Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seiska: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut
04.02.2019 |
Kommentit (1756)
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Minua surettaa kanssa. Varsinkin kun mietin, että sen kuoleman olisi ehkä voinut välttää, jos olisi mennyt lääkäriin. Ehkä vaan oli tyypillinen mies ja vähätteli tuntemuksiaan.
Jos Matti haudataan tänne Jyväskylään niin menen varmasti viemään kukan, kunhan vähän aikaa kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Sama täällä. Olen potilaana sairaalassa toimenpiteen jälkeen ja lukenut eri foorumeilta ihmisten muisteluja Matista.
Matti oli koko kansan Matti kirjaimellisesti ja kuolema liian aikaisin tuli järkytyksenä.
Luin muistelun, kun Matti oli armeijassa ja olikin kunnon asevelvollinen. Vain yksi pieni rike oli tullut, mutta kun tietää Matin viimeisen päälle tunnolliseksi persoonaksi, niin armeija sujui hyvin.
Kaikki mäkihypyn kanssa jollain tapaa tekemisissä olleet, muistavat miten Matti treenasi ja treenasi. Viimeisen päälle säntillinen kaikessa ja tavaroiden ja kodin piti olla järjestyksessä. Kaiken alla äärimmäisen herkkä mies. Varauksellinen ja ehkä se puoli kasvoi vaan vanhetessaan, koska oli nähnyt ja tajunnut miten häntä oli käytetty hyväksi.
Minulla on myös ollut aikaa ja eilen luin kanssa eri foorumeita ja katsoin linkitettyjä dokumentteja. Ihan samoja ajatuksia tulli itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Minua surettaa kanssa. Varsinkin kun mietin, että sen kuoleman olisi ehkä voinut välttää, jos olisi mennyt lääkäriin. Ehkä vaan oli tyypillinen mies ja vähätteli tuntemuksiaan.
Jos Matti haudataan tänne Jyväskylään niin menen varmasti viemään kukan, kunhan vähän aikaa kuluu.
Hienoa. Minusta tuntuu että koko Suomi tulee paikalle nyt ja puolen maailmaa noihin hautajaisiin. Kekkosta haudatessa oli vähän samantapaiset tunnelmat viimeksi ehkä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunnen että olen menettänyt hyvän ystävän.
Matti on kulkenut elämässäni 80-luvulta asti.
Koskaan en edes livenä häntä nähnyt.
Itkukin on tullut.Minä asun taas niin lähellä erästä hyppypaikkaa ja vaellellut sen ympärillä kesät talvet ja varmasti jopa nähnyt Matinkin harkkaavan mäessä, jossa oli näitä laskijoita usein ja kaikenkukkuraksi tiedän satavarmasti ajaneen n 5 m päästä ikkunoitteni alta noille paikoille, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut edes. Harmittaa. Joskun näin voimakasta unta Matista, jossa hän oli lämmin ja ymmärtäväinen henkilö- ja tuo uni tuli ihan puskista koska en ollut mitenkään miettinyt Mattia tai nähnyt TV ssäkään aikoihin, koska en katsele TV tä paljoa edes.
Unen jälkeen ajattelin että voi hitsi tuo Matti pitäisi joskus tavata jotenkin.
Uni unohtui ja aika vieri ja toivekin tavata Matti jäi jonnekin taka-alalle, vaikka mielessä kävi.
En sitten koskaan tavannut vaikka hengessäni tapasinkin noin unessa. (Ei ollut mikään enne mistään sillä unesta jo vuosia). Uni meni silleen että minulla oli tekeillä jokin asia jossa oli vaikeuksia ja Matti ilmestyi niinkuin lempeästi neuvomaan miten kaikki hoituu ja tsemppasi. Paras uni ikinä.
Kerroinpa nyt tämmöisenkin "tapaamisen". Matti meni alitajuntaan suomalaisille....
Tarkoitatko Karmitsaa, jossa Matti poikasena harjoitteli?
Hali sille nuorelle pojalle joka asui Matin ja Pian kanssa, voin vaan kuvitella miten voimakas menetys oli noin ihanalle pojalle. Ja se kani oli pallon kanssa kyllä aww!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuun ei uponnut hänen huumorinsa ja vielä savon kielellä.
Kangaslampelainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunnen että olen menettänyt hyvän ystävän.
Matti on kulkenut elämässäni 80-luvulta asti.
Koskaan en edes livenä häntä nähnyt.
Itkukin on tullut.Minä asun taas niin lähellä erästä hyppypaikkaa ja vaellellut sen ympärillä kesät talvet ja varmasti jopa nähnyt Matinkin harkkaavan mäessä, jossa oli näitä laskijoita usein ja kaikenkukkuraksi tiedän satavarmasti ajaneen n 5 m päästä ikkunoitteni alta noille paikoille, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut edes. Harmittaa. Joskun näin voimakasta unta Matista, jossa hän oli lämmin ja ymmärtäväinen henkilö- ja tuo uni tuli ihan puskista koska en ollut mitenkään miettinyt Mattia tai nähnyt TV ssäkään aikoihin, koska en katsele TV tä paljoa edes.
Unen jälkeen ajattelin että voi hitsi tuo Matti pitäisi joskus tavata jotenkin.
Uni unohtui ja aika vieri ja toivekin tavata Matti jäi jonnekin taka-alalle, vaikka mielessä kävi.
En sitten koskaan tavannut vaikka hengessäni tapasinkin noin unessa. (Ei ollut mikään enne mistään sillä unesta jo vuosia). Uni meni silleen että minulla oli tekeillä jokin asia jossa oli vaikeuksia ja Matti ilmestyi niinkuin lempeästi neuvomaan miten kaikki hoituu ja tsemppasi. Paras uni ikinä.
Kerroinpa nyt tämmöisenkin "tapaamisen". Matti meni alitajuntaan suomalaisille....
Tarkoitatko Karmitsaa, jossa Matti poikasena harjoitteli?
Tämä ei ole se vaan Keski- Suomessa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen hiihtoliiton mies, Vuokatin valmennuskeskuksen pitkäaikainen johtaja Vesa-Pekka Sarparanta:
"– Persoonallisuudet yleisesti suomalaisessa yhteiskunnassa joutuvat vaikeuksiin.Tasapaksu ihminen pärjää kyllä pelaamalla sosiaalisen ympäristön kanssa omaa peliään. Matti ei pystynyt pelaamaan, Sarparanta täräyttää.
Matti Nykänen oli Sarparannan mukaan erittäin herkkä ihminen, kuin huippuunsa viritetty viulunkieli.
– Hänen herkkyytensä oli äärimmäisen suurta. Hän pystyi nopeasti aistimaan ympäristössään olevan kemian. Se saattoi olla hänelle raskastakin. Se on suurten ihmisten ominaisuus, että he aistivat ympäristön. Matin voi lukea sellaisten joukkoon.
https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/9dabeba1-e7fe-4d33-a368-acbb91e…
Kyllä! Jo koulussa oman persoonan esiintuominen on suuri synti ollut, ja rankkua aletaan antaa jo alkumetreiltä, Suomi ei tunnista lahjakkaita ihmisiä ja tue heitä kukoistukseen. Tämä nitistää ihmisiä ja hirveitä tragedioita syntyy ja ihan turhaan ja koko kansaliseksi tappioksi.
Vierailija kirjoitti:
tulisi kantaa käsillämme kaikkia lahjakkuuksia.
Niin kauan kuin valmentaja Matti Pulli oli mukana kuvioissa, hän sai pidettyä Matin aisoissa ja oikeisiin asioihin keskittyneenä, oli kuin toinen isä, jota Matti totteli. Myös Juha Mieto kertoi jossain haastattelussa pitäneensä Matille jöötä ja Matti uskoi ja totteli, kun vanhempi kokeneempi mies sanoi. Olisipa joku tällainen luottoystävä ollut mukana Matin elämässä toimittajien, managerien ja muiden siipeilijöiden sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Kangaslampelainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunnen että olen menettänyt hyvän ystävän.
Matti on kulkenut elämässäni 80-luvulta asti.
Koskaan en edes livenä häntä nähnyt.
