Ex-mies ehdotti treffejä.
Pitkä tarina lyhyesti:
Olimme ennen lasta yhdessä 4 vuotta, kaikki oli hyvin ja olimme todella rakastuneita. Luulin, tai suorastaan tiesin olevani yhdessä sen OIKEAN kanssa.
Saimme lapsen ja alkuun kaikki meni ihanasti kunnes yhtäkkiä ei enää mennytkään. Lapsi sairasteli, olimme hurjan väsyneitä. Toisen naama ärsytti ja ei osattu enää käsitellä asioita kunnolla. Muutenkin kummankin elämässä oli murheita. Päädyttiin ensin asumiseroon, sitten avioeroon.
Nyt tuosta on aikaa kolme vuotta, kaikki on ollut meidän välillä hyvin jo pitkän aikaa ja olemme aina saaneet sovittua hyvin kaikki lapseemme liittyvät asiat. Näemme/soittelemme pari kertaa viikossa.
Olen jo jonkun aikaa miettinyt sitä että erosimme ehkä liian hätiköidysti. Tai enemmänkin että erosimme kun oli aivan liikaa kaikkea meneillään meidän elämässä, kummallakin oli väsymystä ja myös omia murheita ja siksi emme pystyneet olemaan toisillemme tukena. Ja nyt mies ehdotti treffejä.
Meneeköhän pakka vain uudelleen sekaisin? Ja tietenkin lapsen suhtautuminen huolestuttaa. Kenelläkään kokemusta vastaavasta? Miten kävi?
Kommentit (5)
Meillä ainakin toimi tuo. Olimme tosin vain asumuserossa (kaksi vuotta). Nyt olemme olleet yhdessä 15 vuotta tuon jälkeen.
Olette kokemusta viisaampia ja osaisitte toimia paremmin, jos uusi kriisi uhkaisi.
Vuodet ovat osoittaneet, että kiintymyksenne on todellista.
Lämpimäst onnea uudelle yritykselle - miksei lapsikin tykkäisi kun saisi ehyen perheen :)
hei ap.
Joskus elämässä käy niinkin, että pari palaa yhteen jo kerran erottuaan. Kuten sinäkin kuvaat, usein silloin on ollut kyse siitä, että erolla on ratkaistu ongelmia, jotka olisivat kenties olleet ratkottavissa toisilla keinoilla.
Kuitenkin on syytä muistaa, että SAMAAN suhteeseen ei voi enää palata. Jonkin on oltava aivan toisin ja muututtava, jos palatte vielä jatkamaan. Muuten samat ongelmat valtaavat alaa uudestaan. Nyt ne on käsiteltävä ja opittava uudet vuorovaikutuksen keinot, uudet toimintamallit, sopimukset ja yhteinen sitoutuminen.
Muista, että kiirettä ei ole. Voisitte halutessanne pohtia uudelleen yhteen paluuta myös terapiassa. Voisitte pariterapiassa käsitellä aikoinaan käsittelemättömiä teemoja ja sitä, miten nyt vältetään samoihin sudenkuoppiin putoaminen. Myös lasten asioita täytyy pohtia.
Voimia ja viisautta! Ja malttia! Jos tarinanne jatkuu, sillä on aikaa kehittyä, kiirehtiminen ei vie toivottuun tulokseen.
Kannattaa varmaan kokeilla ja tuskin lapsi hirveän pahasti järkyttyy, vaikka äippä ja iskä muuttaisi yhteen asumaankin.
Jos olette eronneet pikkulapsiarkih*lvetin keskellä, niin ehdottomasti uutta yritystä kehiin.