Kuinka moni on oikeasti huolissaan vammaisten työllistymisestä?
Itse ajattelen, että onhan se kaunis ajatus ja varmasti olisi hyvä luoda kaikille mahdollisuuksia jonkinlaiseen esim. päivätoimintaan. Toisaalta olen taas miettinyt sitä, miten paljon voidaan vaatia työnantajapuolelta joustoa yms. Siis jos vammasta huolimatta voi osallistua töihin normaalisti, asia on eri, mutta näin tuskin usein on.
Asenteeni on kiristynyt muutaman tuttavan vuoksi. Ovat pyörätuolissa jne. ja haluaisivat töihin. Kuulema pitäisi olla neljän tunnin päivä ja työnantajan pitäisi ymmärtää, jos on liian väsynyt töihin. Eli ilmoittaisivat aamulla, tulevatko vai eivät. Ja sitten ovat tuskastuneita, kun heitä syrjitään ja kukaan ei ota töihin.
Rehellisesti sanottuna, olisin voinut ottaa ennen kuin tunsin heidät, en enää.
Kommentit (3)
Vaikea tilanne. Ehkä kuvailemillesi henkilöille sopisi parhaiten - tai vain - etätyö.
Kun ottaa huomioon kuinka paljon hyväkuntoista porukkaa tuolla on työttömänä näen vammaisen työllistymisen hyvin epätodennäköisenä.
Itse olen lievästi näkövammainen mutten odottaisi työnantajalta mitään erikoiskohtelua koska työnantajalla on täysi oikeus valita työhön terveen ihmisen. Päädyin siksi yrittäjäksi, eli voin itse määritellä työtahtini ja itse hankin tarvittavat apuvälineet.
Paloautoihin ja poliisiautoihin pitäisi rakentaa rampit, että pyörätuolia käyttävät palomiehet ja poliisit pääsevät töihin sammuttamaan tulipaloja ja jahtaamaan rosvoja. Nykyinen rampiton käytäntö on syrjivä. Samaa rasismia kuin se, että terveydenhoitohenkilökunnan pitäisi muka osata suomea.