Itkukin on tullut.Minä asun taas niin lähellä erästä hyppypaikkaa ja vaellellut sen ympärillä kesät talvet ja varmasti jopa nähnyt Matinkin harkkaavan mäessä, jossa oli näitä laskijoita usein ja kaikenkukkuraksi tiedän satavarmasti ajaneen n 5 m päästä ikkunoitteni alta noille paikoille, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut edes. Harmittaa. Joskun näin voimakasta unta Matista, jossa hän oli lämmin ja ymmärtäväinen henkilö- ja tuo uni tuli ihan puskista koska en ollut mitenkään miettinyt Mattia tai nähnyt TV ssäkään aikoihin, koska en katsele TV tä paljoa edes.
Unen jälkeen ajattelin että voi hitsi tuo Matti pitäisi joskus tavata jotenkin.
Uni unohtui ja aika vieri ja toivekin tavata Matti jäi jonnekin taka-alalle, vaikka mielessä kävi.
En sitten koskaan tavannut vaikka hengessäni tapasinkin noin unessa. (Ei ollut mikään enne mistään sillä unesta jo vuosia). Uni meni silleen että minulla oli tekeillä jokin asia jossa oli vaikeuksia ja Matti ilmestyi niinkuin lempeästi neuvomaan miten kaikki hoituu ja tsemppasi. Paras uni ikinä.
Kerroinpa nyt tämmöisenkin "tapaamisen". Matti meni alitajuntaan suomalaisille....
Tarkoitatko Karmitsaa, jossa Matti poikasena harjoitteli?
Tämä ei ole se vaan Keski- Suomessa....
No äh siis Keski -Suomessa kai Karmitsakin mutta ei siis siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen hiihtoliiton mies, Vuokatin valmennuskeskuksen pitkäaikainen johtaja Vesa-Pekka Sarparanta:
"– Persoonallisuudet yleisesti suomalaisessa yhteiskunnassa joutuvat vaikeuksiin.Tasapaksu ihminen pärjää kyllä pelaamalla sosiaalisen ympäristön kanssa omaa peliään. Matti ei pystynyt pelaamaan, Sarparanta täräyttää.
Matti Nykänen oli Sarparannan mukaan erittäin herkkä ihminen, kuin huippuunsa viritetty viulunkieli.
– Hänen herkkyytensä oli äärimmäisen suurta. Hän pystyi nopeasti aistimaan ympäristössään olevan kemian. Se saattoi olla hänelle raskastakin. Se on suurten ihmisten ominaisuus, että he aistivat ympäristön. Matin voi lukea sellaisten joukkoon.
https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/9dabeba1-e7fe-4d33-a368-acbb91e…
Kyllä! Jo koulussa oman persoonan esiintuominen on suuri synti ollut, ja rankkua aletaan antaa jo alkumetreiltä, Suomi ei tunnista lahjakkaita ihmisiä ja tue heitä kukoistukseen. Tämä nitistää ihmisiä ja hirveitä tragedioita syntyy ja ihan turhaan ja koko kansaliseksi tappioksi.
Vierailija kirjoitti:
tulisi kantaa käsillämme kaikkia lahjakkuuksia.
Niin kauan kuin valmentaja Matti Pulli oli mukana kuvioissa, hän sai pidettyä Matin aisoissa ja oikeisiin asioihin keskittyneenä, oli kuin toinen isä, jota Matti totteli. Myös Juha Mieto kertoi jossain haastattelussa pitäneensä Matille jöötä ja Matti uskoi ja totteli, kun vanhempi kokeneempi mies sanoi. Olisipa joku tällainen luottoystävä ollut mukana Matin elämässä toimittajien, managerien ja muiden siipeilijöiden sijaan.
Mattihan ylistikin Pullia itse.
Muuten nämä nimen Pulli ja Yli-Pulli jne ovat huvittavia kun hypätessähän pitää ponnistaa ja just pullistaa .....
Vierailija kirjoitti:
Matti sanoi jossain dokkarissa ettei kukaan ole koskaan tunut hänelle matkamuistoa vielä miltään reissulta, ja valitsi jääkaappimagneetin ja pipon Pialle Sarajevosta Haapasalon dokkarissa. Liikuttaa nämä pienet yksityiskohdat Matin kohdalla miten vaatimattomaksi oli kasvanut ja varmaan aina ollutkin. Sarajevolaiset sentään tunsivat hänet kaduillakin.
