Nyt olisin kyllä vinkkien tarpeessa, voisitteko auttaa? Miten selviydyn pidemmän päälle?

Onko sulle luvattu jotain muuta? Tätä tämä elämä on. Luuletko että muilla on erilaista? Ne joilla on talot ja autot, on velkakierteessä ja siksi jatkuva stressi. Mulla on 12 vuotta ollut paine persiissä että koska sanotaan irti, aina varoitus päällä. Ja monella vielä perhe elätettävänä.

Been there, done that.

Ongelma on siinä kun odotukset on liian korkealla.

80-90 luvulla hoettiin mantraa voit olla mitä haluat.

Todellakaan voi, vaan pitää yrittää sopeutua yhteiskuntaan.

Työttömiä korkeakoululaisia on koulutettu aivan liikaa

Vierailija kirjoitti:

Onko sulle luvattu jotain muuta? Tätä tämä elämä on. Luuletko että muilla on erilaista? Ne joilla on talot ja autot, on velkakierteessä ja siksi jatkuva stressi. Mulla on 12 vuotta ollut paine persiissä että koska sanotaan irti, aina varoitus päällä. Ja monella vielä perhe elätettävänä.

Vähättelysi ei auta ap:ta pätkän vertaa. Pettymys on luonnollinen tunne, jos elämässä on paljon vaikeuksia. Ap, saatat kärsiä sen seurauksena masennuksesta. Ota yhteyttä terveyskeskukseen, hyötyisit varmasti keskusteluavusta. Kerro rehellisesti näistä ajatuksistasi ja uupumuksestasi. Masennuksen hoidossa saadaan usein hyviä tuloksia.

Perseen myynti lienee ainoa vaihtoehto.

Kaupan kassa tai siivooja. Saat vakipaikan. Älä kouluttaudu enempää vaan mene töihin, voit sitten stressata pienestä palkasta eikä pienistä tuista. Tervemenoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulle luvattu jotain muuta? Tätä tämä elämä on. Luuletko että muilla on erilaista? Ne joilla on talot ja autot, on velkakierteessä ja siksi jatkuva stressi. Mulla on 12 vuotta ollut paine persiissä että koska sanotaan irti, aina varoitus päällä. Ja monella vielä perhe elätettävänä.

Vähättelysi ei auta ap:ta pätkän vertaa. Pettymys on luonnollinen tunne, jos elämässä on paljon vaikeuksia. Ap, saatat kärsiä sen seurauksena masennuksesta. Ota yhteyttä terveyskeskukseen, hyötyisit varmasti keskusteluavusta. Kerro rehellisesti näistä ajatuksistasi ja uupumuksestasi. Masennuksen hoidossa saadaan usein hyviä tuloksia.

PALJON VAIKEUKSIA? Jaa niin että noi on paljon vaikeuksia? Ihan normaalia elämää että joutuu miettimään ja suunnittelemaan. Pienet tulot, pienet murheet.. Suuret tulot, suuret murheet. Ei tarvi hänenkään huolehtia kuin itsestään.

Mulla lapsi sairastaa ja äitini ja isäni kuolivat vuoden välein. Sitä ennen meni isovanhemmat ja setiä ja tätejä aika liuta 2 vuoden aikana. Talo homeessa ja 1000 euron laskuja tipahtelee tiuhaan postilootaan. Koira jäi auton alle ja kissat sairastui ja jouduin lopettamaan ne. Autot oli paskana samaan aikaan. Nyt meinaa talon katto romahtaa lumen painosta. Työssä on ongelmia. Siinä sulle ongelmia.

Ap, jätä trollien kommentit omaan arvoonsa. He pyrkivät ainoastaan pahoittamaan mielesi.

Mihin sulla sitä rahaa sitten menee?

Itse olen pitkäaikaistyötön mt-ongelmilla höystettynä ja rahat riittävät hyvin.

Saan työmarkkinatuen, asumislisän ja toimeentulotukea. Yhteensä jotain 900e tulee joka kuukausi tilille.

vuokran, sähkön ja nettien yms. jälkeen jää reilusti vielä kaikkeen muuhun.

En katso kaupassa mitä ruoka maksaa ja ostan aina juuri sellaisia hygieniatuotteita kuin haluan.

Vaatteita ja kenkiä ostan silloin kun sattuu kivat kohdalle.

Asun kivassa asunnossa leveästi.

Olen ap, tässä ei nyt kyse ole masennuksesta, ei terkkari mitenkään voi ratkaista elämäntilanteeni, apua olen jo yrittänyt saada mutta se on näköjään viranomaisille niin yllättävää tilanne. Kokoajan vain sanotaan että hanki sitä ja tätä, olen ollut jopa liiankin ahkera tähän asti.

