Romahtaminen ja vauva 1kk
Olen yrittänyt pitää yllä positiivista mielialaa koko raskausajan, lapsen syntymän aikoihin, aina näihin päiviin saakka. Vaikka tähän ajanjaksoon on liittynyt läheisen traaginen kuolema, riitelyä mielenterveysongelmista kärsivän vanhemman kanssa, samoin miehen suvun kanssa ollut kaikenlaista ikävää selkkausta. Töissä oli todella stressaavaa aina siihen saakka kun jäin äitiyslomalle, silti vaan jaksoin painaa loppuun saakka.
Olen ollut tosi iloinen vauvasta ja olen siis edelleen, mutta nyt alkaa tuntua siltä että jokainen vastoinkäyminen on liikaa. Miehen kanssa ollut myös viime aikoina vaikeaa. Tuntuu että hän on enemmän taakka kuin että hänestä olisi apua. En jaksa enää hänen puolestaan hoitaa hänen osuuttaan perheen asioista, ja olen viime päivinä ja viikkoina miettinyt jopa eroa, koska olen vaan niin kyllästynyt ja väsynyt.
Miltä tämä kuulostaa? Onko normaalia raskauden jälkeistä mielialan vaihtelua? Masennusta? Myös hieman pelottavia ajatuksia vauvaan liittyen ollut...Että satutan sitä tms. En siis todellakaan ole mitään tehnyt, mutta ei taida enää olla normaalia ollenkaan? Onko ketään, kellä ollut samanlainen romahdus vauvan syntymän jälkeen? Välillä huomaan ajattelevani, että en halua tällaista elämää Vaikka kokoajan olen samaan aikaan tosi onnellinen vauvasta, se on ihana ja helppokin vielä ollut toistaiseksi, mutta samalla säälin sitäkin kun on tänne pitänyt syntyä ja syytän itseäni kun hänet tänne tein.
Kommentit (7)
Ehdottomasti pitää ottaa tilanne neuvolassa puheeksi että saat apua. Katso myös www.aima.fi
No ei nyt ainakaan mitään sossua sinne kotiin ristiksi.
Kiitos vastauksista. Tänään on taas uusi päivä, tosin nytkin aivan jyrän alle jäänyt olo. Mielestäni vauva nukkuu kohtuu hyvin, ei valvoskele yöllä, toki heräilee syömään, mutta olen kuitenkin saanut nukkuakin välissä. Voiko ne heräilyä vaikuttaa tällä tavalla mielialaan ja oloon? Vaikea uskoa raskasta kolmivuorotyötä tehneenä, kun olen tottunut nukkumaan silloin kun on siihen mahdollisuus.
Luin tuolta äimän sivuilta vauva-ajan psykooseista, ja nyt tuli pelko että ei kai sellainen voi tulla tässä sitten kaiken lisäksi. Riskitekijät löytyvät kaikki: läheisen kuolema, aikaisempi psyykkinen sairaus (olen nuorempana kärsinyt parikin masennusjaksoa),suvussa olevat psykoosihäiriöt (siskollani skitsofrenia-diagnoosi) ja sektio. Kyllä mielestäni kohtuu järjissäni vielä olen, tiedän kyllä minkälainen ihminen voi olla psykoosissa. Tiedän myös että silloin voi olla hyvinkin sairaudentunnoton... T. Ap
Ei ole ihme, että tunnet noin kun elämäsi on ollut yhtä myllerrystä viime aikoina. Pelkästään jo lapsen syntymä on jo niin elämää mullistava muutos ja pistää raamit uusiksi, saati että olet joutunut kohtaamaan samaan aikaan monta suurta tragediaa.
Synnytyksen jälkeinen masennus ja siihen liittyvät pelkoajatukset esim. vauvan satuttamiseen ovat varsin yleisiä, mutta tässä vaiheessa on äärimmäisen tärkeää että saat heti huolen herättyä tukea omaan jaksamiseen ja arjen sujumiseen ennen kuin ajat itsesi ihan loppuun. Suosittelen, että olet heti maanantaina yhteydessä neuvolasi omaan terveydenhoitajaan ja kerrot huolesi. Neuvolasta on mahdollista saada tukea juuri tällaisessa tilanteessa perhetyöntekijältä sekä neuvolapsykologilta.
Muista, ettet syytä itseäsi. Synnytyksen jälkeinen masennus ei ole laiskuutta ja olet aivan varmasti paras mahdollinen äiti lapsellesi. Myöskään muut tapahtuneet asiat eivät ole sinusta riippuvia.
Paljon tsemppiä sinulle, ja ota rohkeasti vastaan apu jota sinulle tarjotaan <3
T. Neuvolan terkka
Oletko mittauttanut feriitiini arvojasi synnytyksen jälkeen? miten olet syönyt rautaa raskauden akana ja sen jälkeen? pelkästään raskaus kuluttaa äidin rautavarastoja.. Käy mittaamassa ne ja jos on alle 30 niin rautakuurille. Raudanpuutteisena olo on todella kun jyrän alle jäänyt. väsyttää ja mikään unen määrä ei riitä, irtooko sinulta hiuksia? onko sydämen tykyttelyä? hengenahdistusta? ahdistusta? levottomia jalkoja? yms. on erittäin tavallista että äiti kärsii raskauden jälkeen raudanpuutteesta, joka aiheuttaa kaikenlaista ongelmaa, käy lukemassa raudanpuute.fi raudanpuutteen korjaaminen ei tietenkään poista henkistä kuormitusta, mutta saattaa helpottaa niitä.
Väsyneenä tulee kaikenlaisia ajatuksia mieleen liittyen vauvaan, omaan äitiyteen jne. Pelkoja, ikäviä jopa kammottavia ajatuksia.
Mutta ne menevät ohi. Keskityt vain vauvaan ja annat hevosen murehtia. Sillä on isompi pää.
Ja huomioi myös sitä miestä.