Lue keskustelun säännöt.
Av-raadilta jeesiä parisuhteeseen
08.02.2019 |
Mietin tässä. Olen ollut muutaman vuoden naimisissa lapsettoman miehen kanssa. Hän muutti pois luotani lähinnä siksi, ettei hän tullut toimeen yhden lapseni kanssa. Lasten ollessa isällään näemme toisiamme ja olemme yhdessä. Kuitenkin minua vaivaa se, että hänestä ei ikinä tullut sellaista miestä kuin olisin halunnut. Sellaista, joka olisi ollut osa perhettä. Hän ei pyrkinyt mitenkään aktiivisesti luomaan suhdetta lapsiini ja hänellä on aika jyrkät näkemykset asioista. En usko, että hän koskaan tule lähentymään lapsiani, sillä tällä hetkellä tilanne on se, että hän ei yleensä tapaa lapsiani. Kun olemme yhdessä, nautin eniten läheisyydestä, jota meillä on. Muuten homma onkin sitten siinä, että kiinnostuksen kohteemme ovat erilaiset jopa niin että ne osin ärsyttävät toisiamme. Hän on kiinnostunut syömisestä eikä hän ole kovin aktiivinen. Minä taasen olisin kiinnostunut terveellisemmistä vaihtoehdoista ja siitä, että yhdessä tehtäisiin muutakin kuin syödään, katsotaan televisiota, nukutaan ja sekstataan. Hän suhtautuu niin piittaamattomasti terveyteensä, että pidän hyvin todennäköisenä, että vakavia terveysongelmia on tiedossa.
Mitä tekisin?
Kommentit (11)
No, syöminen ja terveys on iso juttu siksi, että ne vaikuttavat niin paljon hänen terveyteensä ja yleiseen jaksamiseen tehdä asioita. Ainakin ajattelen, että ne ovat pitkälti taustalla siinä. Lisäksi tuntuu pelottavaltakin, että vaarantaa terveytensä noin. Eli siis uskon kyllä, että nykyisellä systeemillä vakavat terveysongelmat ovat vain ajan kysymys. Kuka vaan voi tottakai sairastua, mutta näihin sairastumisiin voisi teoriassa vaikuttaa itse ainakin jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Kuitenkin minua vaivaa se, että hänestä ei ikinä tullut sellaista miestä kuin olisin halunnut....
Miksi naisilla on niin valtaisa tarve muuttaa miehet itse valittuun muottiin? Tällä miehellä on ihan selvästi erilaiset ajatukset ja arvot kuin sinulla. Eli joko sopeudut niihin tai sitten eroatte.
Joo, tiedostin iteki tuon, kun kirjoitin, mutta en jaksanut muokata ajatustani paremmin. Hän ei ehkä vastannut sitä kuvaa, mitä toivon mieheltä. Ja tilanne onkin nyt sitten se, että joko hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on (eli ei ole erityisen kiinnostunut perheestäni) tai sitten en. Mikäli en hyväksy enkä eroa, niin sehän tarkoittaa taas sitä, että minä muokkaudun hänen toiveidensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tiedostin iteki tuon, kun kirjoitin, mutta en jaksanut muokata ajatustani paremmin. Hän ei ehkä vastannut sitä kuvaa, mitä toivon mieheltä. Ja tilanne onkin nyt sitten se, että joko hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on (eli ei ole erityisen kiinnostunut perheestäni) tai sitten en. Mikäli en hyväksy enkä eroa, niin sehän tarkoittaa taas sitä, että minä muokkaudun hänen toiveidensa mukaan.
Ei parisuhde ole välttämättä mikään symbioosi, jossa mukaudutaan toisen toiveiden mukaan vaan seistään rinnan omina yksilöinä. Vaikka mies söisi epäterveellisesti, sinun ei tarvitse syödä. Näin esimerkin omaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tiedostin iteki tuon, kun kirjoitin, mutta en jaksanut muokata ajatustani paremmin. Hän ei ehkä vastannut sitä kuvaa, mitä toivon mieheltä.
Unohda "kuva miehestä", se ei ole todellisuutta... Pääasia on, miltä sinusta tuntuu olla hänen kanssaan. Voi olla että yrität keksiä järkisyitä tunteillesi, joita sinun ei välttämättä edes tarvitse tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ja tilanne onkin nyt sitten se, että joko hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on (eli ei ole erityisen kiinnostunut perheestäni) tai sitten en. Mikäli en hyväksy enkä eroa, niin sehän tarkoittaa taas sitä, että minä muokkaudun hänen toiveidensa mukaan.
Eikö hyväksyminen tarkoittaa vain sitä, että antaa toisen olla oma itsensä? Hän ei voi muuttua sinun tahdostasi, kuten et sinäkään hänen. Mutta jos sinä haluat jotenkin muuttua, se on toinen asia, ei liity häneen vaan sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatukseni:
-todella hyvä, että hän muutti pois ja että lastesi ei enää tarvitse tavata häntä
-hän ei tule koskaan muuttumaan sellaiseksi, että voisitte asua yhdessä (tai ainakaan niin kauan kuin lapsesi asuvat luonasi)
-jatkaisin suhdetta jos nauttisin siitä ja ei haittaisi, että et tule koskaan asumaan kenenkään kanssa
-jos haaveilet yhdessä asumisesta ja erilaisesta suhteesta/miehestä, niin lopeta suhde.
Mulla on vähän olo, että hän ottaa rusinat pullasta. Ei jaksa sitoutua perhe-elämään, mutta haluaa kuitenkin suhteen tuomaa hyvää.
Olemme keskustelleet ja tuo on totta: hän ei tule asumaan kanssamme niin kauan kuin ainakin yksi lapsistani asuu vielä täällä. Minusta on huojentavaa, että ei tarvi enää stressata sitä, leimuaako heillä. Silti tuntuu tympeältä, että pitää näin vältellä.
En ole varma, nautinko suhteesta enää tarpeeksi. Riittääkö minulle läheisyys, kun kaipaisin myös hieman aktiivisempaa elämää muutoinkin?
Suhteen lopettaminen on vaikeaa, sillä toki hän on minulle tärkeäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 on siis apn vastaus seiskalle. Kiitos kommenteista kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen uusperheellinen, meillä molemmilla on omiamlapsia, ei yhteisiä. Emme me ole mitenkään ”kiinnostuneita” toistemme lapsista. No, ero sinuun voi olla siinä, että ne lapset, jotka ovat läsnä koko ajan, ovat jo teinejä/täysi-ikäisiä, ja ne pienemmät lapset käyvät vain satunnaisesti. Mutta Minä siis hoidan ihan itse omat teinini, ja pyydän apua vain tarvittaessa. Miehen lapset tulevat pari kertaa kuussa, jolloin mies on omien lastensa kanssa.
Täytyy olla aikamoinen kanaemo, että kiinnostuu toisten lapsista. Onhan näitä, mutta harvemmin. On vaikeaa löytää mies, joka innostuu, että jeee, minä sain itselleni lapsia!
Nuo lapset ovat iso juttu, mutta en ymmärrä, mikä ongelma syöminen tai terveys on. Minä olin joskus miehesi tilanteessa. Nainen oli kertakaikkisen ihana, mutta minusta ei ollut lapsiperhearjen pyörittäjäksi. Niinpä erosimme.