Monissa viime vuosina kuvatuissa ohjelmissa ja kuvissa Matilla on ollut kaulassaan hopeanvärinen paksuhko ketju, jossa on kirjain P eli Pia, nykyinen vaimo.
Kun Mattia oli elvytetty tuloksetta, niin poliisit antoivat ketjun Pialle.
(Poliisi kutsutaan aina paikalle, kun ihminen kuolee kotiin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kangaslampelainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunnen että olen menettänyt hyvän ystävän.
Matti on kulkenut elämässäni 80-luvulta asti.
Koskaan en edes livenä häntä nähnyt.
Itkukin on tullut.Minä asun taas niin lähellä erästä hyppypaikkaa ja vaellellut sen ympärillä kesät talvet ja varmasti jopa nähnyt Matinkin harkkaavan mäessä, jossa oli näitä laskijoita usein ja kaikenkukkuraksi tiedän satavarmasti ajaneen n 5 m päästä ikkunoitteni alta noille paikoille, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut edes. Harmittaa. Joskun näin voimakasta unta Matista, jossa hän oli lämmin ja ymmärtäväinen henkilö- ja tuo uni tuli ihan puskista koska en ollut mitenkään miettinyt Mattia tai nähnyt TV ssäkään aikoihin, koska en katsele TV tä paljoa edes.
Unen jälkeen ajattelin että voi hitsi tuo Matti pitäisi joskus tavata jotenkin.
Uni unohtui ja aika vieri ja toivekin tavata Matti jäi jonnekin taka-alalle, vaikka mielessä kävi.
En sitten koskaan tavannut vaikka hengessäni tapasinkin noin unessa. (Ei ollut mikään enne mistään sillä unesta jo vuosia). Uni meni silleen että minulla oli tekeillä jokin asia jossa oli vaikeuksia ja Matti ilmestyi niinkuin lempeästi neuvomaan miten kaikki hoituu ja tsemppasi. Paras uni ikinä.
Kerroinpa nyt tämmöisenkin "tapaamisen". Matti meni alitajuntaan suomalaisille....
Tarkoitatko Karmitsaa, jossa Matti poikasena harjoitteli?
Tämä ei ole se vaan Keski- Suomessa....
Tuo Karmitsan mäki on täällä Jyväskylän Halssilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Sama täällä. Olen potilaana sairaalassa toimenpiteen jälkeen ja lukenut eri foorumeilta ihmisten muisteluja Matista.
Matti oli koko kansan Matti kirjaimellisesti ja kuolema liian aikaisin tuli järkytyksenä.
Luin muistelun, kun Matti oli armeijassa ja olikin kunnon asevelvollinen. Vain yksi pieni rike oli tullut, mutta kun tietää Matin viimeisen päälle tunnolliseksi persoonaksi, niin armeija sujui hyvin.
Kaikki mäkihypyn kanssa jollain tapaa tekemisissä olleet, muistavat miten Matti treenasi ja treenasi. Viimeisen päälle säntillinen kaikessa ja tavaroiden ja kodin piti olla järjestyksessä. Kaiken alla äärimmäisen herkkä mies. Varauksellinen ja ehkä se puoli kasvoi vaan vanhetessaan, koska oli nähnyt ja tajunnut miten häntä oli käytetty hyväksi.
Lukekaa Veitolan kommentti, missä kertoo yökyläilystä Matin ja Pian luona. Mariakin oli vaikuttunut Matista ja näki miten ujo ja varautunut Matti oli pohjimmiltaan ja kiitteli lopussa kun Matti kuitenkin " luotti" häneen. Kuvaukset eivät syntyneet helpolla vaikka ulospäin siltä näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hali sille nuorelle pojalle joka asui Matin ja Pian kanssa, voin vaan kuvitella miten voimakas menetys oli noin ihanalle pojalle. Ja se kani oli pallon kanssa kyllä aww!
