Muita äitejä hiilenä n.1,5v kanssa?=O(
Taas tuli niin tosi paha mieli. Sain pojan nukkumaan ja itkin yksikseni, kun tuli taas lapselle huudettua ja raivottua. Niin paha mieli!=O(
Poika täyttää pian 1,5v ja koettelee äitiä kyllä ihan joka asiassa. Tiedän, että koti on se paikka missä lapsi saa purkaa huonoa tuultansa ja pahaa mieltänsä, mutta tuntuu välillä että menee ihan överiksi se kestämisen määrä. Lapsi tekee kaikki ne asiat mitkä kiellän ja ei tottele yhtään, vaikka tietää miten tietyssä tilanteessa toimitaan.(heittää kaiken läskiksi ja tekee juuri pain vastoin, mutä on neuvottu ja monta kertaa käyty läpi.) Sitten minulla palaa pinna ja raivoan lapselle.
Tämä ikä on niin vaikea, kun ei tarkkaan tiedä mitä lapsi oikeasti ymmärtää. Ja se kun koko ajan pitää olla kieltämässä kaikkea. (Kehun myös aina, kun poika tekee jotain hyvin tai oikein) Lapsi ei osaa kyllä tai joo-sanaa, vaan vastaa kaikkiin kysymyksiin ei. Äänen sävystä pitää sitten päätellä, mitä hän mahtaa tarkoittaa.
Olen yksin lapsen kanssa, isäänsä hän näkee joka toinen viikonloppu ja n.kerran viikossa muuten. Olen välillä myös todella väsynyt, kun poika herailee öisin n. 3kertaa ja saattaa valvoa jopa 2h. Kesällä kyllä on tiedossa unikoulu meidän pojalla. Ehkä se sitten helpottaa.....???
Lapsi on hoidossa yksi enkeli. Joka päivä hoitotäti kehuu lasta kaikin eri tavoin. Olen todella onnellinen siitä.=O)
Miten tämän ikäisen lapsen kanssa pitää toimia? Onko olemassa jotain sopivaa rangaistusta, jos lapsi on tehnyt jotain väärää ihan tietoisesti?
Rakastan lastani yli kaiken ja haluaisin olla hyvä äiti.(Ja siis myös asettaa rajat)
Olen ihan hukassa. Auttakaa!
-Suru-Mimma =O(((
Kommentit (15)
kahden puolitoistavuotiaan (toinen on jo isompi nykyään) kokemuksella olen sitä mieltä, että tämän ikäiseltä ei oikein voi vielä odottaa kuuliaisuutta. He kyllä ymmärtävät, mitä pyydetään ja sanotaan, ja monesti niin tekevätkin, mutta yhtä monesti sitten tekevät päinvastoin :)
Omani harrastaa ihan samoja elkeitä, vaikka onkin normaalisti " tosi kiltti tyttö" kaikkien mielestä: juoksee kaksikymmentä kertaa tielle vaikka kielletään, kaataa tahallaan maidot lattialle, heittelee puurot seinille jne. Yleensä sellaisia asioita testataan eniten, mitkä äiti painokkaimmin kieltää.
Minusta poikasi käytös kuulostaa juuri sellaiselta, kuin tässä iässä monesti: sille turvallisimmalle aikuiselle temppuillaan ja kokeillaan, mitä tapahtuu. Etsitään niitä oman olemisen rajoja. Olen itse ehkä pehmokasvattaja, mutta minun mielestäni vasta uhman jälkeen, siinä kahden ja puolen tai kolmen vuoden iässä, alkaa sitten se varsinainen rajojen asettelu.
Kovasti voimia sinulle, varmasti on tämä raskas vaihe, varsinkin jos olette kaksistaan. Mutta lapselle se on osa luontaista käytöstä, älä ota sitä itseesi, jookos? Jaksamista ja valoisaa kevättä toivottelee
Bepop
Tämän ikäiselle ei-sana ei ehkä vielä ole niin konkreettinen kuin me vanhemmat toivoisimme ja huomaahan sen, että sitä saa hokea vaikka kuinka ilman mitään vaikutusta. Tehokkainta on sanoa se ei kerran ja nostaa lapsi pois tekemästä sitä kiellettyä juttua ja yrittää ohjata tarmo sallittuihin asioihin, meillä esim. tykkää olla tekemässä kotihommia, tyhjäillä pesukoneita, " siivota" ja sellaista jos ei omat lelut tai kirjat kiinnosta.
