Mies pettyi lahjaani

Vierailija kirjoitti:

Mieheni palasi juuri matkoilta. Päätimme viettää myöhästynyttä ystävänpäivää/Valentinea, sillä hän oli reissussa varsinaisena päivänä. Mies toi minulle lahjan reissusta. Käväisin itse yhtenä päivänä ostoksilla, enkä olisi muuhun ehtinytkään, mutten löytänyt mitään mikä tuntuisi sopivalta lahjalta miehelle. Minulla on sellainen ajatus lahjoista, että niiden tulisi aina olla sellaisia joille on käyttöä, enkä halua koskaan ostaa jotain vain siksi että pitää antaa jotakin.

Kun lahjaa ei löytynyt, päätin sen sijaan tarjota miehelle illallisen tunnelmallisessa ravintolassa.

Nyt mies on tähän ”lahjaan” pettynyt, ja penää miksi minulla ei ollut viime viikolla muka aikaa käydä ostoksilla. Hän inttää, etten edes yrittänyt, kun hän sentään osti minulle jotain.

Minusta annettu aika/elämys on aina hyvä lahja. Mutta ei auta. Mies kokee, etten yrittänyt tarpeeksi, ja ihmettelee miksen voinut mennä vapaapäivinäni shoppailemaan, kun minulla sellaisia oli useampia viime viikolla. Minä en nauti shoppailusta, enkä koskaan mene kaupoille viettämään aikaa.

Nyt olen sitten halpa ja huono avopuoliso.

Loukkaantuisitteko te, jos saisitte puolisoltanne lahjan sijaan ravintolaillan?

 Sulla siis oli monta vapaapäivää, mutta et kuitenkaan ehtinyt kuin yhtenä päivänä käydä ostoksilla, eli mitä teit vapaapäivinäsi?

Äläkä nyt tule selittämään jostain monista lääkärikäynneistä, siivoomisista, piti käydä tapaamassa vanhaa mummoa/kummia/kummin ystävän tätiä/ystävän poikakaverin kissaa (eläin)sairaalassa tai täytyi tehdä rästitöitä ym. bullshittia, ei mene läpi. Teillä ei vissiin myöskään ole lapsia, niin tuskin elämäsi kovin kiireistä on, joten lahjan ajatteluun olisit voinut käyttää enemmän aikaa.

En muuhun ota kantaa, ei kiinnosta... paitsi että ravintolaillallinen ei kiinnostaisi ollenkaan, koska en ole ravintolassa viihtyvää sorttia. En loukkaantuisi, mutta en menisi illalliselle.

Siis minkä ikäiset ihmiset ostaa toisilleen jotain ystävänpäivälahjoja ja vielä loukkaantuvat, jos lahja ei ole mieleinen?

Meillä on jo monet vuodet kuitattu syntymäpäivät ravintolaillallisilla, kun tavaraa on liian kanssa ja toiselle on vaikea ostaa mitään järkevää. Ja vaikka meillä onkin yhteiset rahat, niin kyllä minä nuo silti jonkinlaisiksi lahjoiksi lasken, tai ainakaan en muuta kaipaa. Ei me niin usein hienoissa ravintoloissa syödä, että se tuntuisi arkiselta. Kyllä se on aina jonkinlainen tapaus, laitetaan vähän siistimmät vaatteet päälle ja nautiskellaan hyvistä ruuista hartaudella.

Eiköhän ap ole se joka toimi kuten itse halusi. Pukeutua ja lähteä "hienosti" ravintolaan, tylsää, kun niin paljon tuota vapaata kotosalla. Mies olisi ehkä töistä väsyneenä halunnut olla kotona sen niin tärkeän ystävänpäivälahjan kanssa. Ei sen kummosempaa.

Voin olla tietysti ihan hakoteillä, mutta en usko että kyse on nyt oikeasti siitä onko lahja ollut huono vai ei. "Hei kulta mennään ravintolaan, minä maksan" on vaan todella helppo lahja, varsinkin kun olette jo valmiiksi päättäneet viettää tuon ajan yhdessä. Luulen että miestäsi oikeasti harmittaa se että hän tuntee ettei häntä varten ole nähty vaivaa, eikä hän siis ole vaivannäkösi arvoinen. Kurjaa käytöstä silti olla tyytymätön lahjaan oli se mitä hyvänsä.

Ehkä sinua helpottaa ajatus siitä että miehesi selkeästi haluaa olla sinulle tärkeä? Toivottavasti saatte kinan sovittua pian.