Perätilassa olevan vauvan kääntäminen?
Hei!
Neuvolan terveydenhoitaja oli aamuisella neuvolakäynnilläni epävarma siitä, miten päin vauva on.. epäili perätilaa. Raskausviikkoja minulla on 37. Huomenna asia varmistuu ultralla (olisipa oikein päin!!). Onko muilla kokemuksia vauvan kääntämisyrityksistä? Miten tapahtuu ja miltä se tuntuu äidistä? Entä miltähän mahtaa tuntua vauvasta...?
Kommentit (4)
Meidän neiti oli perätilassa ja käännöstä yritettiin 37+6, mut eipä suostunut tyttö kääntymään, kaksi kertaa lääkäri sai poikkitilaan, mut muljahti aina uudestaan perätilaan. Mielestäni ei ollut kamala kokemus, ei sattunut, mutta neidin sykkeet laski yrityksen aikana, siihen sitten lopetettiin ja heti sykkeetkin tasaantui, toki olin seurannassa vielä sen pari tuntia. Mutta siis lääkäri kääntää ja hoitaja avustaa ja ultralla seurataan koko ajan.
Vuonna -98. Raskausviikolla 37 käännettiin. Ensin annettiin rentouttava pistos ja makuutettiin sängyssä, jossa jalat olivat hieman korkeammalla kuin pää. Tämä oli mielestäni ikävin vaihe, sillä minulla oli kamala närästys loppuraskaudessa! Sitten lääkäri " leipoi" vauvan vatsan päältä oikeaan asentoon. Minulla ei siis emättimen kautta tehty yhtään mitään!! Vain vatsan päältä. Hoitaja valvoi tilannetta koko ajan ultralla. Jälkeenpäin tarkkailtiin vielä sydänääniä noin tunnin verran. Minusta kääntäminen ei ollut yhtään paha homma. Vauva pysyi raivotarjonnassa lopun aikaa ja tyttö syntyi rv 40+2. Pihalla touhuaa nyt reipas ekaluokkalainen!!
...enkä kyllä voi hyvällä tahdollakaan sanoa olleen mitenkään miellyttävä kokemus:( Normaalit alkuvalmistelut ja seurannat sun muut ja sitten lääkäri yritti vatsan päältä saada vauvan peppua liikkeelle, mutta tyttö ei liikahtanut milliäkään. Kovin kauaa ei jatkanut, kun oli selvää, ettei vauveli suostuisi kääntymään, mutta sen ajan minkä väänsi ja käänsi, tuntui erittäin epämukavalta. Voi olla, että siksi oli niin ikävän tuntuista (ei nyt suorastaan sattunut, mutta ei paljon puuttunutkaan) koska vauva oli jo tosi tiukassa istuma-asennossa -ollut jo lähes 10 viikkoa- eikä siis hievahtantukaan valitsemastaan asennosta. Täytyy sanoa, että toista kertaa en siihen hommaan lähtisi. Toisaalta olen kuullut ja tältä palstalta lukenut, että voi olla ihan positiivinen kinkokemus ja usein ne vauvan saadaan käännettyä " oikein päin" .
Tyttöni oli perätilassa, huomattiin 36 vk lääkärissä. seuraavana päivänä oli äippäpolilla aika, aluksi olin kääntämistä vastaan, kun kaikki oli pelotelleet asiasta, mutta kun olin keskustellut lääkärin kanssa ja hän sanoi, ettei väkisin tehdä mitään, niin annoin yrittää, tai oikestaan lääkäri sanoi että katsotaan nouseeko peppu, eli nostaa emättimen kautta peppua ja jos lähtee nousemaan alkaa samoin tien kääntämään. Ei tunnu kauhean kivalle, ei suoranaisesti satu kauheasti, mutta silti.
Sen jälkeen olis kaksi tuntia tarkkailussa jos jotain olisi tullut, olisi leikattu heti. Vähän oli paikat hellänä jälkeenpäin, mutta olin onnellinen ettei tarvinnut leikata.
Lääkärille oli kova urakka, oli pieni nais lääkäri, sillä oli kyllä hiki päässä, mutta miltä se tuntuu vauvasta sitäpä ei osaa sanoa...
Hyvää jatkoa sinulle.
saarimar