Itse olen huomannut että tällainen toimintatapa säästää omia hermoja huomattavasti paremmin kuin se että yrittää saada puhumalla ohjattua villiä puolitoistavuotiasta. :) Kuten joku sanoikin, varsinaisesti kai rangaistuksilla ohjailu kannattaa aloittaa vasta kun lapsi on isompi ja ymmärtää oikeasti oikean ja väärän. Tsemppiä!
Meillä on kyllä jonkunsorttista uhman alkua jo havaittavissa. Ei niinkään siinä, että tehdään kiellettyjä asioita (no niitähän kyllä tehdään ja koko ajan!) mutta sen puoleen, että vastustetaan usein ihan kaikkea. Ja kaikkein eniten vaipanvaihtoa.
Äsken juuri oli tilanne, että olin koittanut saada tyttöä päiväunille tuloksetta yli tunnin, ja pissat tulivat vaippaan. Aloin sitten vaihtamaan vaippaa, ja samalla alkoi armoton vääntyily ja rimpuilu. Päätin, että nythän vaippa laitetaan ja tilanne meni aika masentavaksi. Pitelin tyttöä väkisin paikoillaan (hän tosin vain nauroi meikäläisen kasvavalle kiukulle) lähes makaamalla hänen päällään, ja kerta kerran jälkeen siitä vängättiin aina pois kuitenkin. Ensin selitin hyvällä ja lopulta karjuin että vaippa laitetaan nyt hyvällä tai pahalla!
Tosi ikäviä nuo tilanteet, joissa lapsi vastustaa kaikin voimin ja homma on kuitenkin hoidettava loppuun. Sen jälkeen kyllä tuntee itsensä kaikkien aikojen pahimmaksi epäonnistujaäidiksi kun joutuu käyttämään fyysistä voimaa kakaran pitelemiseksi ja lopulta palaa itseltä käämi ja alkaa karjua kilpaa lapsen kanssa.
ja toinen lapsi. Joku jo kirjoittikin, ettei rangaistuksilla vielä oikein pysty ohjailemaan käytöstä tässä vaiheessa. Itse myös varmaankin enemmän " harhautan" pois huonosta käytöksestä eli jos tehdään jotakin kiellettyä voin sanoa Ei painokkaasti ja siirtää pois paikalta. Usein sinne pyritään heti samantien takaisin, sanon Ei uudelleen ja sitten yritän keksiä jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä että kielletty asia unohtuisi. Tämä toimii yleensä aina eikä huutamista tarvita. Joskus selitän myös, että " Ei, tulee pipi" mutta kovin pitkiin selityksiin en ryhdy, koska en usko tuonikäisen vielä ymmärtävän kovin pitkiä selityksiä.
Selvästi testaillaan jo rajoja tässä vaiheessa ja se käy kyllä hermoille tässä vaiheessa. Minulla on 3-vuotias vanhempi ja näiden yhdistelmä on joskus aika haastava ;-) Jos eivät äidin hermoja muuten koittele niin härnäävät sitten toisiaan :-D
Yritä jaksaa ja anna lapsesi olla vielä pieni - käytä huijausta vielä reilusti ja perustele sitten vasta kun puhe sujuu paremmin. Voimia ja iloista kesää!
Mutta meillä neiti 1v 7kk. Hieman ennen 1.5v päiviä touhu meni meillä täysin mahdottomaksi. Paljon puremista yms. ei suotavaa ja Ei- ei tuntunut missään. Niimpä meillä on käytössä Jäähy. Neiti menee jäähylle minuutiksi leikkihuoneeseensa (istuu lattialla) ja kun minuutti on kulunut niin neiti saa lähtöluvan. Sitten pyydetään anteeksi (pusu ja hali, neiti ei osaa puhua). Nykyään ei pure ja muu luvaton touhuaminen (koiran/vauvan repiminen yms.) on jäänyt todella vähälle.
