En halua "tavallista" työtä

Ehkä se siivous on sinun juttusi?

Ja kai sinä nyt jotain harrastat vapaa ajallasi??? Jos sinulla joku rakas harrastus niin mikset tekisi siitä itellesi ammattia?

Minulla on harrastuksia, mutta en ole hyvä niissä.

Valitse ala, jolle sydämesi sykkii.

Jari Sinkkonen

Tee sitä, mitä rakastat.

Mitä jos en löydä sitä mitä rakastan tai en osaa tehdä sitä niin hyvin, että saisin siitä työn?

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Jos et ole missään hyvä, niin ehkä sinun roolisi on vain mokailla. Tee lapsia, eroa, uhriudu, valita säästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Kyllä mulla on perhe ja ystäviä ollut 30-40-tuntisen työviikon kanssa yhtä aikaa, ja ihan lakisääteisillä vuosilomilla ja perhevapailla on pärjätty. Niin kuin useimmat ihmiset.

Eli sun pitää saada olla rockistara tai elää tehden kausittain muutama tunti viikossa työtä? Palaahan nyt maan pinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Kyllä mulla on perhe ja ystäviä ollut 30-40-tuntisen työviikon kanssa yhtä aikaa, ja ihan lakisääteisillä vuosilomilla ja perhevapailla on pärjätty. Niin kuin useimmat ihmiset.

Eli sun pitää saada olla rockistara tai elää tehden kausittain muutama tunti viikossa työtä? Palaahan nyt maan pinnalle.

Tuo ”vuosiloma” sana saa minut juuri ahdistuneeksi. Että LAKI ja TYÖNANTAJA ovat päättäneet milloin saan olla vapaalla. Se tuntuu rajoittavalta. Meinasin ihan ruveta itkemään, kun viimeksi kuulin että loma-ajankohtaani joudutaan lykkäämään. Ei siksi, että minulla olisi ollut suunnitelmia, vaan siksi että huomasin että elämääni vaan kontrolloidaan näin ja minä annan sen tapahtua. Entä jos hyvä ystäväni tarvitsee puutarhuria Sveitsissä, once in a lifetime tilaisuus ja en pääse kun täytyy käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Kyllä mulla on perhe ja ystäviä ollut 30-40-tuntisen työviikon kanssa yhtä aikaa, ja ihan lakisääteisillä vuosilomilla ja perhevapailla on pärjätty. Niin kuin useimmat ihmiset.

Eli sun pitää saada olla rockistara tai elää tehden kausittain muutama tunti viikossa työtä? Palaahan nyt maan pinnalle.

Tuo ”vuosiloma” sana saa minut juuri ahdistuneeksi. Että LAKI ja TYÖNANTAJA ovat päättäneet milloin saan olla vapaalla. Se tuntuu rajoittavalta. Meinasin ihan ruveta itkemään, kun viimeksi kuulin että loma-ajankohtaani joudutaan lykkäämään. Ei siksi, että minulla olisi ollut suunnitelmia, vaan siksi että huomasin että elämääni vaan kontrolloidaan näin ja minä annan sen tapahtua. Entä jos hyvä ystäväni tarvitsee puutarhuria Sveitsissä, once in a lifetime tilaisuus ja en pääse kun täytyy käydä töissä?

Juu sellaista useimpien aikuisten elämä on. On vastuuta ja sitoumuksia. Myös rumpaleilla ja näyttelijöillä ja varsinkin ihmisillä joilla on lapsia.

Meinaatko että se "oma juttusi" olisi sellainen missä voit tehdä mitä haluat milloin haluat ja rahat riittäisi aina kaikkeen? Kuulostaa 13-vuotiaan suunnitelmalta, yleensä ysiluokkalaisilla on jo enemmän älliä.

Mä tajusin vasta 34-vuotiaana mitä haluan tehdä ja se oli niinkin arkinen asia kuin olla myyjänä vaatekaupassa. Ladtenvaatteita olisi myös ihana myydä.

Vielä en ole töissä vaatekaupassa vaan äitiyslomalla mutta jäin odotusaikana työttömäksi eli olen vapaa lähtemään vielä koulun penkille.

Oma pieni putiikki olisi aivan unelmien täyttymys muttei se ole mahdollista. Koitan siis päästä työharjoittelujen kautta töihin aikanaan.

Onko sinulla joku juttu mistä salaa haaveilet?

Onhan niitä aloja bioanalyytikosta eläinlääkäriin että ei muuta kun miettimään ja pääsykokeisiin lukemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Kyllä mulla on perhe ja ystäviä ollut 30-40-tuntisen työviikon kanssa yhtä aikaa, ja ihan lakisääteisillä vuosilomilla ja perhevapailla on pärjätty. Niin kuin useimmat ihmiset.

Eli sun pitää saada olla rockistara tai elää tehden kausittain muutama tunti viikossa työtä? Palaahan nyt maan pinnalle.

Tuo ”vuosiloma” sana saa minut juuri ahdistuneeksi. Että LAKI ja TYÖNANTAJA ovat päättäneet milloin saan olla vapaalla. Se tuntuu rajoittavalta. Meinasin ihan ruveta itkemään, kun viimeksi kuulin että loma-ajankohtaani joudutaan lykkäämään. Ei siksi, että minulla olisi ollut suunnitelmia, vaan siksi että huomasin että elämääni vaan kontrolloidaan näin ja minä annan sen tapahtua. Entä jos hyvä ystäväni tarvitsee puutarhuria Sveitsissä, once in a lifetime tilaisuus ja en pääse kun täytyy käydä töissä?

Juu sellaista useimpien aikuisten elämä on. On vastuuta ja sitoumuksia. Myös rumpaleilla ja näyttelijöillä ja varsinkin ihmisillä joilla on lapsia.

Meinaatko että se "oma juttusi" olisi sellainen missä voit tehdä mitä haluat milloin haluat ja rahat riittäisi aina kaikkeen? Kuulostaa 13-vuotiaan suunnitelmalta, yleensä ysiluokkalaisilla on jo enemmän älliä.

Väitätkö ettet itse haluaisi mieluummin elää noin? Vai viihdytkö sitoumuksissasi ja tehden tylsiä asioita 40 h viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Kyllä mulla on perhe ja ystäviä ollut 30-40-tuntisen työviikon kanssa yhtä aikaa, ja ihan lakisääteisillä vuosilomilla ja perhevapailla on pärjätty. Niin kuin useimmat ihmiset.

Eli sun pitää saada olla rockistara tai elää tehden kausittain muutama tunti viikossa työtä? Palaahan nyt maan pinnalle.

Tuo ”vuosiloma” sana saa minut juuri ahdistuneeksi. Että LAKI ja TYÖNANTAJA ovat päättäneet milloin saan olla vapaalla. Se tuntuu rajoittavalta. Meinasin ihan ruveta itkemään, kun viimeksi kuulin että loma-ajankohtaani joudutaan lykkäämään. Ei siksi, että minulla olisi ollut suunnitelmia, vaan siksi että huomasin että elämääni vaan kontrolloidaan näin ja minä annan sen tapahtua. Entä jos hyvä ystäväni tarvitsee puutarhuria Sveitsissä, once in a lifetime tilaisuus ja en pääse kun täytyy käydä töissä?

Juu sellaista useimpien aikuisten elämä on. On vastuuta ja sitoumuksia. Myös rumpaleilla ja näyttelijöillä ja varsinkin ihmisillä joilla on lapsia.

Meinaatko että se "oma juttusi" olisi sellainen missä voit tehdä mitä haluat milloin haluat ja rahat riittäisi aina kaikkeen? Kuulostaa 13-vuotiaan suunnitelmalta, yleensä ysiluokkalaisilla on jo enemmän älliä.

Väitätkö ettet itse haluaisi mieluummin elää noin? Vai viihdytkö sitoumuksissasi ja tehden tylsiä asioita 40 h viikossa?

Onnellinen on se joka annetuissa puitteissa rakentaa hyvän elämän, ei se joka itkee mahdottomuuksien perään. Viihdyn arjessani varsin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun "juttu" on vapaa-ajan ihmissuhteet. Työ on se millä mahdollistetaan muu, ei mikään intohimo tai elämän tarkoitus. Työ tehdään hyvin ja sillä pitää olla joku idea, niin kuin nyt vaikka siivouksessa on, mutta se millä on merkitystä on vapaa-ajan ihmissuhteet.

Miten tämän kestää taloudellisesti? Jos haluan olla suht vapaa eli en tee montaa tuntia päivässä/viikossa. Sitten voin olla vapaa-ajalla vähän vapaammin kun sitä on enemmän. Jos saisin vaikka päähänpiston lähteä kierrokselle Ruotsiin. Työt saisi lopetettua melko nopeasti mutta takaisin tullessa se entinen työpaikka on annettu jollekin toiselle. Miten tämän ratkaisee? Lomat on tietysti eri asia, mutta niitä on työsuhteissa aika vähän, varsinkin jos ei tee pitkää päivää.

Kyllä mulla on perhe ja ystäviä ollut 30-40-tuntisen työviikon kanssa yhtä aikaa, ja ihan lakisääteisillä vuosilomilla ja perhevapailla on pärjätty. Niin kuin useimmat ihmiset.

Eli sun pitää saada olla rockistara tai elää tehden kausittain muutama tunti viikossa työtä? Palaahan nyt maan pinnalle.

Tuo ”vuosiloma” sana saa minut juuri ahdistuneeksi. Että LAKI ja TYÖNANTAJA ovat päättäneet milloin saan olla vapaalla. Se tuntuu rajoittavalta. Meinasin ihan ruveta itkemään, kun viimeksi kuulin että loma-ajankohtaani joudutaan lykkäämään. Ei siksi, että minulla olisi ollut suunnitelmia, vaan siksi että huomasin että elämääni vaan kontrolloidaan näin ja minä annan sen tapahtua. Entä jos hyvä ystäväni tarvitsee puutarhuria Sveitsissä, once in a lifetime tilaisuus ja en pääse kun täytyy käydä töissä?

Jos haluat palkkaa, sinulla on velvollisuuksia. Toki voit valita elää ilman tuloja ja niitä velvollisuuksia.

No yritä sitten etsiä ja saada jotain ei-niin-tavallista työtä.