Uskonnon ja taikauskon ero?

Ei asialle varmasti ole yleistä määritelmää. 

Mutta käytännössä näyttää useimpien mielestä menevän niin, että uskonto on jotain, joka ei aiheuta arjessa kulttuuriympäristössään hulluna (esim. vainoharhaisena) pidettyjä käytöksiä ja uskomuksia, kun taas taikausko niin tekee. Asia tosiaan on ihan kulttuurisidonnainen, riippuu siitä mihin enemmistö kussakin paikassa uskoo. Enemmistön näkemys käytännössä määrää, mitä pidetään terveenä uskonnolisuutena ja mitä taikauskona.

Jostain näkökulmasta myös länsimainen "tieteellinen" materialismi voisi olla järjetöntä, kapeanäköistä taikauskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Taikausko ei liity mihinkään suurempaan pyhäksi katsottuun tekstikokonaisuuteen jonkin tietyn jumalan/jumalien tai jumalallisen olemassaolosta ja suhteesta ihmiseen.

Psykologisesti tarkasteltuna niillä lienee sama tehtävä ihmiselle.

Tällaisen kommentin toivoinkin löytäväni. Samuli Paulaharju dokumentoi aikanaan jonkin verran suomalaista taikauskoa ja hänen kirjoissaan vastaan tulleet esimerkit vaikuttavat juurikin jossain määrin sattumanvaraiselta kokoelmalta "hyvän tuurin" takaamiseksi tehtyjä temppuja. Joskus näihin oli liitetty menninkäisiä tai tonttuja joita pitää lepytellä, mutta varsin usein yliluonnollinen taho loisti poissaolollaan ja joskus taas uskottiin että jokin naapurin langettama kirous oli esim. pilannut metsästäjän aseen niin ettei sillä enää osunut.

Kristinusko = uskonto

Islam = uskonto

Hindulaisuus = uskonto

Buddhalaisuus = uskonto

Tiede = uskonto

Taikausko = uskonto

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista selkeää rajanvetoa ole, eikä ole koskaan ollut. Ei uskonnon ja taikuuden eikä tieteen ja taikuuden välillä, vaikka me jälkimmäiseestä nykyään mieluusti olisimmekon kovin varmoja. Eikä tätä pidänyt käsittää tieteen halveksunnaksi (eikä uskonnon puolustamiseksi) vaan niin, että tieteen rajoilla on aina uskomuksia, joita vuoronperään testaamalla ja teoretisoimalla taikausko muuttuu tiedoksi ja tieteeksi.

No, tieteellä ja uskonnolla on se perustavanlaatuinen ero, että tieteen väittämät ovat aina lähtökohtaisesti kyseenalaistettu. Tieteen "totuus" on aina ainoastaan ne teoriat, jotka tämänhetkisen tietämyksen perusteella ovat  parhaiten paikkansapitäviä, mutta mitään pyhänä pidettäviä totuuksia ne eivät ole. Entinen tieteellinen totuus vanhentuu sitä mukaa kun sen mahdolliset heikkoudet selitetään paremmin paikkansa pitävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista selkeää rajanvetoa ole, eikä ole koskaan ollut. Ei uskonnon ja taikuuden eikä tieteen ja taikuuden välillä, vaikka me jälkimmäiseestä nykyään mieluusti olisimmekon kovin varmoja. Eikä tätä pidänyt käsittää tieteen halveksunnaksi (eikä uskonnon puolustamiseksi) vaan niin, että tieteen rajoilla on aina uskomuksia, joita vuoronperään testaamalla ja teoretisoimalla taikausko muuttuu tiedoksi ja tieteeksi.

No, tieteellä ja uskonnolla on se perustavanlaatuinen ero, että tieteen väittämät ovat aina lähtökohtaisesti kyseenalaistettu. Tieteen "totuus" on aina ainoastaan ne teoriat, jotka tämänhetkisen tietämyksen perusteella ovat  parhaiten paikkansapitäviä, mutta mitään pyhänä pidettäviä totuuksia ne eivät ole. Entinen tieteellinen totuus vanhentuu sitä mukaa kun sen mahdolliset heikkoudet selitetään paremmin paikkansa pitävällä tavalla.

Toisaalta kaikki uskonnotkaan eivät ole luonteeltaan sellaisia "pyhän kirjan" uskontoja kuin vaikka kristinusko tai islam. Monet luonnonuskonnot tai alkuperäiskansojen uskonnot ovat olleet sellaisia, että niissä on täysin hyväksytty se että uskomukset muuttuvat sitä mukaa kun ihmisten ymmärrys ja näkemykset kehittyvät, ei ole ollut mitään yhtä maailmankuvaa joka sisältää kaiken maailman luomisesta alkaen. Jos luomisteorioita on yleensä ollut, ne on olleet epämääräisiä ja selvästi tarunomaisia, niin että niistä heti ymmärtää että tämä ei ole mikään selitys josta tietäisi miten maailma on luotu.