Askaretta täytyy kuitenkin olla eli " auttaa" kotitöissä esim. tyhjäämällä astianpesukonetta, lajittelemalla pyykkiä jne, sekoittamalla ruokia, voitelemalla leivät yms.. No kotityöt neidin kanssa ottavat aikaa ja tulos voi olla välillä hieman kyseenalainen mutta näin tämä homma meillä toimii.
Minulle ei äitinä sopisi että lapseni lyö, puree toistuvasti ja pelkällä Ei-sanalla tilannetta yritetään korjata. Täällä olisi silloin päreensä vähän väliä polttava äiti, eli toisinsanoen kaksi lasta ottamassa mittaa toisistaan.
Varmaankin tulee kakkaa niskaan roppakaupalla, mutta näin meillä tosiaankin homma toimii. Mielestäni Syy- Seuraus suhteen lapsi oppii todella nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.
Lila75
Lila75
Lila75:
Mutta meillä neiti 1v 7kk. Hieman ennen 1.5v päiviä touhu meni meillä täysin mahdottomaksi. Paljon puremista yms. ei suotavaa ja Ei- ei tuntunut missään. Niimpä meillä on käytössä Jäähy. Neiti menee jäähylle minuutiksi leikkihuoneeseensa (istuu lattialla) ja kun minuutti on kulunut niin neiti saa lähtöluvan. Sitten pyydetään anteeksi (pusu ja hali, neiti ei osaa puhua). Nykyään ei pure ja muu luvaton touhuaminen (koiran/vauvan repiminen yms.) on jäänyt todella vähälle.Minulle ei äitinä sopisi että lapseni lyö, puree toistuvasti ja pelkällä Ei-sanalla tilannetta yritetään korjata. Täällä olisi silloin päreensä vähän väliä polttava äiti, eli toisinsanoen kaksi lasta ottamassa mittaa toisistaan.
Varmaankin tulee kakkaa niskaan roppakaupalla, mutta näin meillä tosiaankin homma toimii. Mielestäni Syy- Seuraus suhteen lapsi oppii todella nopeasti. Niin hyvässä kuin pahassa.
Myöskään mitään lyömistä ja puremista ei ole, että siinä mielessä meillä on eri tilanne eli mitään " järeämpää" rangaistusta ei ole edes tarvinnut miettiä. Mielestäni kuitenkin syy ja seuraus opitaan meilläkin vaikka vain " ei" sanotaankin kun sitä seuraa sitten pahanteon paikalta poistaminen.
eli ei siellä sitten ole saavuttanut sellaista luottamussuhdetta, että usakaltaisi olla oma itsensä. Niinpä pitää kotona kaksinverroin päästää höyryjä pihalle. Enpä kyllä osaa neuvoa, mikä siihen auttaisi.
Mutta meillä ainakin päiväkodissa nuoremman pojan kanssa erityisesti tähän kiinnitettiin huomiota ja yritetiin poikaa rohkaista sielläkin näyttämään tunteensa, kun yhdessä vaiheessa illat olivat vaikeita.
Täällä puolitoistavuotias tyttö koettelee hermoja. Mulla palaa päreet lähinnä ruokailuun liittyen. Aamupuuro alkaa olla jo lähes painajaista minulle. Puurolusikka lentää milloin minnekin tai sitten puuroa vain lapataan lattialle. Toinen hermoja kiristelevä hetki on iltaruokailu, kun mies tulee kotiin töistä ja pitäisi syödä yhdessä. Eilen sain taas hysteerisen itkukohtauksen puurojen lennettyä kaaressa lattialle ja aloin jo miettiä kauhukuvia lapsen suhteesta ruokaan... Koitan kuitenkin aina ottaa ruoan pois, kun leikki alkaa ja sillä tavoin osoittaa, että se ei ole sallittua. Ei-sanan jälkeen tyttö nimittäin vain innostuu lisää.
