Miksi exän kanssa ei saa olla kavereita ja hyvissä väleissä?

Meidän kaverit ovat taas tosi iloisia meidän puolesta, kun erottiin sovussa.

Kateus, kaiken kaunistava kateus. Toiset kadehtivat sitä että sinulla ero exän kanssa on onnistunut sovussa.

Kyllä saa olla. 

Minusta olisi outoa olla olematta. Ensin rakastetaan ja pidetään toista maailman ihanimpana ihmisenä, ja sitten se yhtäkkiä muuttuukin veriviholliseksi, jota ei saa olla olemassakaan. Mä ainakin olen ollut kivojen ihmisten kanssa, jotka eivät muutu pahiksiksi vain sen takia, ettei meidän parisuhde toiminut.

No mielestäni saa olla jos se on omalle ja toisen nykyiselle kumppanille ok ja olette keskenänne väleissä eikä siitä tule parisuhteisiinne kitkaa. ystävillä taas ei pitäisi siihen olla mitään nokan koputtamista, en ymmärrä miten se heitä häiritsee jos tulette keskenään nykyisen kanssa eksän ja hänen nykyisensä kanssa toimeen? En keksi muuta vastausta kuin kateus tai sitten he eivät osaa suhtautua siihen että olettekin väleissä eikä asiasta ole teille parisuhteessa kitkaa. usein näin on, joten ehkä ystävät ajattelevat että nyt on jotain tosi outoa kun eivät joudukkaan valitsemaan ns. puoltaan kuten usein yleensä käy jos pariskunnalle tulee ero ja kaveripiiri on sama. 

Koska niin myös neuvotaan tekemään, katkaisemaan kaikki välit ja unohtamaan exä kokonaan:

Ero on tunnevuoristorata, josta selviät parhaiten ja nopeiten noudattamalla yhtä neuvoa: pysy mahdollisimman kaukana entisestä puolisostasi. En usko "erosimme ystävinä" -tarinoihin yhtään sanoo parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow. On jokin ihmeellinen nykyajan illuusio, että fiksut ihmiset pystyvät muka eroamaan ystävinä. Ihmiset luulevat aluksi, että he hoitavat homman järkevästi, mutta heillä on väärä käsitys eron kestosta ja syvyydestä. Pitkä suhde, pitkä suru. En ikinä neuvo, että yrittäkää erota sivistyneesti kavereina. Älkää vaatiko sitä heti itseltänne. Ensin täytyy päästä irti. Stolbowin mielestä aluksi eksälle ei tarvitse olla edes ystävällinen. Hän uskoo, ettei ole olemassa eroa ilman vihan tunnetta. Voimattomuuden ja vallan menetyksen tunteet synnyttävät vihaa. Viha myös auttaa irrottautumaan ex-kumppanista. Se estää lankeamasta uudelleen suhteeseen, johon heikkona hetkenä haluaisi palata. Välit kannattaa katkaista kokonaan ja tapaamiset minimoida, vaikka olisi lapsiakin. Kun toisen kohtaaminen on todella vaikeaa, kannatan ”yksi laittaa lapset hissiin ylhäällä ja toinen ottaa vastaan alhaalla” -käytäntöä. Iso koulukunta kannattaa sylistä syliin -vaihtoa, mutta minusta se on alussa julmaa. Tunteiden nieleminen on mahdotonta. Viha tihkuu läpi, lapsi aistii jännitteet ja kokee tilanteen pelottavana.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/parisuhdekoulutt…

Saa olla ja hyvä olisi ollakin. Itse en ole väleissä lasten isän kanssa johtuen siitä, että kohteli minua huonosti avioliitossa ja nyt ei huolehdi lapsista kuin pakollisen pienen elatusmaksun. Kela siitäkin maksaa suurimman osan. Miesystäväni taas pitää omaa exäänsä parhaimpana ystävänä.

Outoa. Mun kaveripiirissä on yksi tuollainen eropari ja musta on mahtavaa katsoa niitä. Ovat hyvät ystävät nykyään, lapsen asiat hoituu sovussa ja toinen osapuoli oli aivan innoissaan kun toinen sai uudessa suhteessa heidän lapselle pikkusisaruksen. Yhtä suurta perhettä ovat uusine kumppaneineen.

Itsellä erosta kymmenen vuotta ja edelleen ex hankaloi, tätä en suosittele kenellekään.

Mulla on kaksi entistä tyttöystävää langennut sitten viettelylle ja päätyneet petiin exän kanssa. Ihan tällä perusteella en yhtään tykkää ajatuksesta, että exien kanssa kaveerataan. Se vanha suola voi liian helposti alkaa janottamaan.

Se on totta kai hyväksyttävää, että jos asiallisia juttuja pitää hoitaa, on vaikka yhteinen lapsi. Ja ne on hyvä hoitaa ystävällisesti. Mutta mitään kaveeraamista en enää ala katsella.

No eipä se laissa ole kiellettyä. Ja Stolbowin jutut on tuolta osin potaskaa. Tai no, ihmiset on erilaisia, mutta aikuisuuteen pitää kuulua kyky käyttäytyä asiallisesti esim. lasten vaihdossa. Vihantunteet voi käsitellä muissa yhteyksissä.

No me ollaan lasten isän kanssa hyvissä väleissä, kai tätä ystävyydeksikin voi kutsua. Ja meidän lapsilla on edelleen yhteinen suku, joten kaikki rippijuhlat jne. on aina hoituneet yhdessä molempiin suuntiin. Ja nykyinen ei olisi minun nykyinen, jos häntä haittaisi. Mä en eksän kanssa pane enkä haikaile sen kanssa parisuhdetta. Lasten asiat puhutaan reilusti ja jos nyt sattuu, että ollaan parikin tuntia samassa autossa matkalla sukujuhliin, niin kyllä siinä muitakin asioita tulee juteltua. Ja onhan se ihminen, joka tuntee minut perinpohjin -sekä hyvässä että pahassa... Mutta silti, nykyinen mieheni on elämäni rakkaus, luotettuni, turvapaikkani. Häntä minä himoitsen seksuaalisesti. Mutta se ei häneltä ole pois jos mulla on eksään hyvät välit. Hänelläkin on, ja heillä on aikuiset lapset, mutta on ollut häitä ja ristiäisiä, joihin molemmat osallistuu ja toimeen tulevat.