Harmittaa kun ei voi elää kuten haluaisi
Jos sattuu kuolemaan piakkoin. Meinaan kun ikää jo kohta 46v ja monet viisikymppiset kuolee.
Kommentit (18)
Onko sun pakko tuollaista just tänään jauhaa?
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten haluaisit elää ja kuka sinua estää?
Ihan sinkkuna, yksin. Käydä esim teatterissa, keikoilla yms mutta taloudellisesti syistä oltava miehen kanssa. Mies hyvin rajoittava mutta kun en oppimisvaikeuksien /sairauksien takia saanut ammattia/työtä pakko olla miehen kanssa.
Onko sun pakko tuollaista just tänään jauhaa?
No sanos muuta! Missä ovat mun linnani, hovipalvelijani ja haaremini, hä? Tää taviselämä on ihan paskaa! #hetimullekaikkinyt!
Ota muutamia pikavippejä, jätä kaikki ja lähde maasta äläkä ikinä palaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun pakko tuollaista just tänään jauhaa?
Miksi en saisi jauhaa? Monet kuolee nuorena ja mulla ikää jo sen verran ettei tiedä kauanko elää.
Niin, on se surkeaa. Kun me kaikki muut kuitenkin voidaan elää just sellaista elämää kuin haluamme ja tehdä vain sitä mitä haluamme.
Kuule, älä huoli. Monet 45-vuotiaatkin kuolee. Ongelmasi voi ratketa hyvinkin pian. :D
Vierailija kirjoitti:
Niin, on se surkeaa. Kun me kaikki muut kuitenkin voidaan elää just sellaista elämää kuin haluamme ja tehdä vain sitä mitä haluamme.
Ei monellakaan ole niin rajoittavaa miestä kuin minulla. Ei oikein minnekään saa mennä.
Mitä??? Onko tosiaan olemassa ihmisiä, jotka ei voi elää kuten haluaa???
Mä ainakin asun palatsissa, syön kaviaaria ja vietän viikonloput Bahamalla. Arkipäivät sitten ajelen Porschellani katselemassa maisemia.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, älä huoli. Monet 45-vuotiaatkin kuolee. Ongelmasi voi ratketa hyvinkin pian. :D
Toivottavasti ei koska 10v lapsellani ei olisi sitten kuin isänsä.
Jännä sattuma, että ovat just tämän lehtijutun sijoittaneet tähän ketjuun:
https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/mieli/tunnetko-valittajan-nain…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on se surkeaa. Kun me kaikki muut kuitenkin voidaan elää just sellaista elämää kuin haluamme ja tehdä vain sitä mitä haluamme.
Ei monellakaan ole niin rajoittavaa miestä kuin minulla. Ei oikein minnekään saa mennä.
No mitäs oot niin tossu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on se surkeaa. Kun me kaikki muut kuitenkin voidaan elää just sellaista elämää kuin haluamme ja tehdä vain sitä mitä haluamme.
Ei monellakaan ole niin rajoittavaa miestä kuin minulla. Ei oikein minnekään saa mennä.
No mitäs oot niin tossu?
Varmaan siksi että jossain pitää asuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, on se surkeaa. Kun me kaikki muut kuitenkin voidaan elää just sellaista elämää kuin haluamme ja tehdä vain sitä mitä haluamme.
Ei monellakaan ole niin rajoittavaa miestä kuin minulla. Ei oikein minnekään saa mennä.
No mitäs oot niin tossu?
Varmaan siksi että jossain pitää asuukin.
Muuta takaisin sinne yksiöösi.
Jaksuhali.
Joo, mutta siis, tunnistan tunteen. Olen saman ikäinen, ja kuumeisesti tässä laskeskelen, miten saisi lainat maksettua lähimmän kymmenen vuoden aikana pois. Alkaa valjeta, että olen aika vanha, kun tästä säästämisestä ja ”perustamisvaiheesta” päästään eteenpäin.
Osa ongelmaa on omalla kohdallani siinä, että nuorena asetetut tavoitteet on jo saavutettu: on perhe ja koti ja ammatti ja niin edelleen. Nyt tuntuu, että elämässä ei ole enää jäljellä isoja ja innostavia tavoitteita, on vaan semmoista olemista ja vanhenemista ja tosiaan niiden lainojen maksamista. Ja eläkeläiskurjuuden torjuntaa, mikä on aika inhottavaa puuhaa, kun asetelma on meille 70-luvulla syntyneille niin kovin epäreilu.
Pitäisi varmaan keksiä jotain motivoivaa loppuelämälle. Ettei olisi sellainen hiipuva fiilis.
Jos sais elää just niinku huvittaa? Voi spagettihirviö sitä elostelun ja rietastelun viettoa. Siihenhän se menisi.
Miten sitten haluaisit elää ja kuka sinua estää?