Hirveää kuunnella joka aamuista sotaa, kun naapurin äiti koettaa saada erityislastaan (?) lähtemään kouluun

Ihmisparka on kovilla.

Soita ovikelloa ja suosittele ketogeenistä ruokavaliota.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5863039/

Voit vaikka olla ystävällinen sille äidille ja pojalle kun aina näet heitä.

Soita ovikelloa ja kysy voitko auttaa. Jos loukkaantuu niin sit loukkaantuu. Toisaalta saattaa myös oikeesti tarvita apua.

Älä nyt ainakaan valittamaan mene, äiti varmasti tiedostaa koko rapun kuulevan tappelunsa!  Veikkaan että lapsella on autistisia piirteitä ja siksi lähtö takkuaa noin  pahasti.  Äiti  ei tietenkään saisi huutaa, mutta ihmisiähän tässä ollaan eikä robotteja.

Ei ole helppoa kummallakaan.

Elämä ei ole reilua.

Vierailija kirjoitti:

Soita ovikelloa ja kysy voitko auttaa. Jos loukkaantuu niin sit loukkaantuu. Toisaalta saattaa myös oikeesti tarvita apua.

Eiköhän niillä ole jo tukitoimet jos lapsi käy erityisluokkaakin. Mitä se naapuri tuossa voi auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita ovikelloa ja kysy voitko auttaa. Jos loukkaantuu niin sit loukkaantuu. Toisaalta saattaa myös oikeesti tarvita apua.

Eiköhän niillä ole jo tukitoimet jos lapsi käy erityisluokkaakin. Mitä se naapuri tuossa voi auttaa?

Kuunnella ja olla läsnä. Tukitoimet ei poista tarvetta kertoa kuulumisia ja surujaan. Siksihän ihmiset ystäviäkin tarvitsee.

Kysy lapsen äidiltä, haluaisiko lapsi viettää yhden yön viikossa sinun luonasi ja  lähteä kouluun sinun kodistasi.

Kuulostaa meidän aamuilta noin 3-4vuotta sitten. Oispa joku siinä tilanteessa tullut kysymään voiko auttaa tai onko kaikki ok.

Terveisin äiti jonka lapsella add ja oppimisvaikuksia ja jota kiusattiin koulussa sen taki. Kouluunmeno aiheutti paniikinomaista pelkoa lapsessa.

Itse erityislapsen äitinä en kyllä haluaisi naapurille avautua ongelmistani. Ainoa, mitä ap voi tehdä, on ystävällisyys kohdatessa. Jos ap menee ovikelloja pimpottelemaan, niin veikkaan että äidin reaktiot ovat nolostus ja häpeä. Vaikka meillä aamut eivät tuollaista taistelua olekaan, voin hyvin samaistua äidin tunteisiin. Jos on niin vereslihalla että itkee, niin naapurin hyvää tarkoittavakin ele menee ohi ja tuo lisää paineita. Sitä ajattelee vain että "apua, naapuritkin häiriintyy, kohta tekevät valituksen isännöitsijälle, en enää jaksa". Ja kun ei naapuri oikeasti voi tuossa tilanteessa tehdä mitään.

Many studies on mice that exhibit similar behaviors as humans with autism have provided us with promising results. In these studies, researchers found that the ketogenic diet can improve and even reverse autism-like behaviors in mice.

Is the same effect reported in children with autism? Let’s find out.

In a pilot study of 30 children with autism, the participants were placed on a ketogenic diet for six months. The diet specifically consisted of 30% medium chain triglyceride oil (a ketone level boosting saturated fat), 30% fresh cream, 11% saturated fat, 19% carbohydrates, and 10% protein along with vitamin and mineral supplements. Although this wasn’t a very strict ketogenic diet, the children that stuck to the diet were able to get into ketosis.

The Ketogenic Diet as a Treatment for Autism Spectrum Disorder

23 of the 30 children tolerated the diet beyond the initial four weeks, and of those, five more discontinued the diet due to lack of improvement. Of the remaining 18 kids, two boys improved enough in symptoms to be taken out of special education classes and placed in mainstream education.

Overall, the 18 children that stuck to the ketogenic diet “presented with improvements in their social behavior and interactions, speech, cooperation, stereotypy [repetitive movements or utterances], and… hyperactivity, which contributed significantly to their improvement in learning.”