Toivon vain, että tämä menisi nopeasti ohi. Muuten en koe, että joutuisin kovasti kieltämään. Lisäjännitystä tuo se, että parin viikon sisällä on syntymässä pikkusisarus...
Meillä myös on ikiliikkuja 1,5 v tyttö ja hermot kyllä kiristyvät välillä. En kuitenkaan edes odota että tyttö tottelisi. Ensikertalaisena äitinä olen lukenut kasvatuskirjojakin ja moni psykologi sanoo, ettei alle 2v voi hirveästi vielä kasvattaa. Senikäisellä ei yksinkertaisesti vielä ole kehittyneet sellaiset aivojen alueet, että kykenisi itsehillintään ( =noudattamaan aina EI:tä). Se on liian paljon vaadittu. Toki vaarallisia asioita pitää kieltää ja siirtää lapsi tarvittaessa pois, mutta ei noin pieniä pidä rangaista siitä, että eivät tottele.
Ihana saada vähän vertaistukea. Kiitos teille!
Meillä oli muutama päivä sitten unikoulu ja ekana iltana itki n. 15min ja tokana vain 2min. Ja nukkui aamuun molempina,heräämättä koko yönä.JEEE!!!=O)
Saas nyt nähdä kuin jatkuu, kun on ollut isillä viikonlopun...(kauhulla odotan!!)
No mutta täytyy muistaa, että kaikki kiukut ja tottelemattomuudet kuuluu ikään.
Terkuin: Mimma =O)
Jep, meillä alko kans vastaavat kipuilut jo vähän ennen 1,5v ja hermoja kysyy kyllä, varsinkin kun on päivät kotona pojan kanssa. Poitsu on nyt 1v9kk ja sama meno jatkuu, että en ainakaan meidän tapauksen kohdalla uskalla luvata nopeaa helpostusta tilanteeseen. Tietysti on tosi paljon kiinni luonteesta.
Itse olen toiminut samoin kun monet edellä eli kielto ja poistaminen tilanteesta. Tahallisen kiusanteon alkaessa (meillä verhojen repiminen irti kiskoista) otimme jäähyn käyttöön. Eli heti kun verho kiskaistiin irti samantien jäähylle minuutiksi eteisen penkille, aikuinen valvoo. Ja muutaman kerran jälkeen verhorumba on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois :) Meillä helpotusta tuo se että poika on kehittynyt erittäin varhain puheen alueella ja ymmärtää + tuottaa puhetta runsaasti ikäänsä nähden, mutta silti hermot menee välillä vaikka kuinka yrittää järkeillä. Se on kait normaalia. Itse koen myös suunnatonta morkkista aina kun repeän huutamaan ja yritän sitten selittää pojalle että äiti huusi nyt koska on tosi vihainen tästä ja tästä ja että äidillä on paha mieli ja suututtaa, mutta silti äiti rakastaa kovasti jne Odotan innolla sitä kun nämä vaiheet jäävät joskus taakse, mutta en odota liikoja, jos on poika äitiinsä tullut, niinkun pahasti vaikuttaa....
Voimia!!
yllättävän tottelevainen poika ikäisekseen, kun vertaa moniin ikätovereihin. olenkin sitä mieltä, että tottelevaisuus riippuu myös jonkin verran luonteesta.
vaikka sisaruksilla olisi tismalleen samanlainen kasvatus, ei se välttämättä pelitä samalla tavalla kummankin kohdalla.
poika on vilkas, mutta ymmärtää heti jos kiellän jotain. tekee monesti jutun kyllä uudestaan, mutta heti kun hihkaisen, että " hei! mitä mä sanoin" ! ni tekeminen loppuu. poika huomaa kyllä mieheni ja minun äänensävystä heti, jos joku asia on kiellettyä. kiellämme aina suht napakalla äänensävyllä ja lyhyesti, jotta se menee lapselle perille. jos sitä hiljaa hissuttelee että " eläs nyt viitsi" , niin ei ole ainakaan tuttujen perheiden kohdalla toiminut (?), pienen on vaikea erottaa kielto tai kehu jos ne tapahtuu melkein samalla äänensävyllä.
(välillä myös selitän että miksi ei, mutta se ei muuta reaktiota muuten)
meillä on pyritty olemaan vaan helvetin pitkäpinnaisia sen ohjaamisen suhteen. itselläni on tapana kieltää n.kolme kertaa napakalla äänellä, jos ei mene viesti perille, niin vien vaikka pinnasänkyyn ja suljen oven perässä. poika aloittaa korvia raastavan huudon, joka kestää korkeintaan minuutin. huudon loputtua haen pojan pois. ja näin AINA, kun ei tottele ' ei' sanaa muutaman yrityksen jälkeen. TOIMII!
muksulta jääkin päivän mittaan ehkä 3 kieltoa tottelematta 10:stä:). uteliaisuus vie tämän ikäiseltä vielä helposti voiton, vaikka tietäisikin tekevänsä väärin.
Lapsi ei osaa kyllä tai joo-sanaa, vaan vastaa kaikkiin kysymyksiin ei. Äänen sävystä pitää sitten päätellä, mitä hän mahtaa tarkoittaa.
' ei' sana kannattaa pitää vain sanana ' ei' . eli jos lapsi vastaa että ei, niin toimi sen mukaan. muuten lapsi saattaa ymmärtää, että ei voi olla välillä myös kyllä.
poikani teki jossain vaiheessa samaa, vastasi aina ei. mutta jos hän tarjotessani vaikka vettä, sanoi ei, laitoin sitten veden pois. kun poika sitten samantien alkoi vinkua vesimukin perään, kysyin uudestaan " otatko vettä" ? ' ei' tä ei enää kuulunut, poika tajusi muutamassa päivässä että mitä se ei tarkoittaa.
jotkut ystävieni lapsista ovat kyllä aivan eri sorttia, vaikka vanhemmat pitäisivät kasvatusperiaatteistaan paremmin kiinni kuin minä. lipsun aika useinkin, mutta tärkeimmistä asioista en lipsu. (varmaan lipsuisin, jos ei mies olisi vähän välillä motivoimassa;)
mies välillä toikaisee mulle, " et anna nyt sille mitää herkkuja kun kerran äsken kiellettiin" ! muuten olisin varmaan jo tuhat kertaa heltyny :S.
ja kun asiat menee hyvin tai muten lähes toivotusti, niin kehutaan kovasti. kun kakka tuli pottaan niin oikein soitettiin papalle ja kerrottiin että mitä osasi, oli aika polleeta poikaa.
kyllä 1,5 vuotiaat ymmärtää todella paljon ja muistavat asioita hyvin.
uhma on uhmaa, sitä kai pitää vaan kestää, meillä vasta aloittelee varsinaista uhmailua.
en tiedä saitko mitään apua näistä jutuista, mutta toivon ainakin jaksamista, pitkää pinnaa ja hyvää kesää!
lapset osaa olla kieroja! ne tekee mitä niiden annetaan tehdä.
jos kiellät lasta ja lapsi ei tottele ja joudut tämän takia korottamaan ääntä, en usko että sen jälkeinen anteeksi pyytelevä asenne helpottaa asioita. jos selittää tarkemmin syitä, kannattaa sekin tehdä johdonmukaisesti, ei tyyliin " anteeksi kun nyt äiti näin mutta kun ei pitäisi" . ennemminkin, " äiti suuttui siksi, että sinä et uskonut. täytyy uskoa kun äiti sanoo, niin ei tarvitse kenenkään huutaa" .
muuten muksusta saatta tuntua, että äitin räjähtely on vain vahinko mitä äiti kovasti katuu, vaikka lapsen pitäisi tajuta, että se on seurausta tottelemattomuudesta.... blaaaaaaaaaaa
kaiken maailman ehotuksia vaikka tuhat, mutta eiköhän mun osuus ole jo tässä ketjussa käytetty. keskityn nyt poikaani joka häärii tuossa takana:) bye!
mimma81: