Miehen mielestä hänen lihomisensa on minun syytäni =)

Kuka ne pullat ym ostaa sinne kotiin?

Laita tarjolle kasviskeittoa, täysjyväruisleipää sekä tuoretta kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa pilkottuna pöytään. Ei voileipärasvaa. Lihaa vähän siihen soppaan, jos ette ole kasvissyöjiä.

Miehellä ei pitäisi olla valittamista.

Jos et itse halua olla yhtä askeettisella ruokavaliolla, voit pitää salaista herkkuvarastoa.

Miehesi voisi kyllä aikuisena ihmisenä ottaa vastuun omista syömisistään.

Mitä sitä suotta vastuuta itestään ja tekemisistään ottamaan kun muita voi aina syyttää :D

Ehdota, että mies tekee jatkossa ruuat salaatteineen päivineen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne pullat ym ostaa sinne kotiin?

Laita tarjolle kasviskeittoa, täysjyväruisleipää sekä tuoretta kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa pilkottuna pöytään. Ei voileipärasvaa. Lihaa vähän siihen soppaan, jos ette ole kasvissyöjiä.

Miehellä ei pitäisi olla valittamista.

Jos et itse halua olla yhtä askeettisella ruokavaliolla, voit pitää salaista herkkuvarastoa.

Kyllä meillä on vieraita varten pakasteessa pullaa yms.

Aikuiselle ihmiselle sen ei pitäisi olla ongelma. Ei kaikkea tarvitse syödä mitä talosta löytyy. 

Pettäminen on henkistä väkivaltaa.

Kyllä mäkin joskus olen syyttänyt miestäni kiukuspäissäni.

Alistuin moneksi vuodeksi hänen tahdon alleen enkä enää lenkkeillyt tai käynyt salilla kun mies halusi minun jäävän kotiin katsomaan kanssaan elokuvia. Oli myös tosi mustasukkainen aluksi ja senkin takia rajoitin sosuaalista elämääni. Kohta minulla oli vaan elämässä koti, lapset ja ruoka ja addiktoiduin syömiseen ja syytin mielessäni miestä kurjuudestani ja ylipainosta.

Nyt kymmenen vuoden päästä olen alkanut heräämään ja huolehtimaan taas itsestäni.

Kukaan muu kuin minä itse ei ole vastuussa onnellisuudestani ja terveydestäni.

Mies tukee minua, tai oikeastaan sanoo että olen hyvä kaiken kokoisena ja pääasia on että itse voin hyvin.

Eli missään nimessä ei ole sinun vika. Mies on itse vastuussa ja voiha hänkin sen saaatin tehdä. Ottaa sitä itse ruokaa sitten vähän vähemmän ja täyttää lautasensa tekemillään salateilla ja muilla kasviksilla.

Jääkaappiin voi mies pilkkoa itselleen kasviksia napostelun tapeeseen.

No haittaako sun miestäs olla läski ja oletko sitä myös itse? On totta että masennuslääkkeet lihottaa ja katse peiliin jos sun takias niitä syö. Esim narsistin jäljiltä niitä voi tarvita koko loppuelämän. Ne aiheutuvat myös diabetestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mäkin joskus olen syyttänyt miestäni kiukuspäissäni.

Alistuin moneksi vuodeksi hänen tahdon alleen enkä enää lenkkeillyt tai käynyt salilla kun mies halusi minun jäävän kotiin katsomaan kanssaan elokuvia. Oli myös tosi mustasukkainen aluksi ja senkin takia rajoitin sosuaalista elämääni. Kohta minulla oli vaan elämässä koti, lapset ja ruoka ja addiktoiduin syömiseen ja syytin mielessäni miestä kurjuudestani ja ylipainosta.

Nyt kymmenen vuoden päästä olen alkanut heräämään ja huolehtimaan taas itsestäni.

Kukaan muu kuin minä itse ei ole vastuussa onnellisuudestani ja terveydestäni.

Mies tukee minua, tai oikeastaan sanoo että olen hyvä kaiken kokoisena ja pääasia on että itse voin hyvin.

Eli missään nimessä ei ole sinun vika. Mies on itse vastuussa ja voiha hänkin sen saaatin tehdä. Ottaa sitä itse ruokaa sitten vähän vähemmän ja täyttää lautasensa tekemillään salateilla ja muilla kasviksilla.

Jääkaappiin voi mies pilkkoa itselleen kasviksia napostelun tapeeseen.

Oikeasti mun tekemäni ruoka on aika kevyttä mutta hän syö todella paljon kulutukseensa nähden.

Et tee tarpeeksi ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Kasvikset ja salaatti kuuluvat olla pääosassa aterialla.

Mun mies syyttää mua siitä, että hänellä on korkea verenpaine ja diabetes. Oli kyllä pulleassa kunnossa jo silloin, kun tavattiin. Jokapäiväinen kaljan litkiminen ei tietenkään ole yhtään pahasta, ja vihanneksia (joita meillä on pääsääntöisesti joka aterialla tarjoilla) otetaan lautaselle koristeeksi. Kun kuka nyt sillee enemmän kuin puolikkaan tomaatin yhdeltä istumalta söisi? suurinta osaa vihanneksista ei syö. Ei osaa itse kokata, hänen kokkausvuorollaan on joko pakastepizzaa tai kalapuikkoja. Ei harrasta muuta kuin penkkiurheilua, mutta silti jotenkin se on mun syy, että hänellä on pskat geenit ja huonot elintavat.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne pullat ym ostaa sinne kotiin?

Laita tarjolle kasviskeittoa, täysjyväruisleipää sekä tuoretta kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa pilkottuna pöytään. Ei voileipärasvaa. Lihaa vähän siihen soppaan, jos ette ole kasvissyöjiä.

Miehellä ei pitäisi olla valittamista.

Jos et itse halua olla yhtä askeettisella ruokavaliolla, voit pitää salaista herkkuvarastoa.

Kai aikuinen mies voi ihan itse ne terveelliset pöperönsä laittaa? Mikä velvollisuus naisella on tarjoilla miehelle ruoka suoraan nenän eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne pullat ym ostaa sinne kotiin?

Laita tarjolle kasviskeittoa, täysjyväruisleipää sekä tuoretta kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa pilkottuna pöytään. Ei voileipärasvaa. Lihaa vähän siihen soppaan, jos ette ole kasvissyöjiä.

Miehellä ei pitäisi olla valittamista.

Jos et itse halua olla yhtä askeettisella ruokavaliolla, voit pitää salaista herkkuvarastoa.

Kai aikuinen mies voi ihan itse ne terveelliset pöperönsä laittaa? Mikä velvollisuus naisella on tarjoilla miehelle ruoka suoraan nenän eteen?

Siinä ei ole järkeä eikä se monesti ole edes mahdollista, että kumpikin aikuinen kokkaa itse omat ruokansa. 

Meillä nainen tekee ehkä 70% ruoista ja mies 30%, johtuen ihan työvuoroista ja arjen rytmityksestä. Kaikki työt on jaettu jossain suhteessa niin ettei kumpikaan ole kotiorja ja toinen vapaamatkustaja. Mutta olisi täysin typerää tehdä tuplana mitään kotiaskareista. Käytännössä mahdotontakin, kun muutenkin tekemistä on liki enemmän kuin ehtii ja jaksaa.

Ja sitten itse asiaan. Minä olen ylipainoinen ja olen yrittänyt vaihtelevan epäsäännöllisesti kohentaa ruokavaliotani laihduttaakseni. Valitettavasti puolisoa se ei kiinnosta. Hän on suoraan sanonut, ettei jaksa ajatellakaan minun ruokavaliotani vaan tekee tasan niitä makaronimössöjä itselleen ja lapsille kuin aina ennenkin, ja minä saan ihan vapaasti olla syömättä jos ei kelpaa. Olen toistuvasti yrittänytkin sitten käydä kaupasta omat terveellisemmät tarvikkeet ja kokkailla itselleni omat ruokani, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti käytännössä onnistu. Menee joskus viikkokin, että en ehdi kauppaan, eikä joka päivä ole aikaa laittaa ruokaa ollenkaan, hädin tuskin mikrossa lämmittää jotain valmista korkeintaan. Pakko alistua syömään sitä mitä hänen armonsa on sattunut sillä kertaa arpomaan.

Puolisolla ei tietenkään ole velvollisuutta tehdä minulle ruokaa, mutta ei se oikein reilulta tunnu, että häntä ei myöskään kiinnosta yhtään tulla vastaan ja auttaa, kun on kyse kamppailustani terveyteni kanssa. Sitä oli joskus naiivi ja ajatteli että avioliitossa voisi joskus miettiä toistakin ja ehkä auttaa myös. Minullakaan ei ole vastaavasti silloin tietenkään velvollisuutta kokkailla hänelle yhtään mitään, mutta näyttää silti maistuvan ihan hyvin kaikki laittamani pöperöt. Itse asiassa maistuu oikein hyvin, koska olen paljon parempi kokki, hän ei usein syö edes omia ruokiaan vaan pakkosyöttää ne lapsille. 

