Masentunut ja puolison käytös

Onko sinulla mitään lääkitystä? Parisuhde terapiaa suosittelen ehdottomasti.

Entäpä jos miehestäsikin tuntuu pahalta, hän ei osaa purkaa sitä itkien, vaan nälvien. Osaatko ajatella oman huonon olosi ohi?

Niin sinä saat olla masentunut ja sairas mutta miehesi ei?

Miehesi masennus ja pettymys elämään on vihaa ja sinun itkua. Reagoitte vain eri lailla.

Mites terapia ja lääkitys...onko kunnossa?

Miehen pitää vain ymmärtää ja tukea maailman tappiin. Parisuhde on kahden kauppa ja miehelläsi on myös paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Miehen pitää vain ymmärtää ja tukea maailman tappiin. Parisuhde on kahden kauppa ja miehelläsi on myös paha olla.

Aika hauskaa puhua maailman tapista, kun aloittaja kertoo aloituksessa olleensa masentunut puoli vuotta.

Voin kertoa 28 vuoden parisuhdekokemuksella että miehesi voi yhtä pahoin kuin sinä. Miten sinä autat miestäsi ja helpotat miehesi oloa? Et mitenkään. Omassa masennuksessa olet itsekäs niinkuin miehesikin on. Hakekaa apua.

Ei ole vielä lääkitystä koska lääkäri haluaa odottaa pidemmän ajan alkaisiko uusi kierukka ajan kanssa toimia paremmin. Mies ei suostu pariterapiaan eikä myöskään hakemaan itselleen yhtään mitään apua minkään suhteen. Hänen mielestään vika on vain ja ainoastaan minussa ja hormoneissani. Hän sanoo kyllä olevansa itse masentunut mutta se johtuu minusta. Hänellä ei siis hänen mielestään ole varsinaista sairautta eikä hän tarvitse apua, minun vain pitää muuttua.

En sano etteikö mies saisi olla masentunut, mutta koen että hänen tapansa purkaa kiukkunsa minuun raivona ja nälvimisenä saa minut romahtamaan kohta niin pahoin että joudun varmaan sairaalahoitoon. Jos voisin itse hyvin voisin suhtautua hänen kiukkuunsa eri tavalla, mutta tässä olossa en ilmeisesti voi olla hänen lähellään lainkaan.

AP

Niin puoli vuotta on nyt takana ja onko ap hoitanut masennusta vai kaataako kaiken miehen niskaan jolla on myös vaikeaa. Mies reagoi eri tavalla kuin ap. Ei itke vaan suuttuu. Ehkä tilanne jatkuu maailman tappiin jos ap on vain tärkein? Parisuhteessa 2!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vielä lääkitystä koska lääkäri haluaa odottaa pidemmän ajan alkaisiko uusi kierukka ajan kanssa toimia paremmin. Mies ei suostu pariterapiaan eikä myöskään hakemaan itselleen yhtään mitään apua minkään suhteen. Hänen mielestään vika on vain ja ainoastaan minussa ja hormoneissani. Hän sanoo kyllä olevansa itse masentunut mutta se johtuu minusta. Hänellä ei siis hänen mielestään ole varsinaista sairautta eikä hän tarvitse apua, minun vain pitää muuttua.

En sano etteikö mies saisi olla masentunut, mutta koen että hänen tapansa purkaa kiukkunsa minuun raivona ja nälvimisenä saa minut romahtamaan kohta niin pahoin että joudun varmaan sairaalahoitoon. Jos voisin itse hyvin voisin suhtautua hänen kiukkuunsa eri tavalla, mutta tässä olossa en ilmeisesti voi olla hänen lähellään lainkaan.

AP

Eli sinun tulisi saada kaikki hyvä, mutta et ole valmis ottamaan vastaan miehen pahaa oloa ja kiukukkua, kun ei oikeastaan voi tehdä tilanteessa mitään? Sillä sinä  tulisi olemaan tyytymätön häneen vaikka hän palvoisi sinua toisena päivätyönään.

No jos mies on sitä mieltä että kaikki on ap:n vika niin ota ero. Miksi olet ihmisen kanssa joka ei tue ja auta eikä hae itselleen apua? Mutta omat hormonisi, itkusi ja masennuksen hyväksyt mutta miehen reaktiot eivät ole hyväksyttäviä koska ovat erilaisia.? Ei ole pakko olla parisuhteessa joka ei ole hyvä!

Kumpi on tärkeämpää sinulle sinä itse vai teidän parisuhde?