Hyvä että Maria meni yökylään mutta kaksi kertaa ääneen ihmettely ;- ohjelmassa Että on se ihme että Matti on elossa....!Se oli vähän särähtävää kun mies oli vielä ihan ok kunnossa olosuhteisiin nähden ja muutenkin tuollainen päivittely...no no.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kangaslampelainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tunnen että olen menettänyt hyvän ystävän.
Matti on kulkenut elämässäni 80-luvulta asti.
Koskaan en edes livenä häntä nähnyt.
Itkukin on tullut.Minä asun taas niin lähellä erästä hyppypaikkaa ja vaellellut sen ympärillä kesät talvet ja varmasti jopa nähnyt Matinkin harkkaavan mäessä, jossa oli näitä laskijoita usein ja kaikenkukkuraksi tiedän satavarmasti ajaneen n 5 m päästä ikkunoitteni alta noille paikoille, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut edes. Harmittaa. Joskun näin voimakasta unta Matista, jossa hän oli lämmin ja ymmärtäväinen henkilö- ja tuo uni tuli ihan puskista koska en ollut mitenkään miettinyt Mattia tai nähnyt TV ssäkään aikoihin, koska en katsele TV tä paljoa edes.
Unen jälkeen ajattelin että voi hitsi tuo Matti pitäisi joskus tavata jotenkin.
Uni unohtui ja aika vieri ja toivekin tavata Matti jäi jonnekin taka-alalle, vaikka mielessä kävi.
En sitten koskaan tavannut vaikka hengessäni tapasinkin noin unessa. (Ei ollut mikään enne mistään sillä unesta jo vuosia). Uni meni silleen että minulla oli tekeillä jokin asia jossa oli vaikeuksia ja Matti ilmestyi niinkuin lempeästi neuvomaan miten kaikki hoituu ja tsemppasi. Paras uni ikinä.
Kerroinpa nyt tämmöisenkin "tapaamisen". Matti meni alitajuntaan suomalaisille....
Tarkoitatko Karmitsaa, jossa Matti poikasena harjoitteli?
Tämä ei ole se vaan Keski- Suomessa....
Tuo Karmitsan mäki on täällä Jyväskylän Halssilassa.
Joo , kiitos, googletinkin sen perään. En tiennyt Jyväskylän harkkapaikkoja nimiltä. No tään paikan arvaatkin koska täällä on iso muovimäki:)
Arvaan että ne Matin arkuuden arvet olivat syntyneet ehkä kouluajoilla kun oli se liikanimi Masa-Hiirikin vaikka ei se varmaan paha ollut eikä ainakaan pahimmasta päästä. Toivottavasti ei parka saanut hivuttelua koulussa tyyliin turpiin joka välitunti.
Koulutoverit eivät ole kyllä pihahdelleet kumma kyllä ja Matin tarina on avoin siltä osin vain mäkihyppyä harrastaneet kaverit ovat tainneet olla äänessä.
Eikä kylllä Matn koulun opettajatkaan ole kommentoineet Mattia ?
Olisi jollekin toimittajalle tuommosta hommaa jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Sama täällä. Olen potilaana sairaalassa toimenpiteen jälkeen ja lukenut eri foorumeilta ihmisten muisteluja Matista.
Matti oli koko kansan Matti kirjaimellisesti ja kuolema liian aikaisin tuli järkytyksenä.
Luin muistelun, kun Matti oli armeijassa ja olikin kunnon asevelvollinen. Vain yksi pieni rike oli tullut, mutta kun tietää Matin viimeisen päälle tunnolliseksi persoonaksi, niin armeija sujui hyvin.
Kaikki mäkihypyn kanssa jollain tapaa tekemisissä olleet, muistavat miten Matti treenasi ja treenasi. Viimeisen päälle säntillinen kaikessa ja tavaroiden ja kodin piti olla järjestyksessä. Kaiken alla äärimmäisen herkkä mies. Varauksellinen ja ehkä se puoli kasvoi vaan vanhetessaan, koska oli nähnyt ja tajunnut miten häntä oli käytetty hyväksi.Lukekaa Veitolan kommentti, missä kertoo yökyläilystä Matin ja Pian luona. Mariakin oli vaikuttunut Matista ja näki miten ujo ja varautunut Matti oli pohjimmiltaan ja kiitteli lopussa kun Matti kuitenkin " luotti" häneen. Kuvaukset eivät syntyneet helpolla vaikka ulospäin siltä näytti.
