Mitä teidän 8v poikanne tekee, kun luette esim. lehteä tai maksatte laskuja? Meillä vikisee, vinkuu ja ulisee vieressä ja jankkaa, ellei saa pelata

Mulla on 10v poika, joka myös tykkää pelata, mutta ei ole koskaan ollut tuollaista (paitsi leikkii kavereitten kanssa pyssyleikkejä, mikä on mielestäni ihan ok, mutta eivät leiki kyllä sisällä). Me ollaan toimittu seuraavasti:

-KOSKAAN poika ei ole saanut pelata aamulla ennen kuin on ollut ulkona tai muuten tekemässä jotain muuta (esim. uimahallissa)

-Muutenkin rajattu peliaika, tosin joustava. 8v taisi olla tunti päivässä ja välillä pelittömiä päiviä, silloin pelasi Minecraftia

-Jos on joskus ollut vastaavaa (meillä epäluonteenomaista) marinaa pelaamisesta, niin peli on otettu kokonaan pois vähäksi aikaa.

-Lapsi on sosiaalistettu nauttimaan lukemisesta, ymmärrän että lapsissa on eroja, ja kaikille se ei onnistu, mutta olemme etsimällä etsineet hänelle hyviä kirjoja, tilanneet Aku Ankan ja lukeneet aina iltasadun, juuri luimme Harry Potterin loppuun eli vieläkin luemme hänen kanssaan yhdessä (luimme HP:ta vuorotellen toisillemme).

-Ohjaamme hänet lukemaan tai ulos kun peliaika on loppu ja jos marisee niin sitten marisee. Käskemme lopettaa marinan ja keksiä tekemistä, toistettuna systemaattisesti lopulta toimii. Voi myös sanoa, että jos ei ole mitåän tekemistä niin ei tarvitse tehdä mitään. Tai ehdottaa niitä kotitöitä

-Viikonloppuisin teemme mahdollisuuksien mukaan jotain (usein liikunnallista) yhdessä

(-lapsella on myös joukkuelajiharrastus, joka tarjoaa tietysti tekemistä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos mulla on 2 tyttöä. Uskovat kun sanotaan sekä auttavat kotitöissä, leipomisessa jne.

No tämä ei ole sukupuolesta kiinni oleva asia. Ihan vastaavasti olen törmännyt kieroon kasvatettuihin tyttölapsiin, jotka eivät kuuntele mitä sanotaan. Ja vastaavasti on paljon poikia, jotka uskovat puhetta. Mutta valitettavan paljon on vanhempia, joilla ei ole mitään käsitystä lasten kasvattamisesta.

Jotain olen sitten vissiin tehnyt oikein.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samaa ongelmaan, koska poika ei suostu nykyään juuri koskaan tekemään mitään muuta kuin pelaamaan yksin. Hänen kanssaan pitäisi aina tehdä kaikki yhdessä, piirrellessäkin mun pitäisi istua vieressä katsomassa. Kavereiden kanssa kyllä leikkivät kaikenlaista ja ovat ulkona, mutta ei niitä kavereitakaan joka hetkeksi riitä ympärille. En ymmärrä mistä se johtuu, koska pienempänä oli kyllä varsin innokas leikkimään ihan itsekseen.

Lapsilla on kaikenlaisia vaiheita. Anna sille sitä mitä se nyt tarvitsee, eli huomiota ja läheisyyttä. Tiedän että on välillä raskasta, mutta olen ajatellut että se kannattaa. Jos ne jää vaille esim. vanhemman läsnäoloa, niin se kostautuu sitten seuraavassa vaiheessa jotenkin. Ja en yritä päteä, kantapään kautta oppinut.

No itse olette sen tuollaiseksi tehneet. Meillä on normaaleja lapsia, jotka leikkii. Koska ei ole pelikoneita .

