Vierailija

Tietenkin se tärkein juttu on lopulta järjestellä elämä niin, että tilanne muuttuu normaalimmaksi ja järkeväksi.
Mutta miten jaksaa ne vuodet, jolloin ”vapaa-aikaa” on käytännössä vaikkapa nukkuma-aikaa klo 24.00-06.00?
Mulla valitettavasti tosiaan venynyt vuosiksi tämä. Niin moneen suuntaan koitan revetä. Ostettiin syksyllä sohva, oon istunut siinä jouluna muutaman tunnin. 😂 Kaikki turhat aikasyöpöt karsittu pois jo. Yleensä tämän bussimatkankin kirjoittelen duunihommia, en av-postauksia.
Lomat mulla on ihan ok (mistä oon kiitollinen) mutta nää muut viikot ihan älyttömiä.

Kommentit (7)

Vierailija

Korkeakouluopinnot, työ, perhe, nukkuakin pitäisi. Kyllähän se kuuluisa oma-aika on kortilla. Nyt on töissä ja koulussa tiukempi jakso, helpottaa parin viikon päästä, mutta ei senkään jälkeen aikaa liiaksi ole.

Ajattelen, että tämä on vain välivaihe ja kun koulu ohi, elämällekin jää aikaa. Sen jälkeen voi ruveta miettimään työkuvioitakin uusiksi. Vaan kyllähän sitä välillä on väsynyt, kiukkuinen ja tuntuu siltä, ettei viitsi nähdä vaivaa, sen kun jatkaa vanhassa hommassa hamaan tappiin asti ja jättää koulun vaan kesken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mä olen elänyt noin varmaan ikävuodesta 30 nykypäivään, nyt olen 44. Keskimääräiset yöunet viikolla 4-5 tuntia jne. Hyvin sitä on tottunut. Ainoa sivuvaikutus on jatkuvasti lisää kertyvä läski, nyt jo 100 kg ylitetty.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä 1! Älä anna periksi opintojen kanssa. Toi on hyvä ja kantava ajatus toi, että se on väliaikainen tilanne.

Ap

Kiitos tsemppaamisesta :) Kyllä tämä onneksi jo voiton puolella on, opinnäytetyö ja kourallinen kursseja jäljellä. Syksyyn mennessä pitäisi saada paperit kouraan ja koska mennään kevättä kohti, koko ajan helpottaa.

Itseäni on auttanut tosi paljon koira, sen kanssa on pakko lähteä ulos ja vaikka mitä muuta tapahtuisi, joudun kuitenkin joka päivä olemaan vähintään sen tunteroisen pihalla. Muuten sitä vain istuisi koneella töissä, kotona tai koulussa. Vaikka mitään muuta liikuntaa en ole ehtinyt harrastamaan, kävellyt sentään olen. Lasten kanssakin menee lenkit, milloin vedetään pulkkaa elukan kanssa, tutkitaan metsässä eläinten jälkiä, eri puita tai muita ihmeellisyyksiä. Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin niin ulkoilu on ollut pelastus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä 1! Älä anna periksi opintojen kanssa. Toi on hyvä ja kantava ajatus toi, että se on väliaikainen tilanne.

Ap

Kiitos tsemppaamisesta :) Kyllä tämä onneksi jo voiton puolella on, opinnäytetyö ja kourallinen kursseja jäljellä. Syksyyn mennessä pitäisi saada paperit kouraan ja koska mennään kevättä kohti, koko ajan helpottaa.

Itseäni on auttanut tosi paljon koira, sen kanssa on pakko lähteä ulos ja vaikka mitä muuta tapahtuisi, joudun kuitenkin joka päivä olemaan vähintään sen tunteroisen pihalla. Muuten sitä vain istuisi koneella töissä, kotona tai koulussa. Vaikka mitään muuta liikuntaa en ole ehtinyt harrastamaan, kävellyt sentään olen. Lasten kanssakin menee lenkit, milloin vedetään pulkkaa elukan kanssa, tutkitaan metsässä eläinten jälkiä, eri puita tai muita ihmeellisyyksiä. Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin niin ulkoilu on ollut pelastus.

Nostan hattua, jo kahdessa noista on tekemistä.

Vierailija

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana viimeiset 20 vuotta, eikä vapaa-aikaa töistä oikeastaan kuin kesällä noin kuukauden verran. Silloin sitten puserran kaikki rästissä olevat kotihommat.

En osaa auttaa muita, kun en edes itseäni. Sisulla mennään ja ilmeisesti aikanaan saappaat jalassa kaadutaan.

Vierailija

Olihan noita vuosia äkkiälaskien yli 30 jolloin eli lapsiperheen ruuhkavuosia.

Töitä, työmatkoja, 2 talonrakennusta, opiskelua, rahahuolia, terveyshuolia, vanhemmat jotka kuolivat ja appikset elätettävänä ja huolehdittavana Omaa aikaa juurikin yöllä ja senkin valvoin unettomana stressissä. Tai 2h viikossa kun kävin ja käyn pilateksessa

Ei siitä oikein selviäkään. Terveys on mennyt ylisuorittamisessa, olen uupunut ja voimaton ja harmittelen kun minusta ei tullutkaan supermummoa lapsenlapsille. Mutta ei asiaa ehtinyt vatvomaan noiden vuosien aikana, silloin elettiin ja tehtiin mitä piti. Ihania vuosia silti useimmat

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat