Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut inhota työtäni
15.02.2019 |
Olen alkanut inhota työtäni ja työpaikkaani ja kaikkea siihen liittyvää. Herään yölläkin enkä saa enää unta, kun alkaa ottaa päähän. En saa töistä enää mitään iloa. Täällä aloittaessani olin täynnä intoa ja toivoa ja olin tunnollinen. Nykyään ei ole mitään motivaatiota. Eniten tässä tympäisee se, että olen kunnalla töissä ja jos haluan tehdä tätä työtä, niin ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja. Mutta ei kiinnosta lähteä opiskelemaan uuttakaan ammattia.
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Kommentit (18)
Teet vapaalla kivoja juttuja, jotka antaa virtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittaa saada joku toinen työ. Koska sinulla kuitenkin on työkokemusta ja koulutus (?) voi se olla mahdollista.
jos työmotivaation on vienyt työpaikka, eikä työ niin paikanki vaihtaminen voi auttaa. Myös työterveyteen/ työpsykologiin kannattaa olla yhteydessä.
Kuulostat uupuneelta/masentuneelta, onko työpaikassa jotain vikaa vai oletko vain uupunut työhön? Onko työterveyttä ja kuuluuko psykologin palvelut sen piiriin?
Vastaukset ovat sinussa, ei muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille neuvoista ja ajatuksistanne.
Olen väsynyt kaikkeen. Työpaikkani on uuvuttava enkä ehdi tehdä työtäni kunnolla. Olen lisäksi väsynyt määräaikaisiin työsopimuksiini ja siihen, etten voi suunnitella mitään etukäteen. En osaa ajatella enää mistään positiivisesti. Olen ehkä masentunut ja olen miettinyt työterveyteen menoa. En vaan saa sitäkään aikaiseksi ja pelkään, että siellä sanotaan vain, että eipä he asialle mitään voi.
ap.
Hieno juttu. Anna työs mulle, kyllä mulle kelpaa t. laiskaksi jaskakasaksi haukuttu työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat uupuneelta/masentuneelta, onko työpaikassa jotain vikaa vai oletko vain uupunut työhön? Onko työterveyttä ja kuuluuko psykologin palvelut sen piiriin?
Suosittelet siis lääkkeitä?
Voitko riitauttaa sen, että sinua ketjutetaan määräaikaisena?
Onko sillä perusteluja?
Mitä liittosi sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa veneessä ollaan.
Tsemppiä sinulle, ap.
Usein ulkopuolisten on hyvin helppo huudella kansanviisauksia ja muita neuvoja, vaikkei voi tietää, miltä neuvottavasta tuntuu ja miksi.
Esim. minun työpaikkani näyttäytyy oman alani ihmisille varmasti miltei lottovoittona ja pomonikin osaa kummallisesti käyttäytyä vieraiden seurassa.
Todellisuus on kaikilta osin varsin toisenlainen...
Inhottavinta lienee se, että rakastan työtäni ja haluaisin tehdä ammattiani ja koulutustani vastaavaa työtä, jota olen tehnyt lähes koko aikuisikäni, mutta työolosuhteet, työpaikan ilmapiiri, juoruaminen, selkäänpuukottaminen jokaisessa mahdollisessa mutkassa ja suorassa, pomon ilkeys yhdistettynä sivistymättömyyteen sekä naurettavan pieni palkka työkokemukseen ja koulutukseeni nähden saavat minut toivomaan, että pulju kaatuisi...
Sinun pitää jakaa persoonasi kahdeksi.
Toinen puoli persoonastasi saa kyynistyä, vihata työnantajaa ja työolosuhteita, vittuuntua, olla huolissaan, nauraa räkäisesti tulevaisuudennäkymille.
Toinen puoli persoonastasi säilyttää kyvyn pitää kissanpentuja söpönä, auringonnousuja kauniina, hyvää ruokaa hyvinä, ystäviä arvokkaina, muita asioita kuin työ tavoittelemisen arvoisena.
Näin selviät joten kuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni sama ongelma kuin ap:lla. Olen jo 55v, kotihoidossa töissä. Olen totaalisesti loppu, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Menin tyhmyyttäni allekirjoittamaan toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen, en voi irtisanoutua, koska joutuisin karenssiin. Olen yksineläjä, enkä ole löytänyt muuta työtä. Olen nykyisin niin väsynyt, että koen olevani vaaraksi hoidettavilleni. En jaksa enää.
Mukavaa lukea kokemuksistanne. Sitä alkaa elää kuin jossain kuplassa ja luulee olevansa ainoa tilanteessaan. Kertomanne kuulostaa tutulta. Kivaa kuulla kohtalontovereista, vaikka en toivo tätä kenellekään.
Olen ollut täällä töissä 7 vuotta jo. Työnantajalla on aina joku peruste määräaikaisuuksille. En enää edes usko saavani vakituista paikkaa. Ehkä minussa on jotain vikana, kun en ole vakituisen paikan arvoinen.
Olen nykyään väsynyt koko ajan enkä saa työstäni mitään iloa. Haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta pelkään, ettei se muuta mitään.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa lukea kokemuksistanne. Sitä alkaa elää kuin jossain kuplassa ja luulee olevansa ainoa tilanteessaan. Kertomanne kuulostaa tutulta. Kivaa kuulla kohtalontovereista, vaikka en toivo tätä kenellekään.
Olen ollut täällä töissä 7 vuotta jo. Työnantajalla on aina joku peruste määräaikaisuuksille. En enää edes usko saavani vakituista paikkaa. Ehkä minussa on jotain vikana, kun en ole vakituisen paikan arvoinen.
Olen nykyään väsynyt koko ajan enkä saa työstäni mitään iloa. Haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta pelkään, ettei se muuta mitään.
Ap.
Höpsis. Tämä on juuri sitä, kun kiltti ihminen luulee, että vika on aina hänessä itsessään. Todellisuudessa sitä ihmistä riistetään, jota voidaan. Terveisiä työelämästä. Selvitä nyt edes asiaa liitossasi, vaikka et voisi tehdä mitään niin olet sitten ainakin yrittänyt.
Ehkä voisi olla paikallaan olla yhteydessä liittoon ja kysyä sieltä neuvoa. En tiedä, muuttaisiko vakituinen paikka mitään, mutta ainakin olisi yksi huolenaihe vähemmän. Tämä on jatkuvassa epävarmuudessa elämistä, koska en tiedä koskaan työtilannettani kuin parin kuukauden pätkissä. Lomiakaan ei voi suunnitella, koska en tiedä etukäteen, milloin saan pitää lomani vai saanko pitää niitä ollenkaan. Määräaikaisena saa myös olla aina vähän varuillaan ja on pakko suostua kaikkeen töiden loppumisen pelossa. Usein tuntuu, että kiltteyttäni käytetään hyväksi.
Vaikka otin esille määräaikaisuudet, niin tuntuu kuitenkin, ettei se ole ainoa syy tähän olooni. En osaa edes sanoa, miksi inhoan työtäni. Olen vain alkanut ajatella kaikesta negatiivisesti enkä saa iloa mistään. Tänäänkin sunnuntaina heräsin aamuyöstä enkä saanut enää nukuttua töitä miettiessäni.
ap.
Mimä teen 6pv työviikkoa
Pienyrittäjä
Haistakaa kaikki pitkä p.aska
Mikä vei työmotivaatiosi?