Muita ketkä kateellisia perheellisille?

Mitä sillä perheellisellä on sellaista että kadehdit? Siis kun yleensä näkee näitä juttuja niin päin, että ne perheelliset kadehtii sinkkuja, kun sinkkujen elämä vaikuttaa jotensakin vapaammalta ja rennommalta.

Mulla just toisin päin. Naureskelen "partaani" lapsiperheille, joiden koko elämä pyörii naperoiden ympärillä. Säälittää kun eivät voi tehdä mitään spontaania, viikonloppuisinkin pitää miettiä että ei voi olla myöhään kun se Leenutiinu herää kuitenkin klo 5.30. Ihanaa kun voi itse vaan tulla ja mennä kuten haluaa.  

Mutta mä olenkin ollut vela koko ikäni. 

Olen kateellinen, kyllä. Haluaisin itsekin perheen, ei se sen kummempaa ole. Voi kuitenkin olla että en sellaista saa.

Kyllähän terveelle ihmiselle parisuhde ja perhe on se tärkein asia. Ei sille vain mitään voi

sinkkumies

Jokaisel on omat jutut, ihan turha vertailla.

Mikset tee asian eteen mtn?? :D

Mua ärsyttää taas se, että jos vaikka kerron jollekki tyylii että mun exä perusti perheen saman tien, ku olin jättäny sen, niin muut luulee, että oon kateellinen mun exälle. :'''DDD

Sit sanon että mun exähän halus mun kanssa perheen, ja mä en halunnut sen kanssa yhtään mitään... mut silti jotkut on silleen "voi ei aijaaaaaa ai se perusti perheen saman tien........ sä et oo löytäny ktn????sua ei varmaan kukaan oo ees yrittänyt??????"

joo on kyllä... :DDD mut en oo halunnut. -.-

Ja mä olen saman ikäinen perheellinen, juuri päättänyt erään elämänvaiheen lapsen muutettua kotoa. Elämä on taas ihan erilaista kuin edelliset 20 vuotta, taas vapaata. Elämää se vain on, kenellä menee mitenkin. Enemmän mä kyllä näkisin mieltä nähdä lasi puoliksi täynnä ja iloita siitä, mitä on, sen sijaan että murehtisi sitä, mitä ei ole.

Joku kysyi miksen tee asialle mitään. Ei se ole niin helppoa. Luulen että olisin jokatapauksessa jo liian vanha äidiksi, nykyinen miesystäväni ei ole myöskään kovin innostunut perheen perustamisesta. Hänelle tärkeämpää on se, että saa mennä ja tulla vapaasti, matkustella jne. Töitäkään ei häntä kiinnosta tehdä yhtään enempää, eikä nykyisillä tuloillaan pysty elättämään kuin itsensä. Tuskin naimisiinkaan koskaan haluaa mennä.

Meillä kuitenkin kivaa yhdessä, niin onko järkeä tässä vaiheessa ottaa riskiä ja alkaa etsiä sellaista miestä joka haluaisi perustaa perheen?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi miksen tee asialle mitään. Ei se ole niin helppoa. Luulen että olisin jokatapauksessa jo liian vanha äidiksi, nykyinen miesystäväni ei ole myöskään kovin innostunut perheen perustamisesta. Hänelle tärkeämpää on se, että saa mennä ja tulla vapaasti, matkustella jne. Töitäkään ei häntä kiinnosta tehdä yhtään enempää, eikä nykyisillä tuloillaan pysty elättämään kuin itsensä. Tuskin naimisiinkaan koskaan haluaa mennä.

Meillä kuitenkin kivaa yhdessä, niin onko järkeä tässä vaiheessa ottaa riskiä ja alkaa etsiä sellaista miestä joka haluaisi perustaa perheen?