Jos olet hypännyt hormoneista toisiin, on kumppanisi voinut alkaa ”vierastamaan” sinua. Kaikkien e-pillereiden ja hormonikierukoiden kanssa ongelma herkästi on se, että ne aiheuttavat masennusta ja sotkevat parinvalintaa.

Suosittelen hormonitonta ehkäisyä.

Voisitko koittaa jutella miehen kanssa asiallisesti, rauhallisesti ja syyllistämättä häntä? kerrot, että tiedät että sinun tilasi on myös hänelle vaikea, ja että se on varmasti raskasta hänellekkin. Kerro, että tämä tilanne on väliaikainen, te pääsette siitä yli ja että tarvitsette vain aikaa ja kärsivällisyyttä. Kerro hänelle, että kaipaat halausta ja tukea silloin kun itkettää ja kysy, mitä hän haluaisi sinun tekevän silloin, kun häntä suututtaa tai turhauttaa. Hänhän saattaa jopa stressata sun tilanteesta ja turhautua siitä, että voit pahoin ja itket paljon, eikä hän pysty sitä sinun tilaasi muuttamaan ja saamaan sinua lopettamaan. Ja turhautuu sitten siitä, kun taas itket ja on ankeaa ja masentavaa. Tiedän tämän itsekin, koska kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta ajoittain johon myös tuovat lisän hormonit pillereistä, joita en voi lopettaa. Tiedostan että miestä turhauttaa kun hän ei voi oikein mitään tehdä. Olenkin joka ikinen kerta itkiessäni sanonut hänelle, että pliis halaa mua nyt, ja se aina auttaa. Jälikäteen pyydän anteeksi että hänen piti uhrata omaa aikaa ja tekemisiä mun takiani ja kiitän siitä, että jaksaa olla tukena ja että arvostan ja rakastan häntä ihan hirveän paljon. Hän ei ihan aina ymmärrä mistä ahdistukseni tulee, ja usein sanookin vain että älä stressaa ja ihmettelee miksi taas itken ja olen alakuloinen. Se on vaikeaa, koska en osaa itsekkään aina määritellä miksi ja mistä syystä nyt harmittaa ja ahdistaa. Se kun vain tulee niin se tulee. Käyn terapiassa ja olen kokeillut muutamaa lääkettä joka on auttanut pahipaan. 

Sanoisin kuitenkin, että ymmärrystä tarvitaan molemmilta! miehesi vihainen käytös ei ainakaan edesauta sun paranemista mitenkään. Ja sun sairaus myös pahentaa miehen oloa. Jos ette pysty keskustelemaan ja kertomaan toisillenne mitä kaipaatte, eikä mies suostu terapiaankaan, eikä keskusteluun asiallisesti, niin luulen, että sun terveytesi kannalta teidän ois parempi ottaa aika lisä tai ero, jotta saat itsesi terveeksi. Mutta ensisijaisesti painotan rauhallista ja rehellistä keskustelua silloin kun molemmat olette rauhallisessa mielentilassa ja ns. tilanne ei ole päällä. Kirjoita miehelle vaikka kirje, jos luulet että et pysty asiaa sanomaan ääneen ilman että murrut tai alat itkeä. Muista olla myös miehen tukena ja ilmaista sun rakkaus häneen, vaikka sulla on vaikeaa ja ei siltä yhtään tuntuisi. Mutta usein puolis oon tuossa tilanteessa ihan umpikujassa ja turhautuu, kun ei voi tehdä asialle mitään. Eikä kaikki ihan oikeasti ymmärräkkän, ja sille ei aina voi mitään. Silloin on parempi lähteä eri suuntiin. Koska loppupelissä SINÄ olet se jonkakaa kuljet tässä elämässä ja sun pitää ajatella myös itseäsi ja omaa terveyttäsi. Jos rakastaa, sekään ei aina riitä kun kysymys on näin vaikeista asioista. Mutta tietysti jos mies jaksaa tukea ja odottaa ja olla kärsivällinen ja sä osoitat hänelle kiitollisuuden ja sen etät hän on sulle tärkeä ja iso tuki ja apu, niin se kyllä voi auttaa paranemiseen myös. Voisitkohan itse keskustella lääkärisi kanssa asiasta? Tai varata vaikka ihan yksitätisen käynnin terapeutille jolle voisit puhua täsät asiasta että kuinka saat puolison ymmärtämään sun tilanteen ja tukea häneltä ja kuinka voisit itse koittaa häntä huomioida?

tsemppiä!! kyllä kaikki selviää, jos on valmis taistelemaan, älä luovuta! aurinko paistaa sinne risukasaankin, vaikka nyt voi olla vaikeaa sitä nähdä! <33 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hypännyt hormoneista toisiin, on kumppanisi voinut alkaa ”vierastamaan” sinua. Kaikkien e-pillereiden ja hormonikierukoiden kanssa ongelma herkästi on se, että ne aiheuttavat masennusta ja sotkevat parinvalintaa.