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Aina kyse ei ole kasvatuksesta. Esim. jos lapsella on käyttäytymisensäätelyn ongelmia, voi ilmetä tuolla lailla. Mutta vaikea sanoa näin suppeilla tiedoilla. Pitäisi tietää, miten muuten menee sosiaalisesti, koulussa jne. Onko jumittumistaipumusta muuten, aistiyliherkkyyksiä jne. Miten muuten puhe on kehittynyt, onko normaalilla ikätasolla kaikkineen. Voihan olla, että poika vaan on koukussa pelaamiseen ja harmittaa kovasti kun ei pääsekään pelaamaan. Ja tärkeä olisi tietää, miten paljon poika yleensä pelaa ja onko tuo uusi ilmiö vai onko jo vuosia jatkunut.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Ihanko oikeasti sun tytär leikki *tunteja* yksin 8-vuotiaana? Siis ihan mielenkiinnosta, tuo lienee aika harvinaista.

Meilläkin samanlainen poika. Ei kykene tekemään mitään yksin, koko ajan pitäisi olla vieressä katsomassa. "Suostuu" tekemään muutakin kuin pelaamaan, mutta vain jos teen mukana tai luen vaikka kirjaa hänelle. Aina ollut temperamenttinen tapaus. Koulusta myös oppinut keskisormen näyttämisen, kirosanoja jne. Muualla käyttäytyy todella hyvin, mutta kotona aivan päinvastoin. Nurisee ihan koko ajan, jos ei ole kaveria. Ja kyllä on kasvatettu ja luotan siihen, et normaali ihminen hänestäkin kasvaa koska koulusta ja muualta ollaan saatu vain positiivista palautetta ja tottelee kyllä kaikkia muita auktoriteetteja, vaikka meitä varaan uhmaa :)

Ja meillä on muitakin lapsia, jotka uskoo paljon paremmin kuin tämä yksi kovapäinen. Mutta uskaltaa sentään näyttää tunteensa, vaikka se joskus raskasta on. Lapsissa on eroja eikä kaikki aina ole vain kasvatuksen tulosta. Tämä lapsi on muutenkin tosi herkkä kaikelle, (äänet, maut) joten myös tunteet on hänelle selvästi vaikeita kestää.. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Ihanko oikeasti sun tytär leikki *tunteja* yksin 8-vuotiaana? Siis ihan mielenkiinnosta, tuo lienee aika harvinaista.

Ei mitenkään harvinaista. Meillä vilkas poika, joka kyllä pystyi helposti keskittymään omiin touhuihin vaika pariksi tunniksi jo nuorempanakin. Riippui ihan mitä oli tekemässä. Esim. isomman legorakennelman tekemisessä meni helposti kolmekin tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Ihanko oikeasti sun tytär leikki *tunteja* yksin 8-vuotiaana? Siis ihan mielenkiinnosta, tuo lienee aika harvinaista.

Kyllä minäkin leikin aikanaan monta tuntia omassa huoneessa kun pääsin uppoutumaan. En ole pitänyt sitä mitenkään outona

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Älä välitä tolloista vastaajista. Heillä on onni kokea olevansa erinomaisia kasvattajia, koska heille ei ole sattunut tietyillä temperamenttiyhdistelmällä varustettua lasta. Antaa heidän pitää harhakäsityksensä, ei se kuitenkaan muutu ennenkuin kokemus heitä opettaa. Meillä lapsi ei ole koskaan saanut vinkumalla tai huonolla käytöksellä tahtoaan läpi, mutta silti vaan jaksaa aina välillä kokeilla. On tosi sinnikäs ja kiihkeä tunteissaan, ulospäinsuuntautunut ja elämyshakuinen. Pelaamisen kanssa saa olla tosi tiukkana, että rajat pysyy. Samoin oman vuoron odottaminen tilanteessa, jossa kokee että haluaa kiihkeästi just nyt jotakin, on vielä 9-vuotiaanakin hankalia. Ei siinä ap auta muu, kuin aina vaan toistaa rauhallisesti uudelleen ja uudelleen. Olen joskus kysynyt lapselta että milloin tämä on saanut vinkumisella ja huonolla käytöksellä jotakin, ja muistuttanut että fiksuna lapsena varmaan ymmärtää että kannattaisi kokeilla jotain toista taktiikkaa. Joskus auttaa, joskus ei. Tsemppiä.  

Meillä on henkilökohtaiset koneet joka perheenjäsenelle ja lukiolaispojalle jopa kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos mulla on 2 tyttöä. Uskovat kun sanotaan sekä auttavat kotitöissä, leipomisessa jne.

No tämä ei ole sukupuolesta kiinni oleva asia. Ihan vastaavasti olen törmännyt kieroon kasvatettuihin tyttölapsiin, jotka eivät kuuntele mitä sanotaan. Ja vastaavasti on paljon poikia, jotka uskovat puhetta. Mutta valitettavan paljon on vanhempia, joilla ei ole mitään käsitystä lasten kasvattamisesta.

Mulla on neljä lasta, joista yksi on tällainen "hankala" ja muut uskovat kerrasta. Eikä ole lellitty kuopus vaan keskimmäinen. Lapsetkaan ei ole mitään robotteja vaan jokaisella on oma persoonansa.

Se ei ole aina vanhemmillekin helppoa, kun yksi lapsi vie koko show'n ja muut joutuvat odottamaan vuoroaan jatkuvasti. Ei se ole niille sisaruksillekaan helppoa. Eikä se ole helppoa myöskään sille "hankalalle" lapselle, joka ei vaan pysty hillitsemään itseään ja itkee ja katuu sitten jälkeenpäin. Vanhempien syyllistäminen ei varsinaisesti auta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Ihanko oikeasti sun tytär leikki *tunteja* yksin 8-vuotiaana? Siis ihan mielenkiinnosta, tuo lienee aika harvinaista.

Öö mitä? Mä olen leikkinyt *tunteja* yksin varmaan jostain neljän vanhasta. Isosisko kun meni eskariin ja kouluun ja vanhemmat teki töitä niin itsekseni touhusin. Vanhemmista toinen teki sisällä toki toimistoduunia ja toinen viipotti pitkin maatilaa. Välillä molemmat ja silloin olin yksin ulkona. Koulun jälkeen sitten tehtiin läksyt, ne tarkistettiin, syötiin ja sitten tehtiin mitä milloinkin huvitti. Telkkarista katsottiin pikkukakkonen ja se oli aikalailla siinä. Tietokonetta räplättiin joskus viikonloppuisin. Tunti piti olla joka päivä ulkona, vaikka olisi seisonut räystään alla.

Edelleenkin - vanhempi ei ole kaveri, vaan vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole provo. Meillä on isosisko myös, ja hänen kanssaan ei ole ikinä ollut tällaisia ongelmia. Hänet kun on ohjannut leikin alkuun, leikeissä on saattanut kulua tunteja. 

Vinkuvan ja valittavan pikkuveljen 

-peliaika on rajattu

-ikinä ei pelata aamuisin ennen koulua. Lukee Aku Ankkaa aamupalalla.

-harrastaa joukkuelajia kerran viikossa

-nukkumaan mennään aina samaan aikaan, ruoka-ajat on

Ihanko oikeasti sun tytär leikki *tunteja* yksin 8-vuotiaana? Siis ihan mielenkiinnosta, tuo lienee aika harvinaista.

Kyllä minäkin leikin aikanaan monta tuntia omassa huoneessa kun pääsin uppoutumaan. En ole pitänyt sitä mitenkään outona

Mä ihmettelin siis enemmän tuota ikää, mun lapset on 7-11-vuotiaina halunneet leikkiä tiiviisti kavereitten kanssa. Pienempinä ovat kyllä leikkineet itsekseenkin mutta eivät tuntikausia. Itsekin olen leikkinyt itsekseni pitkiä aikoja mutta johtuen enemmän siitä että kavereita ei naapurustossa ollut. Mutta ok, tää oli täysin OT ja olin näköjään väärässä. Tsemppiä ap:lle, luulen että kun vaan ei anna periksi marinalle niin se siitä loppuu vähitellen.