T. Ap

No sanotaanko näin, että ei tuossa iässä enään kauaa aikaa ole vatvoa. Tee miehelle kristallin kirkkaaksi tilanne

mies50v

Kyllä olen. Mutta olisin varmaan perheellisenä kateellinen myös sinkuille/lapsettomille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen. Mutta olisin varmaan perheellisenä kateellinen myös sinkuille/lapsettomille.

Niin, näinhän se monesti menee.

Kyllä olen.Erityisesti parisuhteen onnistumisesta ja siitä,että on ollut niin miehen rakastama,että mies on halunnut naimisiin ja lapsia. Mullakin on talot ja tavarat, ura ja hyvä kroppa yms...ja sitten joku panosuhde,joka ei todellakaan korvaa yhteiselämää rakastetun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ja mä olen saman ikäinen perheellinen, juuri päättänyt erään elämänvaiheen lapsen muutettua kotoa. Elämä on taas ihan erilaista kuin edelliset 20 vuotta, taas vapaata. Elämää se vain on, kenellä menee mitenkin. Enemmän mä kyllä näkisin mieltä nähdä lasi puoliksi täynnä ja iloita siitä, mitä on, sen sijaan että murehtisi sitä, mitä ei ole.

Hyvä asenne, ja näinhän se tosiaan on!

Niin tavallaan se on kolaus itsetunnolle, ettei kukaan mies ole halunnut mennä naimisiin kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän terveelle ihmiselle parisuhde ja perhe on se tärkein asia. Ei sille vain mitään voi

sinkkumies

Vaan kun perheeseen ei tarvita lapsia. Eikä perheen tarvitse muodostua verisukulaisista. Mulla on iso perhe (johon kuuluu myös toisten lapsia, vaikka eivät ole sukua) ja hyvä parisuhde, en kaipaa omia lapsia tähän yhtälöön. 

JOTKA!

Kauhea triggeriotsikko. Saat kaikki velat kimppuusi.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän terveelle ihmiselle parisuhde ja perhe on se tärkein asia. Ei sille vain mitään voi

sinkkumies

Vaan kun perheeseen ei tarvita lapsia. Eikä perheen tarvitse muodostua verisukulaisista. Mulla on iso perhe (johon kuuluu myös toisten lapsia, vaikka eivät ole sukua) ja hyvä parisuhde, en kaipaa omia lapsia tähän yhtälöön. 

MUIDEN LAPSET eivät todellakaan ole sinun ”perhettäsi ”!!

En voi sietää veloja jotka hokee tätä itselleen. Omassa lähipiirissä parikin. Toinen on lasten sedän vaimo, joka hokee miten MINUN LAPSENI ovat hänenkin perhettä?! Hänelle riittää ”oma laaja perhe” ei kuulema tarvitse omia lapsia!! Syy se että veljeni ei lapsia halua ja tämä käly on kehittänyt itselleen tällaisen laajan perhekäsityksen hippitarinan ja mua suorastaan oksettaa, tapa millä yrittää olla mun perheen jäsen ja MINUN LAPSIEN PERHETTÄ! Mutta ei auta kuin hymyillä ja leikkiä mukana. Lapset ei välillä muista edes kälyn nimeä ja se on noloa, kun käly luulee olevansa heidän elämässään jotenkin oleellisessa asemassa, koska kantaa lapsille leluja joilla he ei leiki (ovat jo niin vanhoja) tai kantaa heille kirjoja jotka ei kiinnosta lapsiani pätkän vertaa. Noloa.

Toinen on ystäväni, ikisinkku lapseton joka kipuilee sen kanssa onko nyt omasta tahdostaan lapseton vai siksi ettei sopivaa kumppania löytynyt. Hänelle olen suoraan sanonut että vaikka hän kummi onkin, en oleta hänen olevan perhettä ja kerran myös sanonut suoraan kun halusi tulla meille jouluna, että joulu vietetään oman perheen kesken ja valitettavasti hän ei perhettä ole. Toisten lapsia ei pidä omia. Lapsettomuus on surullista mutta se ei tarkoita että minun täytyy antaa omat lapseni lapsettomien pelinappuloiksi joilla voivat vältellä todellisuutta ja suruaan.

