Poikaystävä kuuntelee kamalaa vanha pieru-musiikkia(!)
Siis tällasta:
En tajua miten äijä joka on syntynyt 1988 kuuntelee tommosta jotain seiskyt luvun rokkia joltain ihme bändiltä josta kukaan ei oo koskaan kuullutkaan. Eikä pidä mun musiikkiani minään. Kuuntelen tietty itsekin rokkia mutta UUTTA, kuten esim. HalooHelsinki. Alkaa vetuttaa.
Kommentit (22)
Haloo Helsinki rokkia? Salli mun nauraa.
Jos trollaatte tehtää niistä vähemmän ilmiselviä, kiitos.
Aika huono, mutta muuten uskottava, ei nykyjonnet ja jannicat hiffaa kunnon musasta MITÄÄN
Minulle musiikki on niin tärkeä osa elämää, että en voisi ajatella pariutuvani jonkun täysin erilaisesta musiikista pitävän ihmisen kanssa. Jos musiikki on pelkkää taustaa tai yhdentekevä juttu, sitten voivat vaikka Bostonin ja nykypopin ystävät mahtua samaan talouteen.
Hommaa vielä pyykkipoika nokkaan, niin et haistakaan.
Tää on paljon parempi Bostonin biisi. Kuunnelkaa tätä. Klassikko.
Mikä siinä on, että pitää negatiivisesti arvostella toisen musiikkimakua. Pitääkö parisuhteessa aina kaikkea tehdä yhdessä, jopa ajatella, haistaa ja tuntea samalla tavoin?! Toki musiikkimaku toisinaan kertoo ihmisen arvomaailmasta tai elämäntyylistä jotakin, muttei aina. Kun suhtautuu avarakatseisesti kaikenlaiseen musiikkiin eikä ole arvostelemassa toisen musiikkimakua, saa elämässään paljon hyviä tunteita itselleen, samoin kivoja tuttavuuksia.
Minulla ja miehelläni on osittain täysin erilainen musiikkimaku, samoin vaatemaku, mutta kummasti sovitaan saman katon alle, ihan ilman riitoja. Itsestäni on ainoastaan mielenkiintoista kuunnella välillä sellaistakin musiikkia, joka ei miellytä minua pätkääkään. Kuuntelen sitten esim. millaisia sointuja musiikissa esim. bassossa tai laulun melodiassa on käytetty jne. eli analysoin musiikin rakenteita ilman tunnetta.
Ilman päänaukomista olisi ihan puhtaasta mielenkiinnosta kiva tietää, minkä ikäinen ap on? Vähän yli 20-v, saanen arvioida?
Vierailija kirjoitti:
Minulle musiikki on niin tärkeä osa elämää, että en voisi ajatella pariutuvani jonkun täysin erilaisesta musiikista pitävän ihmisen kanssa. Jos musiikki on pelkkää taustaa tai yhdentekevä juttu, sitten voivat vaikka Bostonin ja nykypopin ystävät mahtua samaan talouteen.
Eikö musiikki tuolloin juuri ole yhdentekevä juttu. Mikä sellainen on kuka kuuntelee vain yhtä tyyliä/bändiä? Tulee mieleen joku elitisti jonka mielestä vain joku yksi genre on oikeaa musiikkia. Kaikki muu ei ole.
Olipa mitätön renkutus. Niki Minaats on paljon parempi.
Vierailija kirjoitti:
Minulle musiikki on niin tärkeä osa elämää, että en voisi ajatella pariutuvani jonkun täysin erilaisesta musiikista pitävän ihmisen kanssa. Jos musiikki on pelkkää taustaa tai yhdentekevä juttu, sitten voivat vaikka Bostonin ja nykypopin ystävät mahtua samaan talouteen.
Voiko tuota laajentaa? Eihän sitä tarvi pitää samoista biiseistä. Oleellista olisi ymmärtää musiikkia muutakin kuin kappaleina musiikkia. Joku Laihon kitarointi on teknistä taituruutta, mutta Avicii-elokuvan kautta aloin tuntemaan musiikin moniulotteisempana. Joku ei välttämättä edes kuuntele musiikkia kovin paljon, mutta ei myöskään tuomitse jos joku toinen kuuntelee. Itse en melukuulovamman takia saisi kuunnella enää mitään, mutta jos käsitettä laajentaa, kaikessa on rytmi. Tanssia rakastan. Luonnossa on rytmi ja linnun laulussa ääni. Siinä on myös läheisen kannalta iso ero, kuunteleeko kuulokkeilla vai pauhaako taustalla, jolloin se muuttuu melusaasteeksi.
Eli kappaleet voi kuunnella kuulokkeilla, keskittyneesti, kuin palan Gourmet suklaata. Jos tarvii koko ajan taustamusiikkia, se on kuin mättäisi kilotolkulla halpaa suklaata, eikä voi enää hyvin, kun sairastuu ähkyyn, tai vaikka kuulon alenemaan.
Itse kuuntelen mieluiten Vivaldia, Händeliä ja Scarlattia:)
Mä kuuntelen Bostonia ja Haloo Helsinkiä. Bachia ja Chisua. J. Karjalaista ja Waioa. Pistetään Waio kun se on vähiten tunnettu.
Jokane kuuntelee sitä mistä kiksit saa. Ite voisin tarjoo äijälles bissen tuosta hyvästä, miten virkistävä poikkeus kun tuntuu kaiken maailman Tuiskut sun muut olevan kaikkien huulilla.
Jos hän ei vaadi sinua kuuntelemaan samaa musiikkia niin so what ihmiset on erilaisia,jos katsot poikaystäväsi alapäähän voit huomata sielläkin eroavaisuuden itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Tää on paljon parempi Bostonin biisi. Kuunnelkaa tätä. Klassikko.
Niin on. Tämä on muuten ainoa Bostonin levy joka minulla on vinyylisinkkuna. Sitä ostettiin aikoinaan kuin leipää. Vai että ihan tuntematon bändi, josta kukaan ei ole koskaan kuullutkaan? Silviisii...
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei vaadi sinua kuuntelemaan samaa musiikkia niin so what ihmiset on erilaisia,jos katsot poikaystäväsi alapäähän voit huomata sielläkin eroavaisuuden itseesi.
Huoh. Tää on vuosi 2019.
Teit oletuksen siitä minkälaiset sukupuolielimet heillä on, (jos edes sellaisia on), pelkästään siitä lähtökohdasta, että hän kutsuu itseään tytöksi ja kumppaniaan pojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei vaadi sinua kuuntelemaan samaa musiikkia niin so what ihmiset on erilaisia,jos katsot poikaystäväsi alapäähän voit huomata sielläkin eroavaisuuden itseesi.
Ulkoiset elimet kertovatkin paljon. Give me break.
Jätä se jätkä niin se pääsee etsimään itselleen kunnon naisen eikä tarvii tollasta prinsessaa katsella. :)