Kuinka saada elämä hallintaan?

En hallitse elämääni. En tiedä mistä ammentaisin voimaa mieluisaan elämiseen. Olen 28 vuotias ja tuntuu olevan "viimeiset ajat" käsillä toteuttaa muutos. Listaan tähän alas tilannettani:

- epävakaa ja väkivallan värittämä lapsuus sekä nuoruus. kunnianhimoa tai työskentelyn mallia tms. mitään normaalia ei opetettu eikä arkeen kuulunut. itsetuntoa ei ollut. ole edelleenkään ja se on suurin ongelmani: en näe itsessäni mitään hyvää ja vertailen jatkuvasti itseäni muihin.
- huono itsetunto aiheuttaa järjettömän hylkäämisen pelon, joka kohdistuu romanttisiin kumppaneihini ja aivan suotta. harhaluuloista mustasukkaisuutta, kontrollin tarvetta, hätää. minulla on tasapainoinen ja upea mies, mutta ongelmamme ovat valtavat minun osaltani ja viimeisiä viedään.
- en rakasta itseäni lainkaan.
- minulle on siunaantunut hyviä ystäviä, en koe yksinäisyyttä mutta viihdyn hyvin yksin, olen introvertti.
- näennäisesti (tämä siksi kun en itse koskaan ole asiasta oppinut nauttimaan) olen hyvin menestynyt, pidetty ja arvostettu työssä, jota teen. ja työni on mielekästä, vain harva pääsee tekemään sitä mitä minä mutta en koskaan oikeastaan ole tosissani oppinut nauttimaan siitä, koska itseinhoni ei hellitä.
- vaikkakin päädyin kunnianhimoiselle alalle, olen muuten todella laiska. uuvun helposti kaikesta, ihan tavallisesta arjesta enkä liiemmin piittaa siitä, mitä maailmalla tapahtuu. en tunnu olevan kiinnostunut elämästä. kuljen kuin sumussa ja tätä on kestänyt ainakin yli 10 vuotta. olen kiinnostunut eniten nukkumisesta, ruoasta, läheisyydestä, ihmismielestä ja työstäni. pystyn helposti olemaan kolmekin vuorokautta sisällä käymättä edes ulkona. laiskuus on tuonut lisäkiloja, olen lievästi ylipainoinen ja silläkin on heikentävä vaikutus itsetuntooni. vihaan liikuntaa. en saa siitä mitään irti.
- käyn terapiassa mutta se ei tunnu auttavan tarpeeksi. tiedostan tosi hyvin kaikki tunteeni ja mistä ne kumpuavat. aivan kuin olisin kauttaaltaan aivoiltani sairas, täysin vääränlainen. hylkäämisen pelko ja ahdistuneisuus ei hellitä vaikka mitä yrittäisin tehdä itsetuntoni vahvistamiseksi. ja toisaalta, jos rehellisiä ollaan, en usko että olen nimenomaan tehnyt edes kaikkeni vaan laiskottelen, viittaan kintaalla koska en arvosta itseäni tarpeeksi.

Sekava soperrus.

Vertaistukea? Kokemuksia? Mitä kannattaisi tehdä? Lukuvinkkejä? Kaikki apu otetaan vastaan. Vuosi vuodelta menen pahempaan jamaan.