Sano, että lihotat häntä ihan tahallasi tästä eteenpäin. Jos kerran hän epäilee jo nyt, että lihitat häntä, niin sama kai se on oikeastikin alkaa lihottamaan. Sano, että alat käyttämään voita, kermoja ja kaikkia muita herkkuja ostamaan kaappeihin.

En minä ainakaan jaksaisi provosoitumatta tuollaisia kauan kuunnella, vaan laukoisin takaisin aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne pullat ym ostaa sinne kotiin?

Laita tarjolle kasviskeittoa, täysjyväruisleipää sekä tuoretta kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa pilkottuna pöytään. Ei voileipärasvaa. Lihaa vähän siihen soppaan, jos ette ole kasvissyöjiä.

Miehellä ei pitäisi olla valittamista.

Jos et itse halua olla yhtä askeettisella ruokavaliolla, voit pitää salaista herkkuvarastoa.

:D terveisiä 1970-luvulta! (Viitaten siis tähän naisen vastuuteen miehen terveydestä, vaikka kyllä tuo salaattiohjekin kuulostaa vähän vuosikymmenien takaiselta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne pullat ym ostaa sinne kotiin?

Laita tarjolle kasviskeittoa, täysjyväruisleipää sekä tuoretta kurkkua, tomaattia, porkkanaa, paprikaa pilkottuna pöytään. Ei voileipärasvaa. Lihaa vähän siihen soppaan, jos ette ole kasvissyöjiä.

Miehellä ei pitäisi olla valittamista.

Jos et itse halua olla yhtä askeettisella ruokavaliolla, voit pitää salaista herkkuvarastoa.

:D terveisiä 1970-luvulta! (Viitaten siis tähän naisen vastuuteen miehen terveydestä, vaikka kyllä tuo salaattiohjekin kuulostaa vähän vuosikymmenien takaiselta).

Ei se ole salaattiohje. Vihannekset (jotka voivat olla edellä mainittuja tai mitä tahansa, kuitenkin mahdollisimman monta väriä edustettuina) pilkotaan, mieluummin omiin kulhoihinsa - ei todellakaan sekoiteta niitä. Tämä on henkilökohtainen mieltymykseni, enimmäkseen inhoan ns. salaatteja, haluan syödä "selkeitä" lajeja.

Ateriamalli on sopiva tarjottava sellaiselle, joka syyttää ylipainostaan ruuanlaittajaa.

Samoja kasviksia on todella kasvanut jo 1900-luvullakin, muistaakseni.

Höh. Täähän on ihan tutkittu juttu. Lähes kaikki miehet lihoavat pariutumisen jälkeen. Sama tosin tapahtuu myös naisille.

Miehillä syy on liikkumisen vähentyminen parisuhteen paineessa, naisilla miehiset annoskoot ja stressi.

Vierailija kirjoitti:

Höh. Täähän on ihan tutkittu juttu. Lähes kaikki miehet lihoavat pariutumisen jälkeen. Sama tosin tapahtuu myös naisille.

Miehillä syy on liikkumisen vähentyminen parisuhteen paineessa, naisilla miehiset annoskoot ja stressi.

Nämä pitävät paikkansa meidän suhteessamme. Ennen seurustelua ja tapaillessamme mieheni ei omistanut autoa eikä bussikorttia, vaan käveli joka paikkaan. Söi myös usein kasvisruokaa kanssani (olin tapaillessamme vegetaristi). Seurustelun alkaessa mies hommasi bussikortin, yhteen muuttaessa osti auton. Kävely loppui siihen paikkaan, maitopurkki haetaan 2 km päässä olevasta kaupasta autolla.

Minä taas lopetin kasvissyönnin, kun koimme miehen kanssa helpommaksi että kokkaisimme ruoat yhdessä. Nykyään miehen kokkausvuorolla tehdään jotain helppoa ja nopeaa – uuniin menee ranskalaisia/lohkoperunoita/ristikkoperunoita ja nakkeja/kalapuikkoja/kananuggetteja. Jos hän panostaa, kokkaa pastaa juustokastikkeessa. Jos minä kokkaan ja teen salaatin, mies joko kieltäytyy siitä kokonaan tai ottaa lusikallisen, koska "ei tee mieli". Ei paljon huvita pestä ja pilkkoa kasviksia, kun toiselle ei kelpaa. Annoskokoni ovat kasvaneet lähes huomaamatta, siinä missä ennen söin yhden perunan, nyt lautaselta löytyy kolme jne.