Oikeastaan ainoa tilanne, miten olisi ap:n luontevaa tarjota apuaan, on se, että lapsen äiti ottaa asian itse puheeksi. Esim. kun ap on ystävällinen ja juttelee niitä näitä hänen kanssaan, voi äiti pahoitella heiltä kuuluvaa aamumeteliä ja kertoa heidän tilanteestaan. Silloin voi kysyä miten jaksat ja voiko jotenkin auttaa (jos siis haluaa tarjota apua), muuten ei kannata ottaa asiaa puheeksi. Sellainen tunkeilematon huomaavaisuus on kaikkien parasta. T. 11

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita ovikelloa ja kysy voitko auttaa. Jos loukkaantuu niin sit loukkaantuu. Toisaalta saattaa myös oikeesti tarvita apua.

Eiköhän niillä ole jo tukitoimet jos lapsi käy erityisluokkaakin. Mitä se naapuri tuossa voi auttaa?

Netissä huuteluko on parempi apu mielestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ainoa tilanne, miten olisi ap:n luontevaa tarjota apuaan, on se, että lapsen äiti ottaa asian itse puheeksi. Esim. kun ap on ystävällinen ja juttelee niitä näitä hänen kanssaan, voi äiti pahoitella heiltä kuuluvaa aamumeteliä ja kertoa heidän tilanteestaan. Silloin voi kysyä miten jaksat ja voiko jotenkin auttaa (jos siis haluaa tarjota apua), muuten ei kannata ottaa asiaa puheeksi. Sellainen tunkeilematon huomaavaisuus on kaikkien parasta. T. 11

Samaa mieltä, näin vaikean erityislapsen äitinä. Kyllä me muutenkin jo hävetään sitä häiriötä jonka aiheutamme kanssaihmisille lapsen "erityisyyden" takia, ja sitä jotenkin vaan toivoo että kukaan ei vielä sohi arkaan paikkaan tulemalla vaikka soittamaan ovikelloa ja tarjoamaan pyytämättä apua. Apua saadaan jo terveydenhuollon taholta, eikä esim. naapuri tai sukulainen voi oikeasti mitenkään hyödyllisesti auttaa tämän lisäksi. 

Jännä että nämä on aina poikia.

Autistisen lapsen äitinä olen yllättynyt ja liikuttunut sekä iloinen myötätunnosta ja ymmärryksestä tässä ketjussa. Monet aamut olen itkenyt sitä, miten vaikeita yksinkertaiset asiat ovat, ja omaa vajavaisuutta äitinä. Olo on haasteiden keskellä yksinäinen, mutta meitä on monia saman kanssa kamppailevia ympäri maata. Ystävällinen suhtautuminen, sillä voit naapuria auttaa jaksamaan. Todennäköisesti heillä on ammattilaisapua.

Normilapsienkin kanssa aamutoimet menee välillä huutamisen puolelle, joten pystyn vain kuvittelemaan miten rankkaan homma voi olla erityislapsen kanssa. Jep, sanoisin että tässä tilanteessa naapuri voi vain olla puuttumatta asioihin ja osoittaa ystävällisiä eleitä käytävällä kohdatessa. Plus hankkiutua taloyhtiön hallitukseen ja varmistaa, että myös hallinnossa ymmärretään ajoittaisen joustamisen tarve, jos valituksia ko. perheestä joskus tulee käsiteltäväksi.

Meillä 6v tyttö jonka kanssa aamut kuvatun laisia, sängystä saa ylös ja hyvin syö mutta sitten ne vaatteet..

Jostain syystä ei voi millään pukea samalla kun katsoo lastenohjelmia ja lopulta minä jahtaan paidan kanssa tyttöä, joka huutaa oo hiljaa, mee pois ja lopulta  minä olen myöhässä töistä ja tyttö myöhässä eskarista. Enkä aina pysty olemaan se kypsä rauhallinen aikuinen vaan välillä huudan että nyt v""u se paita päälle kuin olisi jo ja kerran olin jo kantamassa pyjamassa autoon.

Tutkimukset kesken, on ikäisekseen epäkypsä ja epäillään myös että olisi adhd.