Tuliisiko psykoterapiat korvata elämänvalmennuskuursseiiilla?
Kommentit (11)
Kaikkea mahdollista talousvallmennuksista lähtien ja elämänhallintaaa ja smalltalkkia.
Ei pitäisi, mutta hyvä lisä olisi.
Ei.
Eikä pidä korvata elämänvalmennuskursseilla diabeteksen hoitoakaan.
Ei.
On verrattava esimerkiksi rippikouluun. Tai ripittäytymiseen yleensä. Tarkoitan sitä, että on määriteltävä uskonnoksi. Kunnes saadaan parempi tilalle!
Ja tarkoitan tätä aidosti.
Ei. Siksi, että suurin osa psykoterapiasta apua saavista tietää, miten elämää pitäisi ns. ”elää”.
Kun tunnepuoli on sekaisin, on ihan turhaa kertoa ihmiselle säännöllisen kodin siivoamisen tuomista hyödyistä.
Itse sairaimmillani suoritin elämää niin hyvin, että se näytti ulkopuolisista täydelliseltä. Samaan aikaan kuitenkin suunnittelin itsemurhaa päästäkseni eroon pääni sisäisestä kaaoksesta.
Loppukaneettina vielä se, että julkinen puoli ei ole minulle tarjonnut koskaan mitään apua masennukseen. Tuon tämän esiin siksi, että se on asia, josta ei puhuta. Julkinen terveydenhuolto on perusväsähdystä vaikeampien ongelmien edessä täysin hyödytön. Jos olet masentunut, hae apua yksityisesti. Olisipa minulla jo nuorena aikuisena ollut siihen varaa. Nyt 40-vuotiaana suren menettämiäni vuosikymmeniä.
Terapia pitäisi jakaa niin, että osan toteuttaa ei aktiivimallinen elämänvalmennus, vaan positiivinen ja tavoitteellinen onnellisen elämän valmennus. Terapeutti ei kannusta, tue, eikä ohjaa ja se on ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Terapia pitäisi jakaa niin, että osan toteuttaa ei aktiivimallinen elämänvalmennus, vaan positiivinen ja tavoitteellinen onnellisen elämän valmennus. Terapeutti ei kannusta, tue, eikä ohjaa ja se on ajanhukkaa.
Mitäköhän tällaisella tarkoitat? Eli olisiko se kannustamista esim. solmimaan uusia ystävyyssuhteita jne?
Sori vaan mutta uskon, ettet ole itse oikeasti ollut koskaan masentunut.
htep kirjoitti:
Ei.
On verrattava esimerkiksi rippikouluun. Tai ripittäytymiseen yleensä. Tarkoitan sitä, että on määriteltävä uskonnoksi. Kunnes saadaan parempi tilalle!
Ja tarkoitan tätä aidosti.
Minulle suurin harmi elämässä on seurannut terapian tähden, sen kautta ja mitä siitä on seurannut:
Siksi en arvosta terapiaa, ja pysynkin siitä nykyisin täysin erossa. En ainakaan kartuta Psykiatrien luomaa elinikäistä rekisteriä. Uskontoa josta ei heidän mukaansa ole lupa erota. En kartuta myoskään heidän mahdollisuuksiaan, jotka haluavat riistää silmät ja kivekset.
Mieluummin annan silmäni, Hor:in silmat,("Horus") jotka ensin menetin isälleni, wsjir:lle ("Osiris") joka on viaton. Molemmat silmäni, annan ne hänelle. Valkoisen ja mustan. Sen joka näkee hyvän, ja sen joka näkee pahan. Annan ne hänelle lahjana: Että hän ottaa vastaan leivän ja viinin. Ja maidon jne....
Annan lahjani hänelle ilolla.
Olen saanut sittenkin enemmän.
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
Ei.
On verrattava esimerkiksi rippikouluun. Tai ripittäytymiseen yleensä. Tarkoitan sitä, että on määriteltävä uskonnoksi. Kunnes saadaan parempi tilalle!
Ja tarkoitan tätä aidosti.
Minulle suurin harmi elämässä on seurannut terapian tähden, sen kautta ja mitä siitä on seurannut:
Siksi en arvosta terapiaa, ja pysynkin siitä nykyisin täysin erossa. En ainakaan kartuta Psykiatrien luomaa elinikäistä rekisteriä. Uskontoa josta ei heidän mukaansa ole lupa erota. En kartuta myoskään heidän mahdollisuuksiaan, jotka haluavat riistää silmät ja kivekset.
Mieluummin annan silmäni, Hor:in silmat,("Horus") jotka ensin menetin isälleni, wsjir:lle ("Osiris") joka on viaton. Molemmat silmäni, annan ne hänelle. Valkoisen ja mustan. Sen joka näkee hyvän, ja sen joka näkee pahan. Annan ne hänelle lahjana: Että hän ottaa vastaan leivän ja viinin. Ja maidon jne....
Annan lahjani hänelle ilolla.
Olen saanut sittenkin enemmän.
Ja suon sen kaikille.
Ei.