Olen 16 ja ihan kauhea vauvakuume
Oon siis 16v tyttö, mulla on ihan hirvee vauvakuume. Haluisin niin paljon olla raskaana ja saada oman lapsen.
Oon hoitanut omaa kummipoikaa ja serkkuja, ja joka kerta ne vaan ruokkii tätä mun halua saada lapsi. Yrittäkää puhua järkeä mulle, et jaksaisin oottaa vielä joitain vuosia.
Kommentit (21)
Se ajatus on oikeasti paljon ruusuisempi kuin todellisuus on. Söpöjä ja kiva niitä on hoitaa. Mutta todella raskasta on vauva-aika.
Anna kun arvaan, et ole koskaan katsonut yhtäkään synnytysvideota?
Vauva-aikahan onkin ihanaa! Mutta mitäs sen jälkeen, niin siitä se työ vasta alkaa. Taaperolle ei enää kaikki äidin ajattelema sovikaan, tulee oma tahtio, alkaa rajojen asetus, rytmeistä pidettävä kiinni. On uhmaikää, kotityöt, sairastelut. Loppumattomat yöheräilyt. Kun illasta saisi hetken omaa aikaa, sitä kaatuu vain puolikuolleena sänkyyn kunnes koko rumba alkaa aamusta. Joka ikinen päivä. Vuosikausia. Vaikka kuinka itseä väsyttäisi.
Olen nähnyt synnytysvideoita. Eihän se kivaltakaan näytä ja olen kuullut kauhutarinoita kaikista synnytykseen liittyvistä jutuista mutta edes tämä ei saa vauvakuumetta lähtemäänD:
Ap.
Mulla tuli vauvakuume 21-vuotiaana.. Melkein ärsyttää että niin monta vuotta meni sellaisessa märehtimisessä ja en elänyt kunnolla/täysillä sen vuoksi. Enhän mä sille vauvakuumeelle mitään voinut. Mutta sain sitten lapsen 26-vuotiaana ja ihan hyvä ikä oli.
16-vuotias on todella nuori. Jos katsot jotain telkkariohjelmia jostain teiniäideistä niin ei se olie oikeasti yhtään niin helppoa. Vauva-aika on ihan aikuiselle naisellekkin yksinäistä aikaa. Mun esikoinen oli sellainen että en voinut mennä sen kanssa oikein minnekkään kun imetin kyljelläni ja pulloa ei huolinut. Sitten vaikka pyydetiin johonkin kaveriäidille kylään missä oli muitakin äitejä niin mun vauva olikin sellainen joka kitisi sen koko ajan aina ja mistään juttelusta ei tullut yhtään mitään niiden kavereiden kanssa. Kävelin vaan ympäri kämppää vauva sylissä joka ei ollut tyytyväinen hetkeäkään. Ja oikeesti mun olis tehnyt siinä tilanteessa mieli purskahtaa vaan itkuun. Ahdisti ihan hirveesti ja lähdin sitten kotiin nopeasti koska mielummin pillitän pahaa oloani kotona rauhassa kuin muiden edessä. Musta tuntui siltä että se vauva vei multa ihan kaiken mahdollisen kontakin ulkomaailmaan. Yöt vauva nukkui hyvin, heräsi toki syömään mutta ei itkeskellyt/kitissyt yöllä onneksi..
Mutta ihan oikeasti se vauva-arki ei ole pelkkää ihanaa vauvan tuoksua. Vaan henkisesti todella raskas aika äidille. Ja jokainen äiti ansaitsis jonkun kunniapalkinnon kun siitä selviää.
Kumpi teistä vanhemmista on rankempi aika, se ihan pienen vauvan kanssa oleminen, vai sellasen 10-12kk vanhan kanssa oleminen. Entäs kun alkaa tulla hampaita, onko yöt sillon pahempia jos/kun hampaisiin sattuu
Ap.
Ehdit vielä odottaa.
Sain itse lapsen nuorena. Minulle sanottiin, että pärjään kyllä ja ehdin myöhemminkin tehdä asioita, jotka jäävät väliin lapsen takia, että minulla on hyvä tukiverkosto ja paljon apua. Todellisuus oli hieman toinen. Jäin lapsen kanssa aikalailla yksin. Muilla nuorilla oli omat menonsa ja vanhempani olivat työikäisiä, joilla vielä nuoremmat sisaruksetkin hoidettavina.
Käytännössä hoitoapua ei ollut ja vaikka ei silloin siltä tuntunutkaan olin itsekin vielä aivan lapsi. Koulujen käynti pienen lapsen kanssa oli rankkaa ja yksinäistä. Työelämään kiinni pääseminen on ollut lähes mahdotonta, nuoret äidit kun eivät olleet kovin haluttua työvoimaa. Ja kun lapsi kasvoi ja vapautta alkoi olemaan edes vähän, sitä oli jo auttamattomasti ulkona sellaisista kokemuksista joita muilla ikäisilläni oli ja jotka nyt sitten alkoivat elämään sitä elämää mitä itse elin jo teininä.
Kyllä sitä aina pärjää, siitä ei ole kyse. Mutta helppoa se ei ole. Myöhemminkin ehtii ja etuna on mm. Oman ikäiset ihmiset samassa tilanteessa. N. Kolmenkymmen kieppeillä olevat äidit kun eivät jostain kumman syystä välitä hengailla teini-äitien kanssa ja harvat teinit lasten äitien kanssa.
Asiaa kannattaa ajatella projektina, jossa olet kiinni vähintään seuraavat 18 vuotta ja 9 kuukautta (usein senkin jälkeen) ja lisäksi työaika tuppaa olemaan se 24/7.