Matilla oli hyvä vaikutus Mariaan ja tyypilliset piikit jäi siihen sillä reissulla kun yritti Seiskalla tökkiä :)
Yökylässä ohjelmassa liikutti kaikkein eniten, kuinka hellästi Nykänen huolehti heidän sairaasta koirastaan.
Veitola vaan ihmetteli että, kuinka hitaasti koira käveli, niin ihan selvästi huomasi, että Matti alkoi tosissaan pitää pekingeesin puolta. Ja sitten otti koirarukan nätisti syliinsä ja kantoi kotiin.
Siinä oli kaksi siipirikkoa jotenkin.
Sohvalla vielä paijaili pikkuista loppuohjelman ajan.
Monta kertaa ne ihmiset, jotka ovat itsekin kokeneet kovia, kykenevät samaistumaan eläinten mykkään kärsimykseen.
Hieno luonne oli Matti.
Koira oli varmasti Mattia vastassa.
Nyt saavat taas olla yhdessä. Ilman kipuja ja suruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto, mikä mua vaivaa, kun vielä tänäänkin surettaa Nykäsen kuolema? Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Tässä ketjussa on paljon hienoja tarinoita Nykäsestä, ja surun keskellä tulee mielihyvää niitä lukiessa.
Sama täällä. Olen potilaana sairaalassa toimenpiteen jälkeen ja lukenut eri foorumeilta ihmisten muisteluja Matista.
Matti oli koko kansan Matti kirjaimellisesti ja kuolema liian aikaisin tuli järkytyksenä.
Luin muistelun, kun Matti oli armeijassa ja olikin kunnon asevelvollinen. Vain yksi pieni rike oli tullut, mutta kun tietää Matin viimeisen päälle tunnolliseksi persoonaksi, niin armeija sujui hyvin.
Kaikki mäkihypyn kanssa jollain tapaa tekemisissä olleet, muistavat miten Matti treenasi ja treenasi. Viimeisen päälle säntillinen kaikessa ja tavaroiden ja kodin piti olla järjestyksessä. Kaiken alla äärimmäisen herkkä mies. Varauksellinen ja ehkä se puoli kasvoi vaan vanhetessaan, koska oli nähnyt ja tajunnut miten häntä oli käytetty hyväksi.Minulla on myös ollut aikaa ja eilen luin kanssa eri foorumeita ja katsoin linkitettyjä dokumentteja. Ihan samoja ajatuksia tulli itsellenikin.
YouTubessa on useita Matin muistolle tehtyjä videoita. Kun niitä alkaa katsoon, tulee kyyneleet oitis.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Minä asun taas niin lähellä erästä hyppypaikkaa ja vaellellut sen ympärillä kesät talvet ja varmasti jopa nähnyt Matinkin harkkaavan mäessä, jossa oli näitä laskijoita usein ja kaikenkukkuraksi tiedän satavarmasti ajaneen n 5 m päästä ikkunoitteni alta noille paikoille, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut edes. Harmittaa. Joskun näin voimakasta unta Matista, jossa hän oli lämmin ja ymmärtäväinen henkilö- ja tuo uni tuli ihan puskista koska en ollut mitenkään miettinyt Mattia tai nähnyt TV ssäkään aikoihin, koska en katsele TV tä paljoa edes.
Unen jälkeen ajattelin että voi hitsi tuo Matti pitäisi joskus tavata jotenkin.
Uni unohtui ja aika vieri ja toivekin tavata Matti jäi jonnekin taka-alalle, vaikka mielessä kävi.
En sitten koskaan tavannut vaikka hengessäni tapasinkin noin unessa. (Ei ollut mikään enne mistään sillä unesta jo vuosia). Uni meni silleen että minulla oli tekeillä jokin asia jossa oli vaikeuksia ja Matti ilmestyi niinkuin lempeästi neuvomaan miten kaikki hoituu ja tsemppasi. Paras uni ikinä.
Kerroinpa nyt tämmöisenkin "tapaamisen". Matti meni alitajuntaan suomalaisille....