Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen "pakottaminen" harrastukseen
07.02.2019 |
Tilanne on se että ekaluokkalainen on innostunut jääkiekosta. Kovasti haluaisi pelaamaan ja nukkuu kypärä yöpöydällä.
Mutta.
Harjoituksiin ei nyt millään haluaisi. Suhtautuu muihin lapsiin vähän ylimielisesti ja luulee itsestään liikoja. On kyllä hyvä luistelemaan, mutta pelisilmää ja mailan hallintaa ei vielä oikein löydy. Miten tekisitte: viette kitisevän lapsen säännöllisesti harkkoihin vai ilmoitatte että antaa sitten olla, mutta muu porukka kehittyy koko ajan joten sitten pudotaan joukosta pois.
Tässä vaiheessa en edes viitsi mainita minkä verran rahaa ja aikaa on palanut siihen että kyseinen harrastus oli edes mahdollinen, sillä ei nyt varsinaisesti ole väliä vaikka omaa päätä kiristääkin.
Kommentit (8)
Meillä on sanottu, että harrastukseen sitoudutaan aina maksettu kausi kerrallaan eli joko kesäksi/talveksi tai koulun lukukausien mukaan.
Eli aina, kun on maksun paikka kysytään, että haluaako jatkaa vielä. Siinä välissä ei mutinoita kuunnella, vaan harkkoihin mennään. Jos mukisevat, niin muitutetaan, että xx asti on käytävä, sitten voi valita. Vaikka harrastukseen lähtö välillä vähän laiskottaa, niin sieltä tullaan aina innoissaan ja hyvällä mielellä.
Minusta lapselta voi vaatia sitoutumista ja sitkeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ei ole kypsä päättämään asioistaan itse, vaan menee hetkittäisen tunteen voimalla. Vanhempi päättää.
Lapselle pitää kertoa, että jos aikoo pelata, pitää myös harjoitella. Että jos haluaa pelaamaan, niin sitten kitisemättä treeneihin. Ja jos ei halua pelata, ei pääse myöskään peleihin.
Meillä on harrastusen kanssa aina katsottu kuluva kausi loppuun, jos on ollut vähän nihkeää. Joitain harrastuksia on jatkunut seuraavalle kaudelle, joitain jäänyt pois, jotain uuttakin saattanut tulla tilalle. Mutta se kausi käydään loppuun, mihin on sitouduttu.
Kun mennään niin mennään. Kausi kerrallaan sitoudutaan ja maksetaan. Kitinät saa unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle pitää kertoa, että jos aikoo pelata, pitää myös harjoitella. Että jos haluaa pelaamaan, niin sitten kitisemättä treeneihin. Ja jos ei halua treenata, ei pääse myöskään peleihin.
Meillä on harrastusen kanssa aina katsottu kuluva kausi loppuun, jos on ollut vähän nihkeää. Joitain harrastuksia on jatkunut seuraavalle kaudelle, joitain jäänyt pois, jotain uuttakin saattanut tulla tilalle. Mutta se kausi käydään loppuun, mihin on sitouduttu.
korjaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Jos asia oikeasti on intohimo mutta välillä tulee ei haluaisi harjoituksiin niin vanhemman tehtävä on pakottaa, manipuloida, uhkailla, järkeillä, lahjoa jne. harjoittelemaan. Lapsi oppii kurinalaisuutta ja että sinnikkyydellä ja pitkäjänteisellä tekemisellä edistytään. Myös niistä edistymisistä tulee palkita ja huomauttaa, itse on vaikea huomata edistysaskelia sillä se tapahtuu niin hitaasti.
Itsekin halusin lapsena miljoona kertaa lopettaa pianonsoiton mutta äiti pakotti jatkamaan. Nyt aikuisena olen kiitollinen äidilleni, en voisi kuvitellakaan millaista elämäni olisi jos ei olisi pianonsoittotaitoa, jäisi paljon puuttumaan.
t. piano-ope
Lasta ei pidä pakottaa harrastuksiin?
Harrastukset ovat myös lapselle vapaaehtoisia.
Vain koulu on pakko.
Alue: Aihe vapaa
Ilman muuta vien harjoituksiin mutten todellakaan jää katsomaan mitään kitinöitä. Kasvun paikkahan tuo on lapselle ja se kannattaa hyödyntää. Kertoisin että kaikki huiput harjoittelevat ja että mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempia tuloksia voi toivoa. Sitten vain kiukuttelut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, muksu hallille ja itse muihin puuhiin siksi aikaa kun valmentaja hoitaa työnsä.