Tv1 A-studio: Yksityisissä hoivakodeissa lääkärit eivät edes käy paikan päällä, antavat hoito-ohjeita puhelimitse
Kommentit (40)
Samanlaista oli kunnallisessa yksikössä, jossa olin.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista oli kunnallisessa yksikössä, jossa olin.
Se ei ainakaan tehnyt voittoa veroparatiisiin.
No tuhan on ihan arkea julkisella puolellakin. Puhelinkierto 1xviikko, jolloin sh käy lääkärin kanssa läpi osastonsa lääkäriasiat. Paljolti on siis hoitajista kiinni, mitkä asiat päätyvät lääkärinkierrolle. Sairaanhoitajilla todella suuri vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista oli kunnallisessa yksikössä, jossa olin.
Meillä käy joka ikinen viikko. T. Dementikoiden ryhmäkodista, kunnallinen, ei pk-seutu.
Käsittämätöntä jorinaa näiltä asiantuntioilta. Taas abstrahoidaan hyvinkin selkeät ongelmat joksikin strategioiksi, laatuvalvoinnoiksi, geriatrin sössötykseksi. Vanhusten palvelutaloissa ne lääkärit ovat vähän niin ja näin. Eivät vastaa puhelimeen, eivät halua tulla häirityiksi, eivät tapaa asukkaita. Ihan perussettiä. Aika huonot tiedot näillä keskustelijoilla nykytilanteesta. Että jos nämä samat ovat niitä, joiden "asiantuntijalausuntoja" lainsäätäjät sittenkuuntelevat - paha juttu!
Monoa perseelle noille asiantuntijoille. Jäisi nekin rahat vanhustenhoitoon.
Ongelmia vaikuttaa olevan enemmän kuin laki sallii. Silti ratkaisuksi tarjotaan jotain valvontaviranomaisten toiminnan tehostamista, ostopalvelustrategioiden kehittämistä ja blaa-blaa. Siis kun kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta, että saako vanhus lääkärin palveluja silloin, kun on todellinen tarve. Oikeat ongelmat jotenkin hautautuvat kaikenlaisen tyhjän jargonin alle, mitä nämä tarpeeksi korkealla ja etäällä olevat viranomaiset suoltavat.
Samanlaista se on julkisellakin puolella. Kunta ostaa vanhainkodin lääkäripalvelut yksityiseltä (tässä pitäjässä Attendo) ja lääkäri käy paikanpäällä kolmen kuukauden välein. Muutoin lääkärin puhelinaika kerran viikossa, jolloin sh kertoo lääkärille asukkaiden asiat. Päivystyksestä lääkärin tai takapäivystäjän saa kiinni, kun tarpeeksi monta kertaa yrittää.
Kun minä olin nuorena sairaalassa töissä, oli lääkäreillä pitkät päivystysajat. Kun tilanne vaikutti rauhalliselta, heillä oli lupa mennä nukkumaan sitä varten varattuun huoneeseen. Kun hätätilanne tuli, hoitajan piti soittaa heille. Soittoa joutui aina pohtimaan, uskaltaisiko soittaa. Jos lääkäri katsoi, että soitto ei välttämättä ollut tarpeen, vaan hoitaja olisi itsekin voinut ratkaista tilanteen, he ärhentelivät hoitajalle ja aika usein kieltäytyivät tulemasta potilasta katsomaan. Tietyt lääkärit olivat tunnettuja tästä. Sittemmin päivystysajat lyhenivät ja lääkärien käytöskin. Varmaan nykyäänkin vanhustenhoidossa hoitajat pelkäävät soittaa päivystävälle lääkärille. Lääkäri voi arvioida, että soitto oli tarpeeton ja valittaa hoitajasta.
Minulla on useamman vanhuksen kohdalla toisenlainen kokemus: vanhus haluaa voinnin huononnettua jäädä hoitokotiin ja kuolla sinne, mutta väkisin kutsutaan ambulanssi ja viedään päivystykseen- vanhuksen tahdon vastaisesti.
En hyväksy tuollaista lääkärien toimintaa. Miten voidaan antaa parasta hoitoa, määrätä lääkitystä, antaa hoito-ohjeita, jne. ilman näkemättä potilasta? Voi h*lvetti tätä maailman menoa!
Ei ne käy aina julkisella puolellakaan. Ja toisaalta aika usein ne käynnit olisi ihan turhia. Lääkkeiden määrääminen onnistuu etänäkin ja jos pitää tehdä jotakin toimenpiteitä vanhus on jokatapauksessa vietävä sairaalaan.
