Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämä vie minulta pois kaikki ystävät?
03.02.2019 |
Minulle (tosi)ystävystyminen on todella vaikeaa. Hyvänpäivätuttuja on, mutta hyviä ystäviä täällä asuinpaikassani ei yhtään. Neljä sydänystävää minulla on/on ollut. Ystävä 1 on ollut elämässäni kouluajoilta asti. Elämä on kuitenkin loitontanut meitä niin, että vaikka asumme vain noin 50 km:n päässä toisisramme, niin näemme vain muutaman kerran vuodessa. Yleensä minun aloitteestani. Hän kyllä lähettää joskus viestejä, mutta ei tunnu kaipaavan näkemistä sen kummemin.
Ystävä 2:een tutustuin 10 vuotta sitten. Meillä synkkasi heti todella hyvin ja oltiin paljon tekemisissä sekä lasten kautta että muutenkin. Häntä kutsuisin parhaaksi ystäväkseni. Oli kotoisin 600 km:n päästä Etelä-Suomesta ja asuivat kolmisen vuotta tässä kaupungissa kunnes muuttivat takaisin entiseen kotikaupunkiinsa ja siitä parin vuoden päästä toiselle puolen maapalloa.
Ystävät 3 ja 4 tapasin työn kautta. Molemmat olivat sellaisia, joiden kanssa oltiin heti samalla aaltopituudella, ja joiden kanssa minunkin ujon oli tosi helppo olla. Kummatkin muuttivat monen sadan kilometrin päähän töiden vuoksi.
Mietin miksi elämä kuljettaa ihmisiä elämään ja siitä pois. Kaipaan usein hyvää ystävää todella paljon. Kaikkien neljän kanssa viestitellään, mutta nähtyä ei usein tule. Ystävä 2:een tuntuu todella vaikealta pitää yhteyttä, sillä yleensä yhteydenpidon jälkeen tuntuu hirveän pahalta ajatella, että hän on toisella puolen maapalloa. Meidän rahatilanteemme ei anna myöten lomailla heillä. He ovat käyneet Suomessa ja samalla meillä noin kerran vuodessa. Aina kun lähtevät taas pois, niin kaipuu on ihan valtava.
Oma perheeni on ihana, mutta kaipaan hyvää ystävää joskus ihan hirveästi. Jonka kanssa käytäisiin lenkillä, istuttaisiin iltaa jne. Olen tosiaan aika introvertti ja ujo tutustumaan ihmisiin. Olen kyllä yrittänyt ”ryhdistäytyä”, mutta jos ei synkkaa, niin ei synkkaa.
Onko muilla ollut samanlaista?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen sanat sanat, mutta mulla ei ole perhettä eikä ystäviä, kavereita on pari. Mäkin kaipaisin sellaista ystävää jonka kanssa synkkaisi. Töissä on yksi jonka kanssa synkkaa hyvin ja luulen hänenkin olevan aika yksinäinen. Hänen kanssaan olisi kiva pitää yhteyttä vapaa ajalla mutta en ole saanut sanotuksi sitä. Pelkään, että hän sanoo ettei tosiaankaan halua olla mun kaveri.
Minäkään en uskalla ehdottaa mukavantuntuisille ihmisille vapaa-ajanviettoa, koska pelkään, että olen käsittänyt heidän ystävällisyytensä väärin. Nuo ystävät 2-4 kaikki tekivät aloitteen vapaa-ajan viettoon. Itse vaan menin ja vikisin alussa :D Kun tutustuttiin paremmun, niin minustakin tuli aloitteellinen.
Että joo, ymmärrän sinua hyvin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän pöljää valittaa, jos ystäviä kuitenkin on useampi, lisäksi oma perhe, ja sen päälle ei itse viitsi tehdä mitään aloitetta muille. On itsekästä jättää aloitteen teko aina muiden harteille - harvalle se helppoa on.
Minullakin ystävät on loitonneet. Paras ystäväni asuu 80 km:n päässä. Enemmänkin minun aloitteesta ollaan yhteydessä. Toki hänkin viime vuosina on ollut aktiivinen. Elämä loitonsi meitä kovastikin välillä, kun itse perustin perheen ja hän ei lapsista tykkää. Toinen hyvä ystävä muutti vuosia sitten 500 km:n päähän, jossa on solminut uusia ystäväsuhteita. Käy täällä vanhempiensa luona, mutta ei ehdi joka käynnillä edes tapaamaan. Uusi hyvä ystävä minulla on. Miespuolinen, joten ihan kaikkeen hänestä ei kaveriksi ole. Hänen kanssa voi puhua mistä vain ja hän kuuntelee. Löytyi naapurista :) eräs ystäväpariskuntakin minulla on. Asuvat hekin muualla wli ihan noin vain ei tavata. Aina duunniitelua miten ehditään nähdä, kun itsellä vuorotyö. Puhelimessa eivät tykkää puhua.
Olen ollut aktiivinen etsimään ystäviä. Vähän varovaiseksi kuitenkin olen tullut, kun on tullut kieltävistä vastauksista ihan paha mielikin, kun olen pyytänyt esim työkavereita kylään tai tapahtumiin. Minulle ei tuollaisia kutsuja ole tullut. Tuntuu, että muilla ihmisillä on paljon kavereita ja tapahtumia.
Kaikilla on samaa. Mitäs jos ite kokeilisit elää välillä?
Muksut ukolle hoitoon ja meet vaikka Norjaan patikoimaan.
Sieltä saattaa löytyä vahingossa vaikka samanhenkisiä ihmisiä.
Täsmälleen sanat sanat, mutta mulla ei ole perhettä eikä ystäviä, kavereita on pari. Mäkin kaipaisin sellaista ystävää jonka kanssa synkkaisi. Töissä on yksi jonka kanssa synkkaa hyvin ja luulen hänenkin olevan aika yksinäinen. Hänen kanssaan olisi kiva pitää yhteyttä vapaa ajalla mutta en ole saanut sanotuksi sitä. Pelkään, että hän sanoo ettei tosiaankaan halua olla mun kaveri.