Tehdään VIISIKKO ja Salaisuus kirjojen ketju

Ollaan lapsen kanssa luettu nyt paljon Viisikoita. Lapsi tykkää ja tykkään itsekin, mutta onhan näissä paljon asioita jotka ovat nykylukijalle vaikeita. Lasten pahoinpitelyä ja muuta kaltoinkohtelua todella monessa kirjassa. Perheväkivaltaa, miehet pieksevät naisia. Pahikset myös pahoinpitelevät eläimiä ja yrittävät myrkyttää Timin monessa kirjassa. Muutakin kurjuutta, lapsilla ei aina ole kunnon ruokaa tai kotia.. tätä menoa hyväosaiset Viisikon jäsenet katselevat tapauksesta riippuen ylimielisen paheksuvasti. Jos lapsikin on rikollinen (kuten kirjassa Viisikko karkuteillä) on Viisikon käytös kammottavan huonoa, jo ennen kuin rikoksesta tiedetään. Henkilöt, joista eivät pidä, paljastuvat lähes poikkeuksetta rikollisiksi, yleensä salakuljettajiksi. Niin epäuskottava, mutta tämä haittaa vain aikuislukijoita 😊

Vierailija kirjoitti:

Viisikko ministereinä

Siinä kirjassa Viisikko seikkailee Välimerellä ratkaisemassa miten ihmisten salakuljetus onnistuu huomaamattomasti.

Anne oli huolehtiva äitihahmo. Aina syötiin ja syötävät selostettiin tarkkaan. Kallioilla myrskysi aina ja meri pauhasi rauhattomana.

Vierailija kirjoitti:

Kylmää kananpoikaa, inkivääriolutta ja kakkua. Nami nami. Nälkä tuli yöllä salaa lukiessa ja piti hiippailla jääkaapille.

Inkivääriolut kuulosti niin hyvältä, että kun aikuisena pääsin Lontooseen, oli pakko saada maistaa. Ensi kokemus herkkujuomasta olikin pettymys. Nyt  vuosikymmeniä myöhemmin saattaisin jo tykätäkin :)

ne oli jänniä kirjoja ja luin ne "ahmimalla", yhdeltä istumalta. kumma kyllä, niistä ei jäänyt mitään mieleen. kaikki oli tehty saman kaavan mukaan.

Luin myös Montgomeryn Anna-sarjaa ja Emiliat sun muut, vaikka en ahminutkaan niitä samalla innolla kuin viisikoita, vaan saatoin pistää kirjan sivuun välillä.

Jotenkin Montgomeryn kirjat jäivät kuitenkin mieleen ja erityisesti vanhempana muistan miettineeni niitä.

Ehkä "laatukirjallisuuden" ja "roskakirjallisuuden" ero on siinä, että laatukirjat, vaikka et sillä hetkellä niistä niin tulenpalavasti innostu, niin ne jää päähän "kummittelemaan". tajuat ehkä myöhemmin paremmin ne asiat mitä kirjan avulla yritettiin kertoa.

Vierailija kirjoitti:

ne oli jänniä kirjoja ja luin ne "ahmimalla", yhdeltä istumalta. kumma kyllä, niistä ei jäänyt mitään mieleen. kaikki oli tehty saman kaavan mukaan.

Luin myös Montgomeryn Anna-sarjaa ja Emiliat sun muut, vaikka en ahminutkaan niitä samalla innolla kuin viisikoita, vaan saatoin pistää kirjan sivuun välillä.

Jotenkin Montgomeryn kirjat jäivät kuitenkin mieleen ja erityisesti vanhempana muistan miettineeni niitä.

Ehkä "laatukirjallisuuden" ja "roskakirjallisuuden" ero on siinä, että laatukirjat, vaikka et sillä hetkellä niistä niin tulenpalavasti innostu, niin ne jää päähän "kummittelemaan". tajuat ehkä myöhemmin paremmin ne asiat mitä kirjan avulla yritettiin kertoa.

Mä olen lukenut Annat ja Emiliat aikuisena uudelleen ja ovat edelleen hyviä. Viisikoitakin olen lukenut, ne ei enää niin uppoa vaikka ihan ok lukemista nuorille ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Viisikko ministereinä

Mutta kuka heistä on Tim?