Ei minulle ole luvattu mitään sen erikoisempaa, korkeintaan sitä on jatkuvasti toitotettu että olen jo käynyt amiksen ja se tekee minusta jotenkin hyvä ja koulutettu. Voin kyllä kertoa että lähipiirin 25-30 vuotiaat ovat insinöörejä ja sairaanhoitajia, heille riittää työtä, yks pari saamassa jo lapsi kun on vakituiset tulot. Eli ihan koulutuksella ja työpaikalla ovat tässä tilanteessa ilman mitään kikkakakkosia. Oma vika sitten jos ihmiset ottavat niin paljon lainaa että siitä joutuu stressaa.

Yhtään väheksymättä heidän tilanne mutta koen että tilanteeni on hyvin riskialtis, jos tämä jatkuu niin tipun todellakin pysyvästi sinne köyhyteen, nyt jo joudun ehkä sossusta hakee rahat seuraavaksi ja sitä en halu. Haluan itse tienata omat rahani ja maksaa yhteiskunnalle veroja palkastani.

Olen 29v, ei korkeakoulutusta, taustalla hirveästi työkokemusta eri paikoista, CVssä on työhistoria valtavan pirstaloitunut ja kirjavaa, mielestäni se oikein huokuu sellaista että olen ottanut sen minka saan, eli ei minkäänäköistä johdonmukaisuutta tai suunta.

Ongelmani tässä on se että minulla on nyt tähän asti elämä vain mennyt tähän suuntaan, pakko jotain muuttaa. En halua kuulostaa tyhmältä mutta tämä tuli minulle nyt yllätyksenä ja vihdoin ymmärsin mistä huoleni johtuvat, jotenkin silmät aukesivat ja tullut siihen päätökseen että tämä ei nyt ole kestävä tilanne.

Kävelen jopa 15km päivässä säästäkseen bussilipuista. Nyt talvella ollut aika karmeeta kävellä tossa säässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap, tässä ei nyt kyse ole masennuksesta, ei terkkari mitenkään voi ratkaista elämäntilanteeni, apua olen jo yrittänyt saada mutta se on näköjään viranomaisille niin yllättävää tilanne. Kokoajan vain sanotaan että hanki sitä ja tätä, olen ollut jopa liiankin ahkera tähän asti.

Ei minulle ole luvattu mitään sen erikoisempaa, korkeintaan sitä on jatkuvasti toitotettu että olen jo käynyt amiksen ja se tekee minusta jotenkin hyvä ja koulutettu. Voin kyllä kertoa että lähipiirin 25-30 vuotiaat ovat insinöörejä ja sairaanhoitajia, heille riittää työtä, yks pari saamassa jo lapsi kun on vakituiset tulot. Eli ihan koulutuksella ja työpaikalla ovat tässä tilanteessa ilman mitään kikkakakkosia. Oma vika sitten jos ihmiset ottavat niin paljon lainaa että siitä joutuu stressaa.

Yhtään väheksymättä heidän tilanne mutta koen että tilanteeni on hyvin riskialtis, jos tämä jatkuu niin tipun todellakin pysyvästi sinne köyhyteen, nyt jo joudun ehkä sossusta hakee rahat seuraavaksi ja sitä en halu. Haluan itse tienata omat rahani ja maksaa yhteiskunnalle veroja palkastani.

Olen 29v, ei korkeakoulutusta, taustalla hirveästi työkokemusta eri paikoista, CVssä on työhistoria valtavan pirstaloitunut ja kirjavaa, mielestäni se oikein huokuu sellaista että olen ottanut sen minka saan, eli ei minkäänäköistä johdonmukaisuutta tai suunta.

Ongelmani tässä on se että minulla on nyt tähän asti elämä vain mennyt tähän suuntaan, pakko jotain muuttaa. En halua kuulostaa tyhmältä mutta tämä tuli minulle nyt yllätyksenä ja vihdoin ymmärsin mistä huoleni johtuvat, jotenkin silmät aukesivat ja tullut siihen päätökseen että tämä ei nyt ole kestävä tilanne.

Kävelen jopa 15km päivässä säästäkseen bussilipuista. Nyt talvella ollut aika karmeeta kävellä tossa säässä.

Oletko siis tehnyt netistä löytyvän masennuksen itsearviointitestin? Uupumus ja toivottomuus ovat usein masennuksen oireita.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin amiksesta 19 vuotiaana, sen jälkeen ollut pelkkää ilmaista harjoittelua, osa-aikatyötä ja pätkätyötä. Nyt 29 vuotiaana heräsin siihen että en kertakaikkiaan enää jaksa.

