Kärsiikö lapset siitä että niille ostaa esim kaikki vaatteet käytettynä?

Ei kärsi. Yhdellä Suomen kalleimmalla postinumeroalueella on hyvin vilkas kirpputoriryhmä, jossa lasten vaatteet vaihtavat vilkkaasti omistajaa.

Lapset kasvavat nopeasti, joten isompia vaatteita tarvitaan vilkkaasti.

Teiniässä niillä tarvii olla kaikilla sama henkkamaukan riepu päällä, ja vuoden päästä kun sitä riepua saa kirppikseltä, sen käyttäminen on jo noloa. Eli jotain ostaisin juuri sellaista kuin muillakin/lapsi haluaa, mutta en kaikkea.

Ei kärsi. Mä ostan käytettyjä ja lapsikin tahtoo aina kirppareille vaateostoksille. Tietty välillä ostetaan uusia esim. uimapuvut ja alusvaatteet, mutta 99% on käytettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kärsi.

Olisi OIKEIN ostaa kaikki vaatteet ja tavara käytettynä.

Uskomatonta että joku nykypäivänä kysyy vielä tällaista, kun maailma hukkuu roskaan.

Kyllä ”köyhiä” kiinnostaa. Suomen ”köyhät” eivät suostu toisten käyttämiä pitämään.

Mikä on "köyhä"? Onko se jotenkin eriaasia kuin oikeasti köyhä?

Ja jos sun tuttavapiirisä on "köyhiä" ja se on jotenkin paheksuttavaa, niin kannattaisiko vaihtaa piiriä?

Jos vanhemnat halveksuu vaatteiden kierrättämistä niin mtähän muita "arvoja" he mahtaa lapsilleen opettaa?

Eipä tarvitse miettiä, että miksi koulu yms kiusaamista on niin paljon kun vanhempien suhtautuminen on mitä on...

Käytännössä kaikki suomalaiset köyhät ovat "köyhiä".

Ei. Perusvaatteet erityisesti helppo ostaa käytettynä eikä kukaan edes tiedä onko ne ostettu käytettynä vai ei. Nykyään kirppikset ovat täynnä merkkikledjuja, kunto uutta vastaava.

Tietysti jos on joku tietty, mikä pitää saada ja jota ei käytettynä löydy, menen itse kauppaan, mutta muuten ostan paljon käytettynä ja meillä on kyllä huomattavan paljon nimenomaan laadukkaita merkkivaatteita.

Nykysuomessa köyhyys on arvovalinta. Jotkut ilmeisesti nauttivat saadessaan olla köyhiä. Saahan sillä toki huomiota ja sääliä, vähän kuten munchausenin syndoomalla.

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö te mitä tarkoittaa 'kaikki'? Se on kaikki. Ei "muut paitsi" alusvaatteet, kengät, synttärilahjaksi ostetut, ja sit se yks mihin se Prismassa ihastui, ja ulkohousut kun kirpparilta ei löytynyt vedenpitäviä siihen hätään kun tarvittiin.

Kaikki on kaikki.

Ei kun nimenomaan lainausmerkeissä EI tarkoita kaikkia.

Kannattaa opetella niiden "" käyttö.

Ja mitä sitten jos alusvaatteista lähtien kaikki olisikin kierrätettyä? Kyllä mun pesukoneessa tulee puhtaaksi. Muutenkin pesen "kaikki" ennen päälle laittoa...

Tietysti jos itse häpeää ja OPETTAA lapsille sen saman häpeän niin tietysti ne lapset häpeää kun eivät muuta tapaa osaa.

Kannattaa miettiä MIKSI häpeää?

Jonkun pitää ostaa uusi vaate, jotta sitä voi kierrättää. Nykyvaatteet ei kovinkaan kauaa kestä, haalarit taitaa olla ainoa poikkeus. Siksi kirppikseltä kannattaa ostaa käyttämätön jonkun toisen virheostos.

En mainosta lapsilleni jos he saavat vaatteita tuttavilta tai kirpputorilta. Esittelen vaatteen tyyliin 'katsopas miten hieno uusi paita'. En siis tee numeroa asiasta, muutoin ei varmastikaan menisi käytetty vaate varhaisteinille päälle vaikka olisi uudenveroisen näköinen.

Tosin muutkin perheet käyttävät käytettyjä vaatteita, esim. poikani talvitakin, jonka myin kirpputorilla, näin hetken päästä pojan koulukaverin päällä.

Ehkä kärsii jos ihan kaikki vaatteet tulee kirppikseltä. Kyllä tytöt ainakin haluaa sellaisia vaatteita joista tykkäävät eikä kirppikseltä välttämättä löydy tarpeeksi niitä. Itsekin yritän ostaa kaiken kirppikseltä mutta löydän vain silloin tällöin jotain sopivaa.. Värit saattaa olla vääriä tai sitten koot. Monet tytöt on tarkkoja jo ekalla luokalla että mitä pistävät päällensä.

Jos tarkoitetaan oikeasti kaikki, niin varmasti kärsii. Jos rajataan nyt kuitenkin pois alusvaatteet, niin tuskinpa.

Meillä lapsi on koko ikänsä kasvanut kirppisvaatteissa. Olisi naurettava ajatus, että opiskelevana äitinä olisin ostanut kaupasta jotain teknistä ulkohaalaria viikon ruokarahoilla vain siksi, että kirppishaalaria on joku jo pitänyt. Ei lapsella olisi ollut yhtäkään ticketia, Reikää ja Sorelia, jos ne olisi pitänyt kaupan hinnalla ostaa. Yhden käyttökerran jälkeen kukaan ei enää osaa sanoa, että onko se ostettu kympillä vai satasella.

Tytär on kyllä muutenkin oppinut ihan pienestä asti kierrättämään. Tasaisin väliajoin hän laittaa leluja, kirjoja ja vaatteita sivuun, että nämä voi antaa kierrätykseen. Mielestäni se ei ole tässä maailmantilanteessa enää mikään vapaa valinta, vaan se on pakko. Rahaa voi olla vailla kuinka paljon, mutta rahaa ei voi syödä, juoda tai hengittää.

Säälin lapsia, joiden vanhemmilla on asenneongelma käytetyn vaatteen suhteen.