Mikähän logiikka tällaisella naisella on?

Pitää paikk@nsa. Luolamies vie ja Mä vikisen. Oon Mä joskus vienyt luolamiestä, mutta mietteet nyt kypsyneet.

Logiikka on siinä että nainen ottaa mitä elämä antaa.

Odottaa jotain parempaa.

Mitäpä vikaa tuossa on? Itsekin olen todennut että mitä enemmän yrittää löytää sopivaa seuraa, sitä huonompi lopputulos. Joten olen aika samoilla linjoilla kuin kuvattu nainen.

No sehän on se voimaantuneen ja vahvan naisen logiikka.

Olisiko logiikka hieman saman tapainen kuin itselläni. - olen tosin mies, mutta se lienee sivu seikka. Mutta se logiikka. Se on, että viihdyn oikein hyvin sinkkuna. Enkä hae itselleni aktiivisesti parisuhdetta Mutta, jos joku josta aistin, että hänestä saattaisi olla potenttiaalia kumppaniksi tai vaikka kaveriksi saatan tulla hänen "poimimaksi". Mutta ihan niin helposti "poimittava" en ole, että siihen riittäsi aina pelkkä pyyntö. Ja saattaahan sitä toisinaan innostua lähtemään juomaan vaikka kahvit, jos toinen pyytää ilman sen kummempia taka-ajatuksia siitä, miten tai kuinka tilanteen tulisi edetä. 

Saa kaiken, kun ei halua mitään. Yksinkertaista.

Haluaa miehen, joka oikeasti haluaa hänet. Paitsi jos ei ala olla yhtään aloitteellinen edes tapailun keston pidentyessä.

Jos ei odota mitään, ei pety. Luottaa, että oikeat asiat kävelevät vastaan, kun ei vaadi mitään. Mutta ei sekään haittaa, jos mitään ei tapahdu.

Useissa elämänviisausoppaissa on esimerkkejä universumin vihjeistä oikeiden asioiden sattuessa kohdalle. Ja myös väärien asioiden kohtaamisesta: ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä kasaantuu silloin ympärille.

Luonnossa uros liehittelee ja tekee aloitteet. Korkean estrogeenin nainen kuka ei ota aktiivista roolia.

Joillekin meistä elämä antaa niin paljon niin helposti, ettei itse viitsi tehdä sen eteen mitään. Myönnän itsekin vähän laiskistuneeni. Siitä on yli 30 vuotta kun tarvitsi miestä jahdata (sain kiinni). Sitä ennen ja sen jälkeen miehet ovat tippuneet syliini, niin sanoakseni. Mädät ja lommoiset olen tietenkin potkinut sivuun.

Haluan olla varma siitä että mut halutaan. Haluan että mun eteen nähdään vähä vaivaakin. En halua olla se metsästäjä ja mahdollisesti vain hätävara. Oon ihan tarpeeksi monesti saanut kokea sydänsuruja joten tämä itseni suojelemisen takia.

Olen vähän kade miehenä, kun joskus tekisi vain mieli olla "otettavana" ja voisi ottaa iisisti ihmisiin tutustuen. Vai onko tämä harhainen illuusio, että joillakin naisilla todella olisi tällainen fantastinen tilanne? Kun oma fiilis on, että jos olen passiivinen niin saattaa jäädä luu käteen niin sanotusti ja siksi "joudun" olemaan aktiivinen.

Yleistäkö naisilla? kirjoitti:

Nainen ei aktiivisesti etsi parisuhdetta, mutta kuitenkin jos joku mies häntä niissä tarkoitusperissä lähestyy, ei hän laita vastaankaan. Kuitenkaan itse nainen ei tee elettäkään asian eteen, asenteella että I don't give a fuck about relationships, mutta kuitenkin asemoi itsensä passiivisen odottajan ja kypsän poimimista odottavan hedelmän asemaan, joka lähtee miehen mukaan kunhan joku mies älyää pyytää. Mikähän logiikka?

Se logiikka että turha nähdä enemmän vaivaa kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän kade miehenä, kun joskus tekisi vain mieli olla "otettavana" ja voisi ottaa iisisti ihmisiin tutustuen. Vai onko tämä harhainen illuusio, että joillakin naisilla todella olisi tällainen fantastinen tilanne? Kun oma fiilis on, että jos olen passiivinen niin saattaa jäädä luu käteen niin sanotusti ja siksi "joudun" olemaan aktiivinen.

No, minulle on passiivisuuden seurauksena käynyt niin, että olen itsekseni, koska kukaan ei koskaan ole kiinnostunut niin paljon, että olisi jahdannut minua. Mutta ei se haittaa. Viihdyn hyvin itsekseni eikä parisuhde ole asia, jota viitsisin erityisesti tavoitella.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa miehen, joka oikeasti haluaa hänet. Paitsi jos ei ala olla yhtään aloitteellinen edes tapailun keston pidentyessä.

Tämä. Haluan ihmisen jolle todella resonoin itsenäni. En manipuloi, yritä tai tee mitään metatyötä suhteen eteen enää.