Olen terve ja on elämänhallinta kunnossa, olen hyvä myös rahasioissa, eli saan rahat riittämään, teen ruuat itse ja suunnittelen, olen suoraan sanoen mestari tässä asiassa, osaan jopa ennakoida milloin vaatteet menevät rikki ja miten käytän erilaisia vaatteita niin etteivät kulu puhki.

Kun on elänyt tällaisessa jatkuvassa niukkuudessa ja stressistä niin olen alkanut lopullisesti väsymään, tuntuu että aivot ovat järkyttävässä ylikuormittuneessa tilassa, joka kuukausi menee resurssit ja jaksamiset siihen että suunnittelen selviytymistä.

Olen aina ollut sitä mieltä että lähes aina voi itse parantaa asioita ja kehittää itsensä koska kukaan muu ei tee sitä sinun puolestasi mutta nyt on alkanut todenteolla tuntumaan siltä että olen heikentymässä yksilönä.

Kunnianhimoinen minäni on aina ajatellut että pitää nyt korkeakouluun päästä ja sen kautta saada edes vakituista työpaikka, en ole edes nirso. Ongelmani tässä on nyt se että tulevaisuus pelottaa niin järkyttävästi ja elämänlaatu jotenkin laskenut niin minulla ei riitä enää aivokapasiteettia opiskella itseäni sisään.

Olen jotenkin peloissaan, kyllästynyt eikä voimani riitä enää niin paljon kuin haluaisin. Akkuni väsymässä.

Vaatimattomana ja tekevänä ihmisenä olen aina ollut positiivinen ja pärjännyt melkein ilman mitään, olen jopa ollut siitä ylpeä. Huomasin että pidemmän päälle tällaista niukkuutta ei toimi, olen täysin väsynyt tähän enkä jaksa, mitä jos loppuelämäni joudun näin elää?

Se jatkuva säästäminen uuvuttaa aivan järkyttävästi! Jos joskus haluan hemmotella itseäni ostamalla vaikka joku kiva ripsari tai "hienompi" suihkusaippua tulee huono omatunto.

Jos edes olisi vakkarityöpaikka niin ei se pienikään palkka ehkä niin paljon ärsyttäisi kunhan tulot ovat säännöllisiä.

Voi kun saisi yhteyden sinuun, niin ostaisin sinulle ripsarin ja saippuan ja vaikka jotain mitä muuta haluaisit

Olisiko muutto toiseen EU-maahan mahdollista? 

Helppoahan ei sekään ehkä ole, mutta... :/

.. Haluan maksaa veroja.. :D Voi jessus. Älä ole lapsellinen.

Mikä koulutus sulla sitten on? Mene kouluun, opiskele sairaanhoitajaksi tai nokikolariksi.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin amiksesta 19 vuotiaana, sen jälkeen ollut pelkkää ilmaista harjoittelua, osa-aikatyötä ja pätkätyötä. Nyt 29 vuotiaana heräsin siihen että en kertakaikkiaan enää jaksa.

Olen terve ja on elämänhallinta kunnossa, olen hyvä myös rahasioissa, eli saan rahat riittämään, teen ruuat itse ja suunnittelen, olen suoraan sanoen mestari tässä asiassa, osaan jopa ennakoida milloin vaatteet menevät rikki ja miten käytän erilaisia vaatteita niin etteivät kulu puhki.

Kun on elänyt tällaisessa jatkuvassa niukkuudessa ja stressistä niin olen alkanut lopullisesti väsymään, tuntuu että aivot ovat järkyttävässä ylikuormittuneessa tilassa, joka kuukausi menee resurssit ja jaksamiset siihen että suunnittelen selviytymistä.

Olen aina ollut sitä mieltä että lähes aina voi itse parantaa asioita ja kehittää itsensä koska kukaan muu ei tee sitä sinun puolestasi mutta nyt on alkanut todenteolla tuntumaan siltä että olen heikentymässä yksilönä.

Kunnianhimoinen minäni on aina ajatellut että pitää nyt korkeakouluun päästä ja sen kautta saada edes vakituista työpaikka, en ole edes nirso. Ongelmani tässä on nyt se että tulevaisuus pelottaa niin järkyttävästi ja elämänlaatu jotenkin laskenut niin minulla ei riitä enää aivokapasiteettia opiskella itseäni sisään.

Olen jotenkin peloissaan, kyllästynyt eikä voimani riitä enää niin paljon kuin haluaisin. Akkuni väsymässä.

