Ahdistaa, kun haluaisin päästä elämässä eteenpäin

Minua ahdistaa, kun edelliset suhteet on kariutunut eikä ne lapset ole vaan olleet silloin mahdollisia. Nyt, kun on luotettava suhde (vaikka kestänyt vain 2 vuotta), niin haluaisin toimia ennen, kuin liian myöhäistä :( ja mieskin kyllä lapsia haluaa, mutta sitten joskus... Juu ymmärrän, ettei halua kiirehtiä, mutta näin naisena tämän ikäisenä ei muuta voi. Ap

Riski: miehesi suostuu tekemään lapsia, vaikka ei ole perheenisä - tyyppiä. En lähtisi tuohon leikkiin. Ei se ole ainoa ukko maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Riski: miehesi suostuu tekemään lapsia, vaikka ei ole perheenisä - tyyppiä. En lähtisi tuohon leikkiin. Ei se ole ainoa ukko maailmassa.

Niin... Ei ole kauheasti aikaa enää katsella mitään muita ukkoja ja kun tämä nykyinen on muuten aivan loistava mies. Ap

Suomessa nukutaan, siksi yhteiskunta on rappeutumassa.

Kaksi vuotta on aika lyhyt aika kellekään miehelle lupautua juuri sinulle isukiksi. Jos lapsensaanti on ihan ylitsepääsemätön prioriteetti, kannattaisi kai päästää mies menemään ja etsiä joku, joka haluaa lapsia yhtä kovasti. Voi olla aika huono ratkaisu painostaa isäksi joku, joka ei ole asiasta yhtään varma. Saattaa paukahtaa avioero myöhemmin tai jokin suhde selkäsi takana, kun valinta alkaa miestä kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on aika lyhyt aika kellekään miehelle lupautua juuri sinulle isukiksi. Jos lapsensaanti on ihan ylitsepääsemätön prioriteetti, kannattaisi kai päästää mies menemään ja etsiä joku, joka haluaa lapsia yhtä kovasti. Voi olla aika huono ratkaisu painostaa isäksi joku, joka ei ole asiasta yhtään varma. Saattaa paukahtaa avioero myöhemmin tai jokin suhde selkäsi takana, kun valinta alkaa miestä kaduttaa.

Niinpä. Tämä tässä on ongelma ja se ahdistaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on aika lyhyt aika kellekään miehelle lupautua juuri sinulle isukiksi. Jos lapsensaanti on ihan ylitsepääsemätön prioriteetti, kannattaisi kai päästää mies menemään ja etsiä joku, joka haluaa lapsia yhtä kovasti. Voi olla aika huono ratkaisu painostaa isäksi joku, joka ei ole asiasta yhtään varma. Saattaa paukahtaa avioero myöhemmin tai jokin suhde selkäsi takana, kun valinta alkaa miestä kaduttaa.

Niinpä. Tämä tässä on ongelma ja se ahdistaa. Ap

No siis miten on? Kumpi on sinulle tärkeämpää, lapset vai juuri tämän ihmisen kanssa oleminen? Et välttämättä voi saada molempia, eikä sellaista kuuluisikaan vaatia. Miehellä on ihan yhtä lailla oikeus omaan kantaansa.

meillä oli sama tilanne kolmenkympin kohdalla. erottiin mutta vaimo ei sitten saanut uutta suhdetta, ihan teineistä asti oltiin oltu yhdessä. Minä miehenä työskentelin ulkomailla ja elin kymmenen vuotta suhteessa. Sitten palattiin vaimon kanssa yhteen ja hankittiin yksi oma lapsi ja yksi adptoitiin. Nyt elämme yhdessä tyyntä keski-iän onnea. vaimolle on kova paikka se kymmenen vuoden yksinäisyys ja pelkäsi että ei löydä ketään, toisaalta ymmärrän kun olen harvinainen mies ettei varmaan ole helppoa ihastua muihin. Itselle on tärkeä myös tämä toinen suhde jossa elin ja muistelen häntä lämmöllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on aika lyhyt aika kellekään miehelle lupautua juuri sinulle isukiksi. Jos lapsensaanti on ihan ylitsepääsemätön prioriteetti, kannattaisi kai päästää mies menemään ja etsiä joku, joka haluaa lapsia yhtä kovasti. Voi olla aika huono ratkaisu painostaa isäksi joku, joka ei ole asiasta yhtään varma. Saattaa paukahtaa avioero myöhemmin tai jokin suhde selkäsi takana, kun valinta alkaa miestä kaduttaa.

Niinpä. Tämä tässä on ongelma ja se ahdistaa. Ap

No siis miten on? Kumpi on sinulle tärkeämpää, lapset vai juuri tämän ihmisen kanssa oleminen? Et välttämättä voi saada molempia, eikä sellaista kuuluisikaan vaatia. Miehellä on ihan yhtä lailla oikeus omaan kantaansa.

Niin, kun en tiedä. Lapsia ehdottomasti haluan ja juuri tämän miehen kanssa. En halua muita miehiä missään nimessä. Luultavasti sitten elän mielummin lapsettomana, jos niitä en tämän miehen kanssa saa. Ap