Äitini aina huomautteli kaikista vioistani ja vaati kehittymään, mutta ei osannut opettaa, miten niissä kohdissa kehitytään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tekeekin koko ajan mitä paraneminen vaatii. Mutta se ärsyttää teitä älyttömästi. Täällä vaaditaan unohtamaan ja antamaan anteeksi, se ei toimi.

Suoraan äidille sanominen ja haukkuminen voisi olla väärin mutta täällä saa haukkua niin paljon että helpottaa.

Ps. Unohtaminen ja anteeksiantaminen on kaksi eri asiaa.

Ja kannattaa lukea kaikki keskitysleireiltä ja muista traumaattisista tilnteusta henkisesti selviytyneuden elämäkertoja. Niissä kaikissa on yksi yhteinen nimittäjä: anteeksi antaminen. Se tarkoittaa sitä, että lopettaa velkomisen menneisyydeltä.

Kun puhutaan anteeksi antamisesta, niin korostetaan monesti sitä, että anteeksi on mahdollista antaa vasta kun on selvinnyt kokemuksistaan.

Joskus ei vain ole mahdollista selvitä kokemuksistaan. Ei siihen ole mitään apua, jos on vaikka keskitysleirillä ollut mengelen kidutettavana. Silloin vain pitää antaa anteeksi, koska ei ole mitään muuta, mitä voi tehdä. Selviäminen tulee anteeksiannon myötä. Viha heikkenee sitä mukaa, kun antaa anteeksi.

Ei anteeksianto ole kertaluontoinen tapahtuma, vaan se on prosessi. Siitä on kirjoitettu kirjoja. Se ei myöskään liity uskonnollisuuteen, eikä unohtamiseen, eikä tarkoita sitä että mennyt olisi ollut oikein. Se tarkoittaa hyväksymistä: minulle kävi näin, se tuntuu *** pahalta, mutta jätän pahantekijäni rauhaan. Hän ei ole minulle mitään velkaa.

Tietysti ihmisen pitää olla jossain vaiheessa, että tähän kykenee. En tiedä, mikä on oikotie, että pääsee ylipäätään niin pitkälle, että voi antaa anteeksi, mutta sen tiedän, mikä estää näin pitkälle pääsen. Syyttäminen estää.

Viha on normaali ja terve reaktio, jos ihmistä on kohdeltu väärin. Ihmisen on kohdattava tunteensa päästäkseen vaikeista kokemuksista yli. Viha on se asia, mikä auttaa ihmistä pitämään kiinni omista rajoista. Jokainen käsittelee kokemuksia omalla tavallaan ja omassa aikataulussaan, myös ap. Sinun tehtäväsi ei ole puuttua toisten prosessiin.

Viha on tervettä, samaa mieltä. On totta, että tunteet käsitellään kohtaamalla tunteet, mutta tunteilla on taipumus kasvaa, jos niitä kasvatetaan. Silloin viha nostattaa vain lisää vihaa. Tunteiden kohtaaminen ja käsitteleminen on sitä, että tunne ”tunnetaan”, siihen fokusoidutaan, sitä ei ”ajatella”. Ajattelu vain lietsoo tunnetta lisää.

Minä ajattelen, että tällä palstalla saa kertoa siitä, mitä on itse oppinut elämänsä aikana. Toivon jonkun ymmärtävän tästä kirjoituksesta, että omaa prosessiian voi myös nopeuttaa. Toivon myös, että myös muut kertovat oppimistaan asioista, eivätkä ajattele, että minunnon selvittävä elämässäni omalla tavallani.

Sä et tajua vihan unteista yhtään mitään, jos kuvittelet, että ne jotenkin kasvaa, kun niihin pääsee kiinni. V*tun tyhmä luuseri. Ole hiljaa, koska et tajua mun prosessistani yhtään mitään, ja vaikutat vain täysin retardil.ta selityksinesi. Hyi sua, hyi että, hyi olkoon tuollainen haiseva pa.skakasa. Tiedätkö sä saata.nan vauva mitä? Sä pelkäät MUIDEN vihan kasvavan, ja siksi sönkötät tuollaista paskaa. Koska olet niin saata.nan vamma.inen, että muut vihaa sua. Siksi sulla on tuollainen viha lisää vihaa v*tun defenssi.

Ap

Vihan tunne ei todellakaan kasva, kun siihen pääsee kiinni, mutta niin väittävä vain itse pelkää muiden vihaa, koska on idi.ootti, joka ei osaa pitää turpa.ansa kiinni, besserwisseri, joka saa aina ihmisten vihat päällensä. Nin sitten se on keksinyt, että se vihainen ihminen vain kiihtyy, kun se vihaa. Vaikka viha on hyvä purkaa ulos, sillä se kutistuu ja vähenee. Häivy vaikka maapallolta, sä yks ida.ri , jos pelkäät toisten vihoja noin kovasti.

Ap