Välillä haaveilen sairastuvani vakavasti ja kuolevani
Olenko ihan omituinen? Elämäni on ihan hyvää ja olen siihen ihan tyytyväinen. Silti välillä kun kuulen että on liikkeellä vaikka influenssaa, haaveilen sairastuvani siihen niin että saan tosi rajut oireet ja kuolen. Vaikka harvoin kai siihen perusterveenä kuolee.
Norossa viime viikolla ollessa toivoin, että oksentelisin niin rajusti että pyörtyisin ja löisin pääni ja jäisin mätänemään vessaan, josta sitten ajan myötä löytyisin.
Mitenkään itsetuhoisia ajatuksia minulla ei ole muuten, enkä voisi vahingoittaa itseäni. Näiden kirjoittaminenkin tuntuu aika pahalta. Ajatus siitä, että yhtäkkiä vaan sattuisin kuolemaan (voisi se olla joku onnettomuuskin, ei välttämättä sairaus), tuntuu vapauttavalta.
Kommentit (10)
Ehkä sun mieli valmistaa sua väistämättömään ja onnettomuuksiin, tai sitten alitajuisesti kaipaisit huomiota ja haluaisit, että jotain dramaattista tapahtuisi.
Mulla sama. Tosin olen diagnosoidusti masentunut. Kun löydän itsestäni jotain mikä voi viitata syöpään tms vakavaan ja potentiaalisesti kuolettavaan sairauteen olen oikeasti varovaisen innostunut. Toivon myös joutuvani onnettomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama. Tosin olen diagnosoidusti masentunut. Kun löydän itsestäni jotain mikä voi viitata syöpään tms vakavaan ja potentiaalisesti kuolettavaan sairauteen olen oikeasti varovaisen innostunut. Toivon myös joutuvani onnettomuuteen.
Ei voi olla totta... Minäkin leikittelen monesti ajatuksella, että mitä jos löytäisinkin vaikka rinnastani kyhmyn, joka olisikin syöpäkasvain.
Hävettää kyllä ajatella näin, koska syöpä ei ole mikään leikin asia, vaan kamala tauti ja siihen kuolee vuosittain kamalasti porukkaa.
-ap
Ota apua vastaan! Sitähän on meillä Suomessa tyrkyllä ovista ja ikkunoista!
M54, Pohjanmaa, kultalusikka perseessä, äänestän kepua
Minulla on vähän samaa vikaa. Viimeksi tänä aamuna ajattelin miten olisi hyvä jos joku vain kadulla yhtäkkiä ampuisi minua otsaan.
Minulla ei ole mitään syytä olla masentunut. Kaikki on ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ota apua vastaan! Sitähän on meillä Suomessa tyrkyllä ovista ja ikkunoista!
M54, Pohjanmaa, kultalusikka perseessä, äänestän kepua
Kiitos neuvosta! 😂😂
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samaa vikaa. Viimeksi tänä aamuna ajattelin miten olisi hyvä jos joku vain kadulla yhtäkkiä ampuisi minua otsaan.
Minulla ei ole mitään syytä olla masentunut. Kaikki on ihan hyvin.
Minäkään en ole masentunut ja kaikki on ihan hyvin. Tuntuu vain, että olis helpotus jos tää kaikki oliskin yhtäkkiä ohi. Ei tarvitsisi tehdä mitään päätöksiä elämässä eikä tätä harmaata puurtamista.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samaa vikaa. Viimeksi tänä aamuna ajattelin miten olisi hyvä jos joku vain kadulla yhtäkkiä ampuisi minua otsaan.
Minulla ei ole mitään syytä olla masentunut. Kaikki on ihan hyvin.
Minäkään en ole masentunut ja kaikki on ihan hyvin. Tuntuu vain, että olis helpotus jos tää kaikki oliskin yhtäkkiä ohi. Ei tarvitsisi tehdä mitään päätöksiä elämässä eikä tätä harmaata puurtamista.
-ap
Ei se ole helpotus etkä sä koe sen olevan ohi kun kuolet.
Kun sä kuolet niin sun osalta kaikki vaan päättyy, ei ole enää mitään, ei ole edes tyhjyyttä ja pimeyttä, koska ainutlaatuinen sinä lakkaa ajattelemasta ja olemasta.
Jos elämä tuntuu pelkästä päätösten tekemiseltä ja harmaalta puurtamiselta, niin sitten kannattaa muuttaa elämän sisältöä kuten uravalintaa ja harrastuksia.
Sama vaiva. Olen diagnosoitu narsisti ja olen varsin huomionhakuinen persoona.
Hae apua