Lue keskustelun säännöt.
mitä tehdä kun EI VAAN JAKSA
12.02.2019 |
Sinänsä asiat on hyvin, on katto pään päällä, kavereita, hiukan rahaa. Mutta. Mikään ei tunnu miltään. Itken aamuisin kun herään, itken iltaisin kun menen nukkumaan. Mulla on työpaikka, mutta jostain syystä vihaan mennä sinne. En keksi mikä on vikana. Saan sen verran hyvää palkkaa että yrityksistäni huolimatta en ole löytänyt toista työtä josta saisi edes lähelle samaa palkkaa. Asuntolaina on maksettavana. Mikään ei huvita, töiden jälkeen haluan vain itkeä kotona ja maata sängyssä. Takana on ero, ja rakastan miestä edelleen, mutta häntä ei kiinnosta. En ole seurustellut vakavasti 10 vuoteen. Olen 33-vuotias. Haluaisin kovasti oman perheen ja lapsia, mutta miestä ei löydy. Elämä alkaa tuntua toivottomalta, miksi edes elän? Miksi enää yrittää
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3
Hohhoijaa. Luulen, että enemmänkin kyse on passivoitumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä asiat on hyvin, on katto pään päällä, kavereita, hiukan rahaa. Mutta. Mikään ei tunnu miltään. Itken aamuisin kun herään, itken iltaisin kun menen nukkumaan. Mulla on työpaikka, mutta jostain syystä vihaan mennä sinne. En keksi mikä on vikana. Saan sen verran hyvää palkkaa että yrityksistäni huolimatta en ole löytänyt toista työtä josta saisi edes lähelle samaa palkkaa. Asuntolaina on maksettavana. Mikään ei huvita, töiden jälkeen haluan vain itkeä kotona ja maata sängyssä. Takana on ero, ja rakastan miestä edelleen, mutta häntä ei kiinnosta. En ole seurustellut vakavasti 10 vuoteen. Olen 33-vuotias. Haluaisin kovasti oman perheen ja lapsia, mutta miestä ei löydy. Elämä alkaa tuntua toivottomalta, miksi edes elän? Miksi enää yrittää
SALILLE ja heti, kaikki asettuu. Sulle kertyy hermostoon painetta ja se rasittaa, ota kiva ryhmä vaikka jolle osallistus ja se on kuin taikaa. Mene vaikka tanssiryhmään jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3
Mitä, jos ap kuitenkin ensin ottaisi sitä todellista vastuuta omasta elämästään? Kävisi läpi ruokavalionsa, liikunan ja riittävän levon.
Samaa mieltä ekan vastaajan kanssa, tuossa on näin maallikkon arvioimana selvästi mahdollista ellei jopa todennäköistä että kyse on masennuksesta. Itkuisuus, merkityksettömyyden tunne ja ilottomuus ovat esimerkkejä masennuksen oireista. Voimia!
Kynä ja paperi käteen ja alat kirjoittamaan mitä muutoksia sinun pitää tehdä elämääsi. Uhriutumisen sijaan lenkille, salille, jne. Myös ruokavalio kannattaa laittaa kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3Mitä, jos ap kuitenkin ensin ottaisi sitä todellista vastuuta omasta elämästään? Kävisi läpi ruokavalionsa, liikunan ja riittävän levon.
No se on tapa aloittaa. Noista tunteista on hyvä puhua jollekin ja sairaslomakaan ei haittaisi että voisi keskittyä omaan terveyteen. Lääkkeitä ei kukaan pakota käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3
Mielialalääkkeet onkin ratkaisu kaikkiin ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kysyy ja vastaa muutamat omat kommentit ihan omin kätösin. Ikuisuuskysymyksiä kysyt ja itse löydettävä vastaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3Mitä, jos ap kuitenkin ensin ottaisi sitä todellista vastuuta omasta elämästään? Kävisi läpi ruokavalionsa, liikunan ja riittävän levon.
No se on tapa aloittaa. Noista tunteista on hyvä puhua jollekin ja sairaslomakaan ei haittaisi että voisi keskittyä omaan terveyteen. Lääkkeitä ei kukaan pakota käyttämään.
No just...sairauslomalle vaan, että saa oikein rauhassa velloa kotoa neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3Hohhoijaa. Luulen, että enemmänkin kyse on passivoitumisesta.
Niin ja passivoituminen on osa masennusta. Aloittaja..mene kiireesti lääkäriin että saat diaknoosin ja oikeaa lääkettä. Olen sairastanut masennuksen ja tiedän mistä puhun. Älä haaskaa aikaa enempää, elämä on kallisarvoinen lahja. Toipuminen vie ainakin vuoden ja se on pitkä aika elämässä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on asiat liian hyvin. Me monet muut tuskailemme työttömyyden, huonojen tulojen ja rahojen riittämättömyyden kanssa.
Tiedän parikin ihmistä joilla ei ole asuntoa vaan joutuvat asumaan muiden nurkissa.
Ei ole kavereita, ei voi viettää sellaista elämää kuin suurin osa muista saman ikäisistä.