Suosittelen hormonitonta ehkäisyä.

Juurihan ap sanoi, ettei voi olla ilmankaan koska hänellä on endometrioosi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet hypännyt hormoneista toisiin, on kumppanisi voinut alkaa ”vierastamaan” sinua. Kaikkien e-pillereiden ja hormonikierukoiden kanssa ongelma herkästi on se, että ne aiheuttavat masennusta ja sotkevat parinvalintaa.

Suosittelen hormonitonta ehkäisyä.

Juurihan ap sanoi, ettei voi olla ilmankaan koska hänellä on endometrioosi...

Jaa, mullakin on endometrioosi ja en ole pärjännyt koskaan yhtä hyvin kuin ilman lääkkeitä. Toki menkat on aika keljut, mutta kehon tottuessa ”normaalitilaan” niistäkin aina selviää.

Minusta on jännää miten kahden masentuneen parisuhteessa vika saadaan kaadettua sen niskaan joka itkee sohvalla ja harkitsee itsemurhaa.

Mikä hemmetin oikeus sillä kiukuttelijalla on kaataa oma paha olonsa masentuneen niskaan?

Joka tapauksessa kumpikin osapuoli pärjännee paremmin omillaan.

Eikö olisi parempi elää yksin? Itse en koskaan katselisi miestä joka ei pysty yhtään tukemaan vaan päinvastoin kaataa kaikki omat paskansa toisten niskaan kun ei pysty käsittelemään omia tunteitaan. Pidän sellaista raukkamaisena ja kuvottavana käytöksenä.

Masennus on todella hankala tauti, joka vaikuttaa voimakkaasti sekä sairastuneeseen että hänen läheisiinsä. Aloittajan ja hänen puolisonsa kommunikointi takkuaa selvästi tilanteessa, jossa kumpikin on kovilla toisen sairastaessa. Ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa jonkun neutraalin ulkopuolisen henkilön luona asioista, joka kenties osaisi toimia välikätensä ja saisi avattua kommunikoinnille jonkinlaisen väylän.

Itse olen ollut naimisissa yli parikymmentä vuotta ja puolisollani on taipumusta masennukseen. Tällä hetkellä hänellä on jälleen paha masennuskausi. Hänen päivänsä ovat pitkälti makuuhuoneessa olemista ja itsemurha-ajatuksia. Minua kohtaan hän on tyly, puhumaton ja poissaoleva. Vaikka meillä on pitkä yhteinen elämä takana, liittomme natisee liitoksissaan näin vaikeana aikana Minä olen yksinäinen ja peloissani ja ahdistunut masentuneen puolisoni ympärilleen levittämästä synkästä ilmapiiristä johtuen. Puolisoni taas elää oman pahan olonsa keskellä ja on suoraan sanonut, että hän ei tällä hetkellä jaksa olla minulle puoliso. Olen käynyt hänen kanssaan psykiatrin ja psykologin puheilla ja valvonut hänelle määrättyjen rauhoittavien kulutusta. Olen kuunnellut itsemurhapuheita yöt läpeensä ja olen yrittänyt pitää yllä jonkinlaista yhteyttä aikuisiin lapsiin meidän molempien puolesta. Välillä olen niin turhautunut ja väsynyt, että itken pienimmästäkin, vaikka yritän ajoittaa sen niin, ettei mieheni tarvitse kokea minunkin huolistani huonoa omaatuntoa. Toivo on välillä vähissä, mutta sen pienen toivon varassa sinnitellään.

Masennukseen kannattaa hakea apua kaikilta tahoilta mistä vain voi kuvitella apua irotavan, muuten ei jaksa itse, eivätkä jaksa muutkaan siinä lähellä. Masennus on kavala sairaus siinä mielessä, että masentunut muuttuu ihan toisenlaiseksi kuin normaalisti on.  Silloin läheistenkin voi olla vaikea löytää tietä sen uuden oudosti käyttäytyvän ja vieraalta tuntuvan ihmisen lähelle niin, että voisi ruveta tekemään yhdessä töitä sairauden voittamiseksi.