Mielensäpahoittajat

Sinulta puuttuu käytöstavat, jos muiden mielen pahoittuminen loukkaa sinua tai ei synnytä empatiaa. Miten se sinua loukkaa, jos joku pahoittaa mielensä, kerrotko?

Kääntäen tämä on tulkittava ap niin, että sinä haluat saada oikeuden loukata toisia. Ja toisaalta olet heikko, jos sinua loukkaa se, miten toiset kokevat asioita. Eli muiden tulisi nauttia ja arvostaa samoja asioita kuin sinun? Muuten yrität oikeuttaa ilkeyden syyttää heitä mielensäpahoittajiksi. Miksi et anna heidän olla?

Minkä takia on olemassa sellaisia juntteja kuin ap, joka ei osaa antaa mielensäpahoittaneen olla? Miksi heitä pitää solvata ja kiusata, saati syytellä? Mistä? Siitä, että pahoittivat oman mielensä?! Miten se on narsisti-ap:ltä pois?

Pitäisikö sinusta ap sitten tarhatädeillä olla oikeus kutsua lapsia tarhassa lempinimillä? Eli vanhempi ei saa olla siitä mitään mieltä, pitää vain olla, että hyväksyn, koska tarhatäti tahtoo niin? Mietin sen tarhatädin kohdalta, miksi hänen kuuluisi saada toimia tavalla, josta ei ole kellekään mitään hyötyä, mutta joka haittaa kyllä jotakuta? Ei heillä ole sellaista oikeutta. Etkö pysty hyväksymään ap rajoituksia itseäsi kohtaan? Siitä tässä on selkeästikin kysymys. Haluat oikeuttaa. Minä minä minä.

Ei mielensäpahoittajilla ole selkeää syytä lapsuudesta saati muustakaan koetusta elämästään, vaan se on vain ominaisuus. Yleensä syynä voi olla uuden pelko,  riskien välttäminen,huono itsetunto, ylipäätään epävarmuus mitä itse haluaa, kielteisyys asiaa tai ihmistä kohtaan olipa kyse millaisesta enkelistä tahansa, kaavoihin kangistuminen ja jolloin kaikki siitä kaavasa poikkeava on tyhmää, empatian puute, jopa oireyhtymä (esim. häiriintyy kun jokin ei mene saman kaavan mukaan), huumorin tajun puute.

Muutenkin suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu kasvojen menettämisen pelossa koettaa suhtautua kaikkeen mielensä pahoittamalla, sillä siten varmistaa ettei taatusti saa herkkäuskoisen ja myönteisen (lue idiootin)  ihmisen mainetta.

Joskus voi huvikseen provosoida, sillä mielensä pitäminen pahoillaan on monille ykkösasia ja siksi saa aika kivoja tilanteita aikaiseksi kun itse vaan kepeästi kehuu ja iloitsee muiden paheksuessa. 

Ja noi nilkat, miten se on sinulta pois, jos jonkun nilkkoja kritisoidaan? Taas se sun minä minä nostaa sieltä päätään. Nilkoistani ei saa sanoa, että olen tyhmä, kun en pukeudu, vaan pitää hymistellä, että olen yhtä fiksu, kuin se, joka osaa pukeutua sään mukaan. No, eihän tarvitse, saa niistä paljaista nilkoista olla ihan mitä mieltä haluaa, niih. Ja tyhmän näköistähän se on, palella kun voisi opetella pukeutumaan lämpimästikin.

Jos jonkun mieli pahoittuisi tarhassa lapselle annetusta lempinimestä, niin miten se mun napaani kaivaa? Jos joku sanoisi näin mulle, oisin ihan että no voi, eikä kiinnostais/harmittais se asia sen toisen elämästä sen enempää. Ap itse on juntti joka juuttuu toisten elämään sitä määräilemään, että miten pitää suhtautua.