Vaatimattomana ja tekevänä ihmisenä olen aina ollut positiivinen ja pärjännyt melkein ilman mitään, olen jopa ollut siitä ylpeä. Huomasin että pidemmän päälle tällaista niukkuutta ei toimi, olen täysin väsynyt tähän enkä jaksa, mitä jos loppuelämäni joudun näin elää?

Se jatkuva säästäminen uuvuttaa aivan järkyttävästi! Jos joskus haluan hemmotella itseäni ostamalla vaikka joku kiva ripsari tai "hienompi" suihkusaippua tulee huono omatunto.

Jos edes olisi vakkarityöpaikka niin ei se pienikään palkka ehkä niin paljon ärsyttäisi kunhan tulot ovat säännöllisiä.

Hei! Asiassa on myös positiivinen puoli. Kun jonain päivänä pääset työelämään, niin silloin se pieni palkka tuntuu ruhtinaalliselta. Minä olen pienipalkkainen yksinhuoltaja, ja rahat menevät sitä mukaan kun tulevat. Vähän laitan säästötilillekkin, mutta tosi vähän. Vapaa-aika menee korjaten autoa, mökkiä, venettä, vaatteita, kaikkea. Mutta, jos en olisi joskus näitä taitoja puolipakolla opetellut, niin minulla ei olisi näistä mitään. Vaikka kaikki on ns romuja, niin niillä on minulle käyttöarvo jollaista en tuloillani voisi ostaa. Myös lapset nauttivat veneilystä ja mökkeilystä, vaikka heillä ei uusinta älypuhelinta taskussa olekkaan. Elämästä voi tehdä oman näköistä pienilläkin tuloilla. Kärsivällisyys palkitaan.

Minullakin on pirstaleinen työhistoria ja olen ollut koko ikäni lammasmainen kynnysmatto.

Nyt olen keski-ikäinen ja minua hävettää kuinka naiivi olin nuorena.

Et saa mitään hyväksyntää, gloriaa, ihailua ja arvostusta vaikka kävelisit joka päivä 80 km.

Et saa mitään kiitosta, palvontaa ja ihailua, vaikka makselisit pilipali töistäsi verot.

Et saa mitään kruunua päähäsi vaikka söisit kilon kakkaa ja konttaisit lattialla kuin porsas.

Lopeta marttyyripelleilysi.

Osta se v t un ripsari ja lopeta uliseminen. Ihan oikeasti!

Mihin ne sun rahat menee?

Meepä lääkärille ja valita että haluat maksaa veroja tai sulta loppuu jaksaminen, niin varmaan saat hullun paperit ja jonkun laitospaikan, ainakin työkyvyttömyyseläkkeen.

Jos sulla on paljon kokemusta ja yhteyksiä moniin paikkoihin, oletko miettinyt yrittäjäksi lähtemistä? Yrittäjälläkin voi olla epäsäännölliset tulot, mutta siinä on omalla panoksella usein mahdollista vaikuttaa niihin tuloihin.

Itse perustin osakeyhtiön 7 vuotta sitten. Osakeyhtiön siksi että halusin pitää yrityksen ja henkilökohtaisen talouteni selvästi erillään (vrt toiminimi). Eli kaikki työt, laskutus, hankinnat yms yrityksen kautta, itse nostan tasaisesti samaa kuukausipalkkaa yrityksestä työntekijänä+ osinkoja omistajana niinä vuosina kun se on kannattanut. Kirjanpidon olen ulkoistanut, eli yrityksellä on kirjanpitäjä joka hoitaa kaiken kirjanpidon, tilinpäätöksen, ilmoitukset verottajalle jne, jotta minä voi  keskittyä asiakaskontakteihin ja varsinaiseen työntekoon. Tavoitteenani ei ole että yritys kasvaa, eli en aio palkata työvoimaa yritykseen itseni lisäksi, vaan että saan itse tämän yrityksen kautta toimeentuloni ja tehdä mielekästä työtä. Isompia projekteja tai sellaisia joissa oma osaamiseni ei riitä olen tehnyt yhdessä muiden yrittäjien kanssa, jolloin yksi yritys laskuttaa asiakasta ja toiset sitten laskuttavat oman osansa tältä laskuttajayritykseltä.

Yrittäjyys sinänsä ei minusta ole kovin vaikeaa, sain alkuun apua kunnan uusyrittäjyyskeskuksesta, kävin kursseilla jossa käytiin läpi m.m. liiketoimintasuunnitelman tekoa jne. Oma alani lisäksi sellainen ettei tarvinnut tehdä suuria investointeja eli ei tarvinnut ottaa lainaa, suurin investointi oli osakeyhtiön perustamista varten vaadittu alkupääoma.