Sitten jos sattuisi jotain pahaa, osaisit ehkä arvostaa kaikkea sitä mitä sinulla nyt on.
Jos sinulla on rahaa ja kavereita senkun lähdet bailaamaan ja pitämään hauskaa. Kyllä aika parantaa yhden epäonnistuneen rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kysyy ja vastaa muutamat omat kommentit ihan omin kätösin. Ikuisuuskysymyksiä kysyt ja itse löydettävä vastaukset.
Todellisuudessa aika moneenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt av-palsta tarjoaa taas pahintaan. Ap:lle antaisin vinkin että tämän keskustelun seuraaminen kannattaa lopettaa koska tämä on näemmä lähtenyt väärin käyntiin jostain syystä. Ehkä ihmiset tekevät pikaisia johtopäätöksiä esim. siitä että mainitsit eron. Ehkä ihmiset luulevat että "syytät" pahasta olosta eroa tai ulkopuolista tekijää. Av-palstalla ei koskaan tiedä, täällä ovat liian usein koolla huonoa päivää potevat kiukkupussit jotka nimenomaan itse syyttelevät toisiaan.
Kävin pari vuotta sitten masentuneiden ryhmäterapiassa. Meillä oli jok'ikisellä mm. itsetuhoajatuksia ja arvatkaa mitä? Me olimme myös kaikki työelämässä, useimmilla oli kumppani ja /tai perhe. Ulkoisesti olimme pääasiassa suorastaan menestyviä mutta olimme kaikki samassa montussa. On täysin typerää huudella että ei sinulla voi olla masennusta koska minulla on itsellä asia x huonommin. Kun voi huonosti, on helppo kuvitella että tietyn itselle tärkeän asian kun saisin kuntoon, olisin ikuisesti onnellinen... ja kun näet että joku jolla se asia on kunnossa onkin onneton, et suostu sitä hyväksymään faktaksi. Kannattaisi kuitenkin hyväksyä.
Kun alkaa esiintyä ap:n kuvaamia oireita ihminen ei aidosti välttämättä aidosti tiedä mistä ne juontavat juurensa. Sen takia hoitoon hakeutuminen on tärkeää: ulkopuolisen avun kautta voi päästä perille syistä ja sitä kautta työstää tilannetta paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on asiat liian hyvin. Me monet muut tuskailemme työttömyyden, huonojen tulojen ja rahojen riittämättömyyden kanssa.
Tiedän parikin ihmistä joilla ei ole asuntoa vaan joutuvat asumaan muiden nurkissa.
Ei ole kavereita, ei voi viettää sellaista elämää kuin suurin osa muista saman ikäisistä.
Sitten jos sattuisi jotain pahaa, osaisit ehkä arvostaa kaikkea sitä mitä sinulla nyt on.
Jos sinulla on rahaa ja kavereita senkun lähdet bailaamaan ja pitämään hauskaa. Kyllä aika parantaa yhden epäonnistuneen rakkauden.
se että asiat on "liian hyvin" (huom jonkun toisen mielestä) ei estä masennusta
Vierailija kirjoitti:
Nyt av-palsta tarjoaa taas pahintaan. Ap:lle antaisin vinkin että tämän keskustelun seuraaminen kannattaa lopettaa koska tämä on näemmä lähtenyt väärin käyntiin jostain syystä. Ehkä ihmiset tekevät pikaisia johtopäätöksiä esim. siitä että mainitsit eron. Ehkä ihmiset luulevat että "syytät" pahasta olosta eroa tai ulkopuolista tekijää. Av-palstalla ei koskaan tiedä, täällä ovat liian usein koolla huonoa päivää potevat kiukkupussit jotka nimenomaan itse syyttelevät toisiaan.
Kävin pari vuotta sitten masentuneiden ryhmäterapiassa. Meillä oli jok'ikisellä mm. itsetuhoajatuksia ja arvatkaa mitä? Me olimme myös kaikki työelämässä, useimmilla oli kumppani ja /tai perhe. Ulkoisesti olimme pääasiassa suorastaan menestyviä mutta olimme kaikki samassa montussa. On täysin typerää huudella että ei sinulla voi olla masennusta koska minulla on itsellä asia x huonommin. Kun voi huonosti, on helppo kuvitella että tietyn itselle tärkeän asian kun saisin kuntoon, olisin ikuisesti onnellinen... ja kun näet että joku jolla se asia on kunnossa onkin onneton, et suostu sitä hyväksymään faktaksi. Kannattaisi kuitenkin hyväksyä.
Kun alkaa esiintyä ap:n kuvaamia oireita ihminen ei aidosti välttämättä aidosti tiedä mistä ne juontavat juurensa. Sen takia hoitoon hakeutuminen on tärkeää: ulkopuolisen avun kautta voi päästä perille syistä ja sitä kautta työstää tilannetta paremmaksi.
Onkin hyvä antaa itselleen neuvoja, jatka samaan malliin.
Onko sulla itsetuhoisia ajatuksia?
*hali*
Nyt lääkäriin kertomaan että sairastat masennusta. <3