Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsi kiusaa lastani
piksut paksut
08.02.2019 |
Ystäväperheen lapsi kiusaa minun lastani. Lapsemme ovat melko samanikäisiä, vähän alle kouluiän ja samaa sukupuolta. He ovat ennen olleet kavereita, mutta nyt on käynyt ilmi että ystäväperheen lapsi kiusaa minun lastani. Kiusaamista on tapahtunut viime aikoina joka kerta kun olemme tavanneet. Kiusaaminen on ollut sanallista, haukkumista ja ulkopuolelle jättämistä sekä jonkin verran myös fyysistä satuttamista.
Nyt ollaan tilanteessa jossa minun lapseni ei enää halua tavata tuota ystäväperheen lasta. Otin yhteyttä tämän kiusaavan lapsen vanhempaan ja selitin tilanteen. Hän ei ollut huomannut kiusaamista. Hän suhtautui asiaan mielestäni vähän yliolkaisesti, eikä uskonut joitakin kiusaamistilanteita todeksikaan vaikka olin tilanteita nähnyt ja ollut siis itse paikalla. Lupasi kuitenkin keskustella lapsensa kanssa.
Kirjoitan tänne koska toivon vertaistukea. Tapaamme ystäväperhettä ja muita ystäviämme säännöllisesti ja lasten kohtaamisia siis tapahtuu. Mielestäni tämä ystäväperheen aikuinen ei katso lapsensa perään tarpeeksi hyvin, ja lapsi käyttäytyykin aika huonosti, mm. rikkoo paikkoja (ikkunoitakin!) kyläreissulla ja vanhempi vain jotenkin hymistelee tähän että voi kamala. En tiedä tuleeko lapselle tällaisesta toiminnasta mitään seuraamuksia. Itse asiassa minusta tuntuu että perheen aikuista väsyttää kasvatustehtävänsä. Olen hänestä hiukan huolissanikin, mutta samalla minua ärsyttää se että hän sallii vekaransa huonon käytöksen.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa. 1) jättäytyisitte pois yhteisestä kaveripiiristä, tai siis tapaamisien ulkopuolelle 2) valvoisitte itse kaiken aikaa tapaamistilanteissa lasten leikkiä, ja puolustaisitte lastanne kiusaamiselta 3) ette mitään 4) jotain muuta, mitä?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Huomasin ettei minun lapseni pitäneet tuttavani lapsista, joten lopetimme olemasta tuttavia ja kaikilla,on nyt hyvä olla.
Tässä on kuitenkin kyseessä hyvä ystävä, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta. Olisi ikävää lopettaa ystävyys tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tapailisi tätä ystäväperhettä enää lasten kanssa. Jos viihtyisin perheen aikuisten kanssa, niin tapailisin heitä muissa merkeissä.
Jos olisi joku ”pakkotilanne” (häät tms) olla samassa paikassa, vahtisin omaa lastani ettei kukaan kiusaa häntä.
Jos on hyvä ystävä niin asiasta voinee suoraa keskustella?Jos mitään ei tapahdu niin sitten välit poikki.Lapsesi on kuitenkin tärkeämpi.
Vahtisin lapsia. Vahtisin kyllä joka tapauksessa, jos kyse alle kouluikäisistä.
piksut paksut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin ettei minun lapseni pitäneet tuttavani lapsista, joten lopetimme olemasta tuttavia ja kaikilla,on nyt hyvä olla.
Tässä on kuitenkin kyseessä hyvä ystävä, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta. Olisi ikävää lopettaa ystävyys tähän.
No voithan sinä alkaa ystäväsi kanssa vääntämään tuosta kiusaamisesta. Olet hänelle kuitenkin asiasta puhunut ja lopputulos ei ollut kovin hyvä. Lapsenne eivät tule toimeen keskenään, joten mieti kannattaako omaa lastasi altistaa kiusaamiselle.
Joskus ystävykset vaan kasvavat eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos komentaisit hänen lastaan siten kuin komentaisit omaasi?
Tiedän, riskaabelia nykypäivänä ja voi johtaa pysyvään välirikkoon. Mutta jos ystävyys kestää toisen lapsen komentelun, saatat tarjota uupuneelle vanhemmalle korvaamatonta tukea. Ja lapset muuten tottelevat ihmeesti, kun joku vähän vieraampi aikuinen sanoo.
Saatte alapeukuttaa, mutta mielestäni on väärin ennen kaikkea lasta itseään kohtaan, jos kukaan ei jaksa näyttää hänelle, kuinka ollaan ihmisiksi toisten ihmisten kanssa.
piksut paksut kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin ettei minun lapseni pitäneet tuttavani lapsista, joten lopetimme olemasta tuttavia ja kaikilla,on nyt hyvä olla.
Tässä on kuitenkin kyseessä hyvä ystävä, jonka olen tuntenut yli 20 vuotta. Olisi ikävää lopettaa ystävyys tähän.
Mikä on ongelma? Tapaat ystävääsi ystävänä ja rajaat lapset pois siitä ystävyydestä. Kaikki ovat tyytyväisiä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö muut ystäväpiirissänne ole huomanneet tuon lapsen huonoa käytöstä? Yrittäkää tavata ilman lapsia.
Mitä jos komentaisit hänen lastaan siten kuin komentaisit omaasi?
Olen kokeillut. Lapsi sanoo minulle että 'sä et mua määrää' tai jotain sinne päin.
Tapaat ystävääsi ystävänä ja rajaat lapset pois siitä ystävyydestä
On haasteellista, sillä ystäväni on totaali-yh.
Eivätkö muut ystäväpiirissänne ole huomanneet tuon lapsen huonoa käytöstä? Yrittäkää tavata ilman lapsia.
Ovat huomanneet. Kukaan muu ei vaan ole maininnut ystävällemme asiasta, koska koetaan että tämä on arka aihe.
Ilman lapsia tapaaminen onnistuisi tosi harvoin yllä mainitusta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta lapsesi ei hänen kans halua leikkiä ku kiusataan, niin en pakottaisi leikkimään. Etsi parempia kavereita lapsellesi.
Tapaa ystäävääsi ilman lapsia? Mun hyvällä ystävällä on ärsyttävät päsmärilapset ja ei tavata perheinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle rakkaimman sukulaisen lapset ja minun lapseni eivät tule toimeen keskenään. Ovat niin erilaisia luonteiltaan. Olemme kuitenkin kyläilleet ja mökkeilleet paljon perheinä ja lapset ovat olleet mukana n 15-16-vuotiaiksi. Alakouluikäisinä sukulaisen poika kiusasi minun poikiani, ja yhtenä kesänä oli iso selvittely tästä asiasta. Kaikki aikuiset kuitenkin olivat samalla linjalla. Sittemmin lapsemme ovat mahtuneet saman katon alle ilman kiusaamista tai tappelua, mutta lähinnä puuhanneet omiaan. (Olleet omilla puhelimillaan)
Ehkä ystäväsi on myös uupunut lapsensa kanssa. Jos joku lapsi sanoisi minulle, että "sinä et minua määrää" kotonani, niin toteaisin, että kyllä määrään. Jos säännöt eivät miellytä, voi istua vanhempansa vieressä sohvalla vierailun ajan. Ja pitäisin huolen, että näin tapahtuu (eikä normaali lapsi tarvi ko käytöstä paria kertaa enenpää kun kun huomaa, että tässä talossa on rajat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piksut paksut kirjoitti:
Mitä jos komentaisit hänen lastaan siten kuin komentaisit omaasi?
Olen kokeillut. Lapsi sanoo minulle että 'sä et mua määrää' tai jotain sinne päin.Tapaat ystävääsi ystävänä ja rajaat lapset pois siitä ystävyydestä
On haasteellista, sillä ystäväni on totaali-yh.Eivätkö muut ystäväpiirissänne ole huomanneet tuon lapsen huonoa käytöstä? Yrittäkää tavata ilman lapsia.
Ovat huomanneet. Kukaan muu ei vaan ole maininnut ystävällemme asiasta, koska koetaan että tämä on arka aihe.
Ilman lapsia tapaaminen onnistuisi tosi harvoin yllä mainitusta syystä.
Sitten sanot "Minä määräänm", etkä anna periksi. Jos tuo tapahtuu kodissasi, niin hän tottelee tai lähtee ulos. Jos tuo tapahtuu puistossa, sinulla on oikeus komentaa häntä siellä.
jos teille on haasteellista tavata, niin ota sama linjaus kuin olen ottanut kavereitten kanssa joita en jaksa nähdä samankaltaisista hyvistä syistä: juttelen puhelimessa. Kun taas helpottaa, palatkaa tapaamisiin. Tai sitten menet moikkaamaan ilman omia lapsiasi?
"Ehkä ystäväsi on myös uupunut lapsensa kanssa. Jos joku lapsi sanoisi minulle, että "sinä et minua määrää" kotonani, niin toteaisin, että kyllä määrään. Jos säännöt eivät miellytä, voi istua vanhempansa vieressä sohvalla vierailun ajan"
Uskon että hän onkin uupunut, ja olen hiukan huolissanikin kuinka hän jaksaa. Emme olleet meidän kotona kun lapsi minulle noin sanoi, vaan yhteisen ystävämme luona.
Ai että vihaan laiskoja vanhempia! En ikimaailmassa katsoissa tuollaista, että pikkukakara kiusaa muita, riehuu ja rikkoo tavaroita. Ja jos minulle kiukutellaan "Sä et mua määrää!" tekisin ERITTÄIN selväksi sekä kakaralle että äidilleen, että todellakin määrään.
En haluaisi jatkaa ystävyyttäkään laiskan vanhemman kanssa, koska en vaan jaksa tyhmiä ja itsekkäitä ihmisiä jotka eivät ymmärrä syy-seuraussuhteita. Murkkuikä tulee olemaan suloinen rajattomissa perheissä...
Yhden kaverin kanssa päädyttiin siihen että tavataan ilman lapsia kun meidän lapset eivät yhtään viihtyneet yhdessä, kahden muun kaverin kanssa on pidetty taukoa tapaamisissa silloin kun ongelma on akuutti. Näissä jälkimmäisissä tapauksissa tauko on riittänyt kun tietty toimintamalli on katkennut ja lapsi on saanut vähän malttia ja älyä. Aloittajan tapauksessa en pidättäisi hengitystäni.
Kiitos monista asiallisista kommenteista ja kokemuksistanne, annoitte erilaisia näkökulmia joita toivoin saavanikin.
Täytyy harkita mikä olisi meille sopivin toimintatapa. Se on tietysti päivänselvää että en anna lastani kiusata, eikä hänen tarvitse ko. lapsen kanssa leikkiä ellei halua.
Huomasin ettei minun lapseni pitäneet tuttavani lapsista, joten lopetimme olemasta tuttavia ja kaikilla,on nyt hyvä olla.