Suurempi ongelma on se että päivystyksessä lääkärit ei aina tutki tai vaikka tutkisikin ei aloita hoitoa "kun ei siitä ole vanhukselle mitään hyötyä".
Ongelma on, että vanhusten hoidossa on liian vähän päteviä hoitajia. Pelkät kädet, jotka ovat vaan töissä ei riitä. Ongelmaa ei ratkaise ulkomailta tulevat puolikieliset, jotka eivät ymmärrä kun minnuu kolottaa ohimolohkoloitten takkaa.
Lääkäri ei yhdessäkään hoitokodissa, yksityisessä tai julkisessa ole pitämässä mummoja kädestä ja kierrä joka päivä dementikolta toiselle, että nämä voisivat valittaa miten äiti on hävinnyt.
On ihan turha lisätä valvontaa, planketin täyttöä, RAI tai muita hoitoisuusmittareita, omavalvontaa ja ja kaavaketta, lisää vaan niiden vähien hoitajien poissaoloa hoitotyöstä, toki lisää työpaikkoja enempi lukeneille, siellä valvirassa, avissa mitä näitä on, mutta lämmittää mummoja vähemmän kuin pissat vaipassa.
En jaksa uskoa, ettei hoitajia löydy vakituisiin kokopäiväisiin virkoihin, syksyllä meille töihin haki yhtä lähihoitajan paikkaa 18 hyvää hakijaa.
Sivusta seurannut kirjoitti:
Kun minä olin nuorena sairaalassa töissä, oli lääkäreillä pitkät päivystysajat. Kun tilanne vaikutti rauhalliselta, heillä oli lupa mennä nukkumaan sitä varten varattuun huoneeseen. Kun hätätilanne tuli, hoitajan piti soittaa heille. Soittoa joutui aina pohtimaan, uskaltaisiko soittaa. Jos lääkäri katsoi, että soitto ei välttämättä ollut tarpeen, vaan hoitaja olisi itsekin voinut ratkaista tilanteen, he ärhentelivät hoitajalle ja aika usein kieltäytyivät tulemasta potilasta katsomaan. Tietyt lääkärit olivat tunnettuja tästä. Sittemmin päivystysajat lyhenivät ja lääkärien käytöskin. Varmaan nykyäänkin vanhustenhoidossa hoitajat pelkäävät soittaa päivystävälle lääkärille. Lääkäri voi arvioida, että soitto oli tarpeeton ja valittaa hoitajasta.
Höpöhöpö, en ole ainakaan kertaakaan pelännyt soittaa lääkärille. Tosin olenkin töissä julkisella.
s*atanan tunarit kirjoitti:
En hyväksy tuollaista lääkärien toimintaa. Miten voidaan antaa parasta hoitoa, määrätä lääkitystä, antaa hoito-ohjeita, jne. ilman näkemättä potilasta? Voi h*lvetti tätä maailman menoa!
Ihan tavallista tuo kuule on. Lisäksi vanhuspuolella esim. pääkaupunkiseudulla suomenkielistä lääkäriä et hevin löydä. Monilla kielitaito niin heikko, että ihan pahaa tekee. Ohjelmassa keskustelijat olivat vakuuttuneita siitä, että isoissa kaupungeissa tilanne hyvä. En nyt menisi väittämään niin.
Sivusta seurannut kirjoitti:
Kun minä olin nuorena sairaalassa töissä, oli lääkäreillä pitkät päivystysajat. Kun tilanne vaikutti rauhalliselta, heillä oli lupa mennä nukkumaan sitä varten varattuun huoneeseen. Kun hätätilanne tuli, hoitajan piti soittaa heille. Soittoa joutui aina pohtimaan, uskaltaisiko soittaa. Jos lääkäri katsoi, että soitto ei välttämättä ollut tarpeen, vaan hoitaja olisi itsekin voinut ratkaista tilanteen, he ärhentelivät hoitajalle ja aika usein kieltäytyivät tulemasta potilasta katsomaan. Tietyt lääkärit olivat tunnettuja tästä. Sittemmin päivystysajat lyhenivät ja lääkärien käytöskin. Varmaan nykyäänkin vanhustenhoidossa hoitajat pelkäävät soittaa päivystävälle lääkärille. Lääkäri voi arvioida, että soitto oli tarpeeton ja valittaa hoitajasta.
Hiukan väärällä alalla on hoitaja joka pelkää asioida lääkärin kanssa tai päinvastoin.
Tulevaisuudessa meitä kaikkia hoitaa digilääkäri .
Kauheaa settiä...
"Kunnilla valvontavastuu"