Kamalan paha mieli miehen sanomisista eli koko päivä mennyt päin peräsintä:(
aamulla tuli hieman miehen kans polemiikkia koskien omaa kipunointiani työelämän suhteen tai lähinnä oman ammatinvalintani suhteen ja miten tein silloin 15v pentuna valintani pakkoraossa kun ei mulla ollut mahdollisuutta pitää välivuotta tai muuten miettiä mitä haluan aikuisena ja eläkeikään saakka tehdä. Maksoin jo 15v ikäsestä äidille vuokraa ja opintolainakin meni elämiseen tietty kun enää sitten kotona asunut vaan maksoin vuokraa muualle. Äiti teki hyvin selväks etten saa " vaan olla" ja miettiä mitä haluan. Totesin sit asiasta miehelle että kaikilla ei oo sellasta mahista ollut että ois voinu rauhas miettii mitä tehdä eikä mahista nostaa opintolainaa humputteluun kuten mies teki asuessaan 21v asti kotonaan ja se sit lotkas että mitä mä kaiken paskan aina sen niskaan kaadan että syytä ja valita niille jotka siihen on syypäitä.
Muuten toi lotkaus kai menis vaikka puolisonhan yks tehtävä on kyllä sekin että toista kuuntelee ja on tukena mut äitini kuoli vähän aikaa sitte ja isä on alkkis joka asuu 600km päässä eli se siitä ja toisekseen eihän se ollu se idea tossa kipunoinnissani. Tais mennä mieheltä ohitte ja lujaa. Nyt sit olen aamusta asti nielly palaa kurkusta enkä vastannu tohon miehen viestiin mitään, veti aika sanattomax.
Millä te saatte kumppaninne aiheuttaman pahan mielen pois?
Kommentit (9)
asiat miltä musta tuntuu. Joskus rsivoan ja huudan. Menee yleensä vasta sitten jakeluun. Mutta joskus on niin vaikea asettua toisen asemaan , että pitää ymmärtää sitä toistakin joka ei aina sinua ymmärrä. Helpommin pääsee yli kun kuitenkin antaa tulla ulos mitä on mielessä. Sittepähän voi taas sopia ja kaikki on pian taas hyvin.
ja humputtelusta, se loukkas takasin. Ei se muuta varmaankaan ollut.
Forget.
suuntaan haluat elämääsi tästä eteenpäin kuljettaa. Ja sitten lähdet tietoisesti sitä kohti.
Näin toinenkin tajuaa tehneensä väärin ja loukaneensa. Ei sitä tule aina kiukuspäissään mietittyä mitä sanoo.
Lohdutukset lähetän täältä!
Kiukkuan niin kauan, että mies alkaa sovittelee. Saattaa mennä parikin päivää. Lapsellista, tiedän, mutta en osaa lopettaa.
Vierailija:
Totesin sit asiasta miehelle että kaikilla ei oo sellasta mahista ollut että ois voinu rauhas miettii mitä tehdä eikä mahista nostaa opintolainaa humputteluun kuten mies teki asuessaan 21v asti kotonaan ja se sit lotkas että mitä mä kaiken paskan aina sen niskaan kaadan että syytä ja valita niille jotka siihen on syypäitä.
Miksi sinun piti syyttää miestäsi? Eipä varmasti kuule hänestäkään hyvältä tunnu, jos yrität löytää hänestä syytä asiaan, johon hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa?
Naisilla tuntuu ylipäätään olla kova tarve aina arvostella miehiään ja sitten itkeä, kun heitä on niin kovin loukattu.
Miehesi ei nimittäin sanonut sinulle mitään pahaa, kysyi vain, että miksi häntä syytät! Ehkä hänelläkin olisi halua kuunnella sinua paremmin, jos pitäisit asiat tärkeysjärjestyksessä.
Ei ne miehet niin pahoja ole, miksi muuten me niiden kanssa olisimme!
Anteeksi nyt jos en yhtään sinua lohduttanut...
saatan kysyy et onko se mun vikani jos auto hajoo tms.
Kasva jo AIKUISEKSI!