Liiallinen kiltteys on myrkkyä
Olen vasta terapiassa tajunnut, kuinka naurettavan kiltti olen ollut koko elämäni. Olen miellyttänyt muita, jotta en vaan loukkaisi ketään. Suutuspäissä sitten patoutumia purettua ihan turhanpäiväisistä asioista ja ihmisiin jotka eivät sitä ole edes ansainneet. Kiltteydestä johtuen olen jopa ottanut muiden elämän sen ainoaksi oikeaksi tavaksi elää ja vähätellyt sitä elämään mikä itsellä on ja millaista elämää itse arvostaa.
Minusta kasvoi ekstrovertti vastein tahtoani, koska äitini mielestä introverttina olin jotenkin vääränlainen. Oli jotenkin väärin, että lapsena viihdyin omissa oloissaan. No nyt, kun tämä kiltteys on lähtenyt purkautumaan, niin musta on tullut todella ilkeä ja kylmä ihminen. Tullut sanottua ja loukattua ihmisiä ympärilläni, vaikka ei ole ollut tarkoitus. Onko muita kohtalontovereita?
Kommentit (8)
Minua pelottaa edes etsiä sitä, millainen ihminen todella olen. On helpompi miellyttää muita.
Lähipiirissä oli henkilö joka oli elämänsä kiltti. Vähän vanhempana hieman erakoitui koska ymmärsi että sitä samaa kiltteyttä ei koskaan tulisi takaisinpäin hänelle. Päinvastoin kesti elämänsä niin fyysistä kuin henkistä ilkeilyä toisilta ihmisiltä. Mikä on tarinan opetus? Henkilö kuoli yksinäisenä ja hieman elämään ja ihmisiin pettyneenä. Hautajaisissa toki eräs henkilö mainitsi että voi kun olisi voinut olla yhtä hyvä ihminen kuin kuollut kiltti ihminen oli. That's it.
Muistan jo kuinka ala-asteella mentiin jonkinlaiselle pyöräretkelle luokan kesken ja minullahan oli sellainen suht uusi pyörä. Luokkakaveri sitten kysyi että vaihdetaanko pyöriä ja minähän suostuin ilman mitään mietteitä ja sotkin koko reissun sitten sen romulla jossa välillä polkimet vispasi tyhjää. Tuota samaapa se on sitten ollut melkein koko elämä, en tiedä mikä päässä on vikana kun ei vaan ymmärrä pitää oikeuksistaan huolta.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä oli henkilö joka oli elämänsä kiltti. Vähän vanhempana hieman erakoitui koska ymmärsi että sitä samaa kiltteyttä ei koskaan tulisi takaisinpäin hänelle. Päinvastoin kesti elämänsä niin fyysistä kuin henkistä ilkeilyä toisilta ihmisiltä. Mikä on tarinan opetus? Henkilö kuoli yksinäisenä ja hieman elämään ja ihmisiin pettyneenä. Hautajaisissa toki eräs henkilö mainitsi että voi kun olisi voinut olla yhtä hyvä ihminen kuin kuollut kiltti ihminen oli. That's it.
Olisi todennäköisesti voinut olla minunkin kohtalo. Onneksi tajusin, että liiallinen kilttiys ei ole kenenkään etu vaan päinvastoin. Pitää osata pitää puolensa, mutta reilusti ja muita kunnioittaen. Tässä on mulla kyllä vielä paljon opittavaa.
Onko muita, jotka ovat alkaneet työstämään omaa kiltteyttä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa edes etsiä sitä, millainen ihminen todella olen. On helpompi miellyttää muita.
Valitettavasti liiallisella kiltteydellä houkuttaa luokseen narsistisia ihmisiä ja tulee todella helposti hyväksikäytetyksi.
Minä olen tajunnut oman kiltteyteni asteen vasta kun olen törmännyt miehiin, jotka ovat olleet haukkana käyttämässä sitä hyväkseen. Suu auki ihmettelen, että kas kun en saa samaa takaisin kun itse annan.
Olen valitettavasti kokenut samaa.