Mulla vaan nousis myötätunto, että jonkun mieli pahoittuu niin pienistä, en siis välttis haluaisi olla hänen kaverinsa, mutta olkoot mieli pahana, voin mä siihen suhtautua sympaattisesti, ei se minulta ole pois. Ja jos hän sanoisi, etten symppaa hänen ongelmaansa tarpeeksi sanoisin, etten näe tuossa ongelmaa, mutta mulla ei ole ongelmaa sen kanssa, jos hän näkee. Mutta se on hänen asiansa ja ongelmansa myös.

Niin tai sitten tällä tarkoitetaan sitä, että jos pahoittaa mielensä niin miksi siitä pitää tehdä aina niin kauhea numero?

Vierailija kirjoitti:

Sinulta puuttuu käytöstavat, jos muiden mielen pahoittuminen loukkaa sinua tai ei synnytä empatiaa. Miten se sinua loukkaa, jos joku pahoittaa mielensä, kerrotko?

En ole AP, mutta noista mielensäpahoittajista on ihan turhaa vaivaa monessa asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla vaan nousis myötätunto, että jonkun mieli pahoittuu niin pienistä, en siis välttis haluaisi olla hänen kaverinsa, mutta olkoot mieli pahana, voin mä siihen suhtautua sympaattisesti, ei se minulta ole pois. Ja jos hän sanoisi, etten symppaa hänen ongelmaansa tarpeeksi sanoisin, etten näe tuossa ongelmaa, mutta mulla ei ole ongelmaa sen kanssa, jos hän näkee. Mutta se on hänen asiansa ja ongelmansa myös.

Tämä.

Täällä sanotaan, että ap on minä minä-narsisti vaikka kyllä se usein taitaa olla toistepäin.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko mielensäpahoittajat juuri niitä, jotka lapsena eivät koskaan ole joutuneet kohtamaan tilanteita joissa voisi sen mielensä pahoittaa ja nyt aikuisena ovat ihan pihalle tän fiiliksen kanssa?

Vai onko kyse vain ajan hengestä vetää herneet nenään vähän joka asiasta?

Esim. Siitä, että lapselle on annettu lempinimi tarhassa, penkkareista, nuorten paljaista nilkoista jne...

Pitöisköhän näiden ihmisten hommata jokin harrastus?

Twitteristä löytyy tän päivän mielensäpahoittajat, SJW on Amerikan termi näille, social justice warrior.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturit.

Vierailija kirjoitti:

Niin tai sitten tällä tarkoitetaan sitä, että jos pahoittaa mielensä niin miksi siitä pitää tehdä aina niin kauhea numero?

Minä ajattelen niin, että totta kai jokaisen ihmisen asiat ovat hänelle tärkeitä. Ei ne minulle ole tärkeitä, mutta jos jollekin on omat asiansa tärkeitä, niin huudelkoot. Tyhmähän siinä on se, joka alkaa edes keskustella tällaisen ihmisen kanssa. Heistä pääsee helpoiten eroon tosiaan sanomalla: voi miten ikävää ja nyökkäilemällä, vaikka oikeasti ei itse välitä yhtään. Mutta siis en mä ole kukaan kellekään sanomaan, ettikö hänen asiansa olisi tärkeitä häneelle.

Mä annan ihmisen vain itse havaita, että ne eivät ole tärkeitä toisille, jos eivät ole. Jos siitäkin mieli pahoittuu, aivan sama. Eipä sitä minuakaan ole kukaan tässä maailmassa paaponut.

Mielensäpahoittaminen enemmistön mielestä mitättömistä asioista liittyy varmaan aika paljon persoonaan ja varmaan osiltaan kielii tyytymättömyydestä omaan elämäänsä. Työyhteisöissähän on aina vähintään yksi mielensäpahoittaja, joista olen itse ainakin huomannut että ihan sama kuinka asiat tekee tai sanoo, niin aina tämä yksi on huuli mutrulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulta puuttuu käytöstavat, jos muiden mielen pahoittuminen loukkaa sinua tai ei synnytä empatiaa. Miten se sinua loukkaa, jos joku pahoittaa mielensä, kerrotko?

