästä" Ne on lasten juttuja, sä olet varmasti aikuinen. Vaihda jumalasi johonkin muuhun. Jos haluat muutosta, mutta et ole valmis tekemään mitään sen eteen, niin unohda koko juttu.
Miten se että kerran viikossa lupaan itselleni sen kohtuuden rajoissa (jota täällä yritän nyt selvittää paraikaa ja jonka myönnän menneen höpöksi tähän asti) jotain herkkua pitääkseni motivaatiotani yllä voi nyt yhtäkkiä tarkoittaa etten ole valmis tekemään mitään muutosta? 😂 Mulle se kerta viikossa sattuu vaa sopimaan paremmin ku epämääräinen silloin tällöin. Se lipsahtaa mulla nii helposti sit joka toinen päivä hommaan. Määrät otan kyllä syyniin, kiitos teidän muiden vinkkien.
"unohda koko juttu", tässä oli kyllä vuoden vinkki, kiitos. 👏👏👏👏
Ehkä sun kannattais hakea se motivaatio hyvästä ravinnosta eikä "herkkujen" syömisistä. Lapset saattaa (aikuiset opettaneet) ajatella karkkipäivää, mutta ei se aikuisen elämään kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta napostelu ja viikonloppujen mässäilyt.
No se voi olla helpommin sanottu kuin tehty, kun siitä on tullut totuttu tapa tai pahimmillaan taustalla on syömishäiriö, jolloin ihminen napostelee pahaan oloonsa. Silloin oikea osoite on psykiatri. Sama kuin sanoisit anorektikolle, että ala syömään. Ei se ihan noin helposti käy, jos taustalla todella on henkistä pahaa oloa - mitä useimmiten ylen- tai alensyövillä ihmisillä on.
Paskat siihen mitään psykiatria tarvii, jos lopettaa napostelut.
No se on sun helppo sanoa, jos ja ilmeisesti kun et ole koskaan syömishäiriötä sairastanut. Ei ihmiselle joka napostelee pahaan oloonsa, ole vain pikkujuttu lopettaa sitä. Ota asioista selvää ennen kuin täällä huutelet.
Napostelu ei ole mikään syömishäiriö, johon tarvitaan psykiatria.
Napostelu voi olla osa syömishäiriötä ja kyllä, siihen tarvitaan psykiatria. Kovin moni ei varmastikaan napostele vain, koska se on hauskaa ja sen jälkeen valittaa kuinka raskas ja tukala olla on. Napostelun taustalla on monesti pinttynyt, epäterveellinen tapa josta on vaikea päästä eroon tai syömishäiriön oire. Toisaalta, miksi edes yritän vääntää asiaa rautalangasta sellaiselle, joka ei asiaa alun alkaenkaan edes yritä ymmärtää ja peukuttaa omia typeriä kommenttejaan.
Öhhöhhörhöh psykiatrille naposteltun takia, on siinä kyllä kieltämättä niin ajatteleva jo sen tarpeessakin, jos ei ihmisyyteen kuuluvia asioita itse osaa järkeillä ja tarvitsee yksinkertaisimmissakin elämäntoiminnoissa ohjausta.
Ei sun täältä tarvi kysellä onko mahdollista laihtua noin. Kokeilet, ja katsot mitä painolle tapahtuu. Jos laihdut, jatka. Jos jossain vaiheessa painonlasku pysähtyy, niin sitten kiristät jostain vähän. Mutt kun ylipainoa on noinkin paljon niin alkuun pitkään lähtee painoa kyllä pois ilman mitäään totaalikieltäymyksiä yhtään mistään.
Aika moni napostelee päivittäin, he ovat sinun mielestäsi psykiatrin tarpeessa. Mieti nyt vähän itsekin!