Olen myös huomannut että 90% perheistä toimii kuten minä, mutta ei sano sitä ääneen. Esim. Monet ystäväperheet valittaa ettei ole lastenhoitajaa kuten itsekin valitan, mutta ei tule kuuloonkaan että ystäväporukan lapsettomalle ikisinkulle lapsia hoitoon luotettaisiin. Valitettavsti se että ihminen on 40v eikä ole omia lapsia saanut kertoo elämän hallinnasta tosi paljon. Ja 40v jolla ei ole mitään kokemusta lapsista, miksi ihmeessä luottaisin lapseni hänelle. Lapsettomasta ystävästäni tuli vanhimman lapseni kummi kun olimme nuoria, sanomattakin selvää että ajat oli silloin eri - ja että nuoremmilla lapsilla on perheelliset, vastuulliset kummit eikä mitään vanhaa piikaa ..

Pahoittelen raakaa ilmaisua mutta asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja näin asia on.

Lapsettomat, lopettakaa valehtelemasta itsellenne että TOISTEN LAPSET on teidän perhettä. Kun ei ole ja se oikeasti ottaa päähän niiden lasten oikeita vanhempia kun yritätte lapsia omia. Plus se on noloa ja vaivaannuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja mä olen saman ikäinen perheellinen, juuri päättänyt erään elämänvaiheen lapsen muutettua kotoa. Elämä on taas ihan erilaista kuin edelliset 20 vuotta, taas vapaata. Elämää se vain on, kenellä menee mitenkin. Enemmän mä kyllä näkisin mieltä nähdä lasi puoliksi täynnä ja iloita siitä, mitä on, sen sijaan että murehtisi sitä, mitä ei ole.

Hahaha mikä humble brag potenssiin tuhat.

Tulet kertomaan perheellisistä kateelliselle 40-veelle että voi, minulla sama tilanne mutta lapsi lensi juuri pesästä 😂 eli olet perheellinen ja vapaa kuten ap.

Hieno kommentti, ihan täytyy hattua nostaa tälle.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän terveelle ihmiselle parisuhde ja perhe on se tärkein asia. Ei sille vain mitään voi

sinkkumies

Vaan kun perheeseen ei tarvita lapsia. Eikä perheen tarvitse muodostua verisukulaisista. Mulla on iso perhe (johon kuuluu myös toisten lapsia, vaikka eivät ole sukua) ja hyvä parisuhde, en kaipaa omia lapsia tähän yhtälöön. 

MUIDEN LAPSET eivät todellakaan ole sinun ”perhettäsi ”!!

En voi sietää veloja jotka hokee tätä itselleen. Omassa lähipiirissä parikin. Toinen on lasten sedän vaimo, joka hokee miten MINUN LAPSENI ovat hänenkin perhettä?! Hänelle riittää ”oma laaja perhe” ei kuulema tarvitse omia lapsia!! Syy se että veljeni ei lapsia halua ja tämä käly on kehittänyt itselleen tällaisen laajan perhekäsityksen hippitarinan ja mua suorastaan oksettaa, tapa millä yrittää olla mun perheen jäsen ja MINUN LAPSIEN PERHETTÄ! Mutta ei auta kuin hymyillä ja leikkiä mukana. Lapset ei välillä muista edes kälyn nimeä ja se on noloa, kun käly luulee olevansa heidän elämässään jotenkin oleellisessa asemassa, koska kantaa lapsille leluja joilla he ei leiki (ovat jo niin vanhoja) tai kantaa heille kirjoja jotka ei kiinnosta lapsiani pätkän vertaa. Noloa.

Toinen on ystäväni, ikisinkku lapseton joka kipuilee sen kanssa onko nyt omasta tahdostaan lapseton vai siksi ettei sopivaa kumppania löytynyt. Hänelle olen suoraan sanonut että vaikka hän kummi onkin, en oleta hänen olevan perhettä ja kerran myös sanonut suoraan kun halusi tulla meille jouluna, että joulu vietetään oman perheen kesken ja valitettavasti hän ei perhettä ole. Toisten lapsia ei pidä omia. Lapsettomuus on surullista mutta se ei tarkoita että minun täytyy antaa omat lapseni lapsettomien pelinappuloiksi joilla voivat vältellä todellisuutta ja suruaan.

Olen myös huomannut että 90% perheistä toimii kuten minä, mutta ei sano sitä ääneen. Esim. Monet ystäväperheet valittaa ettei ole lastenhoitajaa kuten itsekin valitan, mutta ei tule kuuloonkaan että ystäväporukan lapsettomalle ikisinkulle lapsia hoitoon luotettaisiin. Valitettavsti se että ihminen on 40v eikä ole omia lapsia saanut kertoo elämän hallinnasta tosi paljon. Ja 40v jolla ei ole mitään kokemusta lapsista, miksi ihmeessä luottaisin lapseni hänelle. Lapsettomasta ystävästäni tuli vanhimman lapseni kummi kun olimme nuoria, sanomattakin selvää että ajat oli silloin eri - ja että nuoremmilla lapsilla on perheelliset, vastuulliset kummit eikä mitään vanhaa piikaa ..

Pahoittelen raakaa ilmaisua mutta asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja näin asia on.

Lapsettomat, lopettakaa valehtelemasta itsellenne että TOISTEN LAPSET on teidän perhettä. Kun ei ole ja se oikeasti ottaa päähän niiden lasten oikeita vanhempia kun yritätte lapsia omia. Plus se on noloa ja vaivaannuttavaa.

Hassua, että joku on tätä mieltä. Mun lapsia saisi lapsettomat ystävät ja sukulaiset ilomielin omia (=hoitaa ja huomioida), en pitäisi pahana ollenkaan. Tosin en tietenkään tätä odotakaan :) Lapsellehan se on rikkaus, mitä enemmän on rakastavia ihmisiä ympärillä! Etkä sinä lapsiasi OMISTA, he ovat ihan omia yksilöitään, maailman lapsia, jotka tulevat joku päivä jatkamaan elämäänsä sinusta riippumatta.

Minä olen kateellinen perheellisille.

Eikä yhtään lohduta se, mistä he minua voisivat kadehtia. Ei yhtään. V tuttaa että edes verrataan sitä kateutta mitä lapseton voi tuntea siihen, että perheellinen kadehtii lapsettoman vapaa aikaa tai ”kroppaa ”(naurettavin kateuden kohde).

Kun valitsin mieheni lasten sijaan päätin, että en katkeroidu. Enkä kadu päätöstäni. Mutta KATEUS! Se iski myöhemmin. Salakavalasti. Ja nyt olen kateellinen paitsi lapsellisille ihmisille myös isovanhemmille. Olen tullut myös vihaiseksi jumalalle ( olen uskossa). On hyvin erikoista, mitä lapsettomuus voi tehdä ihmiselle. Tiedän itsekin etten saavuta kateudella tai etenkään vihaamalla jumalaa, mitään. Mutta nämä ei tunnu olevan tahdonalaisia reaktiota. Ja kun kohdistan vihani jumalaan, se tavallaan vain osoittaa miten keskeneräinen olen ihmisenä.

Kateus, se on inhimillinen tunne. Kerron ihmisille siitä että olen kateellinen. Osa osaa ottaa sen vastaan, osa ei. Jotkut loukkaantuu, osa kieltää asian ja osa vaivaantuu. Osa pitää negatiivisena. Pitäköön. En mä voi sitä kateuden tunnetta kieltääkään.