En ole AP, mutta noista mielensäpahoittajista on ihan turhaa vaivaa monessa asiassa. 

Kuten? Veikkaanpa, että sä et vain osaa suhtautua heihin, joten ongelma on oikeasti sinulla, ei heissä.

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittaminen enemmistön mielestä mitättömistä asioista liittyy varmaan aika paljon persoonaan ja varmaan osiltaan kielii tyytymättömyydestä omaan elämäänsä. Työyhteisöissähän on aina vähintään yksi mielensäpahoittaja, joista olen itse ainakin huomannut että ihan sama kuinka asiat tekee tai sanoo, niin aina tämä yksi on huuli mutrulla.

Niin ja sinä pahoitat siitä mielesi, eli olet mielesipahoittaja. Mua kiinnostaa jokaisen tunteet, mutta jos en osaa auttaa toista kokemaan oloaan hyväksi, en mä siitä syyllisty ja vastuunnu. Vastuu ei ole minun, joten olkoot surullinen, sehän on vain ikävää hänelle, ei minulle. Oma tontti pitää aina muistaa, että itse on vastuussa mielialoistaan, ei toisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vaan nousis myötätunto, että jonkun mieli pahoittuu niin pienistä, en siis välttis haluaisi olla hänen kaverinsa, mutta olkoot mieli pahana, voin mä siihen suhtautua sympaattisesti, ei se minulta ole pois. Ja jos hän sanoisi, etten symppaa hänen ongelmaansa tarpeeksi sanoisin, etten näe tuossa ongelmaa, mutta mulla ei ole ongelmaa sen kanssa, jos hän näkee. Mutta se on hänen asiansa ja ongelmansa myös.

Tämä.

Täällä sanotaan, että ap on minä minä-narsisti vaikka kyllä se usein taitaa olla toistepäin.

Ap tässä narsisti on. Eihän hän osaa suhtautua sympaattisesti mielensäpahoittaneeseen. Eikä ajatella, että mielipaha on sen toisen asia kokonaan sen jälkeen, kun toinen on sanonut "onpa ikävää", eikä oikeuta aloittaa arvosteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulta puuttuu käytöstavat, jos muiden mielen pahoittuminen loukkaa sinua tai ei synnytä empatiaa. Miten se sinua loukkaa, jos joku pahoittaa mielensä, kerrotko?

En ole AP, mutta noista mielensäpahoittajista on ihan turhaa vaivaa monessa asiassa. 

Kuten? Veikkaanpa, että sä et vain osaa suhtautua heihin, joten ongelma on oikeasti sinulla, ei heissä.

Yhteiskunnan ongelma on tänä päivänä se, että kaikkea pitäisi ajatella niin yksilökeskeisesti mikä ei oikeasti vain ole mahdollista. Kaikkien tunnetiloja ja mieltymyksiä ei voida ottaa huomioon ja selkeästi osalla on ongelma tämän asian kanssa. Se ei tee muista ihmisistä narsisteja tai k***päitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulta puuttuu käytöstavat, jos muiden mielen pahoittuminen loukkaa sinua tai ei synnytä empatiaa. Miten se sinua loukkaa, jos joku pahoittaa mielensä, kerrotko?

En ole AP, mutta noista mielensäpahoittajista on ihan turhaa vaivaa monessa asiassa. 

Kuten? Veikkaanpa, että sä et vain osaa suhtautua heihin, joten ongelma on oikeasti sinulla, ei heissä.

Taidat olla itse jokin mielensäpahoittaja? 

Otetaan esimerkiksi lasten kouluretkiasiat. Se turhanpäiväinen vänkäys on aivan tolkutonta, kun joku vanhemmista ei halua lastaan juuri teittyyn paikkaan, tai ei varmasti halua maksaa sitä viittä euroa, koska koulunkäynnin tulee olla ilmaista.

Tai sitten taloyhtiön asiat. Lukemattomat kokoukset ja päätökset ovat venyneet aivan turhaan, kun joku mielensäpahoittaja on laittanut kapuloita rattaisiin.