Viisikko ja syntipukiksi asetettavan virkamiehen metsästys

Viisikko pelaa koronaa

Älkää nyt pilatko ketjua noilla muka-hauskoilla hallitusvitseillä. Noille oli oma ketju, menkää sinne viisastelemaan.

Onpas kivan nostalginen ketju! Muistan, kuinka noin kymmenen vanhana minulla oli parhaan ystäväni (luokkatoverini) kanssa kisa, kumpi lukee ekana kaikki Viisikko-kirjat, mutta en pysty muistamaan, kumpi sen voitti😁 Olin tosifani ja niiden jälkeen luin kaikki noi muutkin sarjat kyllä, kirjastosta lainattuna, yhtään en ole omistanut. Viisikot olivat niistä mielestäni parhaita. Muistan kyllä ihmetelleeni seikkaperäistä ruokakorien esittelyä monesti. Muuten kadehdin lapsia, jotka saivat kulkea missä mielivät ja joiden vanhempia ei juuri mainittu kuin sivulauseessa... Olin ainoa lapsi ja isäni teki äitini ja mun kotiolon välillä helvetilliseksi, pakenin kirjojen maailmaan.

Mulle on jäänyt mieleen yksi kohta, joka meni jotakuinkin näin:

"Missä se on?" Leo kysyi.

"Voi tuota kurjaa poliisia! Hänhän repi sen."

Kyse oli siis jostain vihjelappusesta/kartasta tms, joka olisi jotenkin johtanut rosvojen jäljille. Viisikko oli löytänyt sen ja ehkä yrittänyt vielä poliisille, jota ei kiinnostanut pätkääkään mokomien kakaroiden jutut. Niinpä Viisikko joutui ratkaisemaan jutun itse :)

Tuossa kohdassa ei siis ole mitään ihmeellistä, mutta se jäi mieleen kun isäni ja isoveljeni sattuivat lukemaan olkani yli juuri tuolloin ja lukivat tuon pätkän typerillä äänillä kiusoitellakseen :D

Kirjan alussa alkoi aina kesäloma, kymmeniä kertoja. Ja viisikko pysyi samanikäisenä aina vaan.

Ihmettelen, että miten yhdessä hengailevat esiteini- ja teini-ikäiset tytöt ja pojat eivät koskaan tunteneet minkäänlaista vetoa toisiaan kohtaan, ainoastaan platonista kaveruutta. Ainakin Viisikoissa joukkoon liittyi usein vieraita poikia näiden lasten seuraan, eikä kukaan heistä ihastunut edes Anneen, jonka ymmärsin kuitenkin olevan melko viehättävä, vaan suhtautuivat häneen ennemmin, kuin pikkusiskoon.

Vierailija kirjoitti:

Kirjan alussa alkoi aina kesäloma, kymmeniä kertoja. Ja viisikko pysyi samanikäisenä aina vaan.

Itse asiassa Leo ainakin oli ikääntynyt neljällä vuodella kirjojen edetessä. Hän oli 12 alussa ja Fanni-täti sanoi jossain vaiheessa hänen olevan jo kuudentoista. Kukaan heistä vain ei kasvanut henkisesti, eikä tullut murrosikään, Annekin oli myöhemmin jo teinityttö, mutta silti muiden silmissä ihan pikkulapsi vielä

Vierailija kirjoitti:

Kirjan alussa alkoi aina kesäloma, kymmeniä kertoja. Ja viisikko pysyi samanikäisenä aina vaan.

Oli myös joululomia ja pääsiäislomia 😊

Lapset olivat sisäoppilaitoksessa ja usein jos oli jotain hässäkkää, Paulin isä Peter raivosi että Pauli ei saa tulla kotiin. Esim jos hänellä oli joku työkaveri, tärkeä tiedemies tulossa, eivät lapset missään tapauksessa saaneet olla paikalla mekastamassa. Myös Annen, Dickin ja Leon vanhemmat olivat joka loman aikaan matkoilla tms, etteivät pahemmin lapsiaan nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Viisikko ja jotkut muutkin lastenkirjat näin vanhemmiten ajateltuna antavat kummallisen kuvan pikkutytöille omasta sukupuolestaan. Reipas ja älykäs ja omapäinen haluaa olla poika, pojat ovat oletusarvoltaan parempia. Mitenkään ei avata sitä, että se kulttuuri sinällään pisti naispuoliset sellaiseen pakkopaitaan, jossa ei ollut sallittua pieraistakaan.

Ja selvästi tyttömäinen Anne oli typerähkö, avuton, pelokas, kerta kaikkiaan riippakivi, luotu passaamaan muita tai kaitsemaan lapsia, ei siitä muuhun ole. Ja palkkaa ei tarvitse maksaa mitään, koska se niin rakastaa niitä juttuja. Kun taas pojat rakastaa rassata kaikkia vempeleitä ja niillä pitää maksaa siitä ruhtinaallisesti, hyvä pojat!

Sama toistuu lievemmässä muodossa esim. Pikku naisia -kirjassa. Jo(sephine) on epänaisellinen (ja Jo äännetään kuten Joe, pojan nimi), leikkaa jopa hiuksensa, mutta hän on älykkäin ja pärjäävin eli tässäkin annetaan olettaa, että nimenomaan se naisellisuus on se huono asia. Voihan tuo tekstit hyvällä tahdolla nähdä esife ministisinä teksteinä, joissa vaivihkaa tuodaan esiin sitä, että pitäisikö niitä sukupuolirooleja hieman leventää, mutta miksi se tehdään naiseuden ja naisellisuuden kustannuksella.

Miksi miehillä kaikki pahimmat toisen miehen haukkumiset tehdään naiseuteen liittyvillä sanoilla - äm mä, ak ka jne, mutta naiset toisia haukkuessaan eivät käytä sanoja - äijä, ukko? Miksi miestä merkkaavat sanat ovat positiivispainotteisia, mutta naista negatiivisia. Kumpiko tekee maailmassa enemmän rikoksia, ryöstöjä, tapp oja, rai ska uksia, uk ot vai ak at? Kumpaankohan se negatiivisuus pitäisi liittyä, jos sen johonkin pitää ylipäänsä liittyä?

Sekin on ihmeellistä, kuinka nämä erittäin feminiiniset tytöt, kuten Viisikoiden Anne, Salaisuus-kirjojen Bess ja aika moni tyttö Sos-kirjoista tämän stereotypisen tyttömäisyyden lisäksi myös sai pojat usein raivoihinsa tyttömäisyydellään. Kun tytöt pillahtivat itkuun ties mistä, tai ovat bimboja, kuten heidät oli opetettukin, niin pojat menettävät malttinsa ja haukkuvat tyttöjä vauvoiksi. Kikattavia tyttöjä haukuttiin typeriksi.

Kuitenkin fiksut ja rohkeatkaan ns "silmille hyppivät" tytöt eivät myöskään kelvanneet, ainakin Leo muistutteli Paulille jatkuvasti tämän sukupuolesta.

Jotenkin tuli sellainen fiilis, että tytöistä oli hyötyä vain silloin, kun he tekivät kotiaskareita ja olivat äidillisiä ja kypsiä ja sopivan älykkäitä -eivät ylittäneet miehiä, mutta eivät olleet niin tyhmiä, että miehillä olisi mennyt hermot- ja sopivan itsenäisiä, että miehillä ei mennyt heihin hermot. Juuri sellaista meininkiä, että itsekin ihmetteli, että miten päin ne naiset oikein saavat olla, että kelpaavat ollenkaan. Että mikä järki tässäkin nyt sitten oli?

Miten Enid, itsekin naisena, saattoi kirjoittaa naishahmot tällaiseen asemaan ja vielä positiivisessa mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Viisikko ja jotkut muutkin lastenkirjat näin vanhemmiten ajateltuna antavat kummallisen kuvan pikkutytöille omasta sukupuolestaan. Reipas ja älykäs ja omapäinen haluaa olla poika, pojat ovat oletusarvoltaan parempia. Mitenkään ei avata sitä, että se kulttuuri sinällään pisti naispuoliset sellaiseen pakkopaitaan, jossa ei ollut sallittua pieraistakaan.

Ja selvästi tyttömäinen Anne oli typerähkö, avuton, pