Te, jotka pääsitte yli kiusaamisesta

-

Hei,

toivottavasti ei haittaa, jos vastaan hieman laajemmin.

Jos ymmärsin lyhyen kirjoituksesi oikein, käsitin, että sinua on kiusattu aiemmin, mutta se on jäänyt mieleesi voimakkaasti, etkä tahdo päästä sen aiheuttamista tunteista yli.

On ymmärrettävää ja inhimillistä, että ikävät kokemukset aiheuttavat pitkäkestoisia haavoja tunne-elämään.

Resilienssiksi kutsutaan ihmisen kykyä toipua ja palautua vastoinkäymisistä. Resilienssi voi osittain olla synnynnäistä, mutta siihen voi myös itse vaikuttaa. Voit etsiä lisää tietoa resilienssistä.

Useimmiten toipuminen edellyttää monenlaisten tunteiden sietämistä: vihaa, pettymystä, kateutta, syyllisyttä jne. Suoraan 'ilmaiseksi' siihen toipumisvaiheeseen ei oikein pääse. Mutta tavoittena on, että ihminen pystyy myös irrottautumaan pahoista kokemuksista, jättää ne taakseen ja jatkaa eteenpäin jotenkin uudelleenrakentuneena. Tähän tarvitaan siitä huolimatta - ajattelua. Siitä huolimatta, että on kiusattu/kohdeltu kaltoin/joutunut kokemaan epäreiluja kokemuksia, voin jatkaa elämääni. Menneet eivät liikaa saa määrätä tulevaa.  Hyväksyä omaksi elämäntarinaksi se, mitä on tapahtunut, vaikkei itse tekoa hyväksykään.  Ja sitten irtautua siitä, ei kieltää sitä, mutta ravistautua silti siitä irti ja luottaa tulevaan.

Mitä tämä sinussa herättää?

En tiedä voiko siitä lopullisesti päästä ikinä yli...

Mutta koulukiusaamisesta ylipääsemisessä helpottaa kun ymmärtää, että myös se kiusaaja on ollut lapsi. Lapsi.

Anna anteeksi sille keskenkasvuiselle, typerälle, pelokkaalle, varmasti myös ongelmaiselle lapselle. Kiusaaminen kertoo siitä, miten huonosti hänen asiansa ovat olleet ja miten pahoin hän on voinut. Kiusaaminen on tietysti aina väärin, mutta jos tekijänä on ymmärtämätön lapsi, se antaa eri perspektiiviä.

Terapiaa suosittelen, asiat pitää käsitellä, ennen kuin ne voi hyväksyä ja joskus tähän tarvitaan apua.

Kun itse kysyy ja samantien vastaa, löytyy vastaus, joskus oikeakin.