Hanki itsellesi testiksi vauvanukke. Koita sitten hoitaa sitä juuri niin kuin oikeaa vauvaa. Muista laittaa kello soimaan yöheräilyihin ja hoida ruokinnat ja vaipanvaihdot ynnä muut. Jos aiot mennä kouluun päivällä, järjestä vauvallesi koko ajaksi hoitaja.
Jos tämä ei onnistu nuken kanssa edes viikkoa, sitten ei tule onnistumaan oikeastikaan.
Toivottavasti et tapaa 16-vuotiasta poikaani. Hänelläkin on vauvakuume, vaikkei ole tyttöystävää.
Ei missään nimessä ennen kuin on ammatti ja pystyt teidät molemmat elättämään jos sellainen tilanne tulee. Ikäsi perusteella on lähes mahdotonta säilyttää parisuhde tulevat vuosikymmenet. Jos jäät teini-yh:ksi, se tarkoittaa todennäköisesti syrjäytymistä joulutuksesta ja työelämästä kun ammattia ei ple eikä aikaa opislella.
Joulutuksesta! XDD
Kännykällä jee.
Jokaisessa ikävaiheessa on ne rankat hetket. Vauvavuosi monelle raskain, varsinkin jos lapsi on kitisevää sorttia ja vaativa muutenkin, eli haluaa olla koko ajan sylissä, ei nuku kunnolla jne.. sitten 1-2.5-vuotiaat on heikkopäisiä koheltajia joilla ei ole suojeluvaistoa, mutta vauhtia sitäkin enemmän. Tuon jälkeen alkaakin sitten se uhmaaminen ja kiukuttelu, itkupotkuraivarit... 4-vuotiaan kanssa voi jo keskustella, mutta väärinymmärryksiä tulee ja kiukkuja. Tahtoa on tehdä asiat itse mutta kun ei heti onnistukkaan.. mulle raskain oli se vauvavuosi sen kitinän takia. Ulkoilut sitten tuossa 1-2.5 vuotiaana hoidettiin aidatulla alueella sen juoksun ja kohelluksen takia.
Sanoisin, että elä vielä nuoruuttasi ainakin muutama vuosi ☺ Ehdit vielä oikein hyvin äidiksi mutta nuoruuttasi et saa enää takaisin.
minullakin oli kova vauva kuume 16v-18v. Noh, sen hetkisestä pitkästä suhteesta erosin kun vanhempi nainen ei ollut valmis vielä opintojen takia... Noh. Vaihdoin "lapsi rakkaaseen" tyttöön. Jonka kanssa oli 17vuotta eikä tullut lasta nyt jo eronnut.
Jälkikäteen olen todella tyytyväinen että lasta ei tullut tehtyä ihan niin nuorena. Ja toisaalta ihan tyytyväinen että edellisessä suhteessa ei tullut myöskään tehtyä kun se kariutui. Nyt on osittainen vauva kuume mutta järki sanoo että ei hätiköidä vaikka ikää on "liikaa". Niin siis tarkennetaan ettei hätiköidä vaikka kumppani löytyiskin taas vierelle.
Mutta aiheeseen. Nyt kannattaa vähän miettiä ja rauhoittua. Itse näen lähipiirissä nuoren pariskunnan joka nyt odottaa lasta. Elämä on todella tiukkaa kun ei ole työpaikkoja ja joutuu valmistautumaan tukien hakemiseen. Eikä heidän vanhemmatkaan pysty auttamaan sillä tasolla kuin olisi tarvittavaa. Joten yritä vähän hormooneja rauhoittaa ja miettiä järjellä (+ omalla lompakon sisällöllä). Lapsi ei ole missään nimessä halpa eikä muutu halvaksi iän myötä. Tietenkin jos sinulla on äidillinen hoiva vietti käynnissä suosittelen että lähden lasten hoitajaksi tienaamaan vähän extraa (MLL kautta esim) tai hankit jonkun lemmikin jota voi hoivata (paljon halvempaa ja kevyempää).
On aivan eri asia silloin tällöin hoitaa jonkun toisen lapsia kuin olla 24/7 kiinni omassa lapsessa. Se vauva-aika on oma maailmansa, etenkin jos äiti imettää. En ollenkaan sano, ettei alle 20-vuotias pystyisi handlaamaan arkea vauvan/pikkulapsen kanssa, mutta taloudellinen pärjääminen on sitten taas eri juttu.
Joulutuksesta syrjäytyminen on tosiaan hirveä kohtalo, mieti vielä!
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa vaan!
Niinpä, mitä oikein odotat? Aktiivimallin kokeilemista? Ikä on pelkkä luku vain...
Kiitos kaikille rakentavidta ja auttavista kommenteista, luulin saavani pelkkää kuraa niskaan... Ei se tietenkään kivalta tunnu todeta että ehkä vielä ei kuitenkaan ole se oikea aika, mutta pikkuhiljaa tajuan että se on lapsellekkin parempi että lapsuus on taloudellisesti täysin vakaa, tai ainakin vakaampi kuin mulla tällä hetkellä. Ja toi mml juttu kuulosti kiinnostavalta:)
Älä huoli, et välttämättä edes huomaa hampaiden tuloa...... sillä yöllä ei nukuta muutenkaan. Kolmen lapsen kokemuksella yksi vinkki: ei.
Jos vielä viiden vuoden kuluttua tuntuu samalta niin anna mennä. Huolehdi nyt että elämäsi on silloin jollain mallilla: opiskelu, elämäntavat, toimeentulo.
Anna palaa vaan!