Lue keskustelun säännöt.
Taaperon kiljuminen/kirkuminen
03.02.2019 |
Apua.
Kohta kolmevuotias on keksinyt kirkumisen ja kiljuu niin kovaa ja korkealta, että korvat menevät lukkoon ja soivat pitkän aikaa. Ilmeisesti taapero kirkuu jotta suuttuisimme hänelle. Vaikka hänellä on molempien täysi huomio, hän hakee katsekontaktia, kiljuu ja jää odottamaan meidän reaktiota. Kieltäminen, suuttuminen, leikin lopettaminen ja omaan huoneeseen meneminen ei auta. Tätä on jatkunut pari kuukautta ja kiljumisia on 20-30 päivässä. Olemme täysin loppu ja alan jo tuntea vihaa taaperoa kohtaan.
Mikä avuksi?
Kommentit (7)
Meillä on parit kuulosuojaimet, jotka saa ottaa käyttöön, kun haluaa pienempää melutasoa. Niitä tulee käytettyä myös, jos lapsi saa huutokohtauksen (ja itse asiassa laitoin ne päähän viimeksi silloin, kun poistin tikkua nuoremman lapseni kädestä). Suosittelen teillekin. Kun lapsi alkaa huutaa, on helpompi pysyä rauhallisena, kun korviin ei satu. Voi vaikka mennä pois tilanteesta ne luurit päässä. Ja lapselle pitää tietenkin sanoa, että tahallaan kovaa kiljuminen on vähän niin kuin korvien lyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä TE teette, kun lapsi aloittaa kirkumisen? ( ei oel tarkoitus syyllistää vaan ymmärtää lapsen toimintamalli)
Kuuluu ikään, älä huomioi mitenkään. Kuulosuojaimet on hyvä jos on herkkä äänille. Lapsen kanssa olisi hyvä jutella kun on rauhoittunut, kysy mikä suututti ja pyydä kertomaan sanoin seuraavan kerran, tätä saa opettaa lapselle kauan ja paljon kiinnittää myös puheen kehityksestä, koska lapsi oppii puhumaan tunteistaan.
Tuttua tuttua! Eli eipä ole muuta sanoa kuin että tsemppiä sinne, kyllä se vielä helpottaa - viimeistään 4-vuotiaana :)
Nämä uhmaikäisten jutut on semmoisia, että ihan kelle tahansa ei jaksa edes selittää. Toisilla on tosi kiltit lapset ja toisilla siitä ajasta niin kauan, että aika on kullannut jo muistot. En yleensä sano näinkään, mutta harva lapsetonkaan ymmärtää erityisesti 2-3-vuotiauden maailmaa, se jos jokin on semmoinen vaihe mikä pitää kokea jotta tietää mitä se on. Isolla osalla se on kuitenkin juurikin tuota, jos se yhtään oloasi helpottaa.
Minua on aina helpottanut sanonta "terrible twos". Monessa muussakin kun kielessä on vastaava termi uhmaiälle. Emme ole siis yksin. Muidenkin maiden muksut ovat kamalia ja ihania tuossa iässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole tuttuajuttua ja EI kuulu ikään eikä millääm muotoa edes normaaliin käytökseen ( paitsi heillä ketkä jollain ihmeen muotoa luulee että tuo on normaalia)
Missä tilanteessa lapsi kiljuu?
Älkää huomioiko mitenkään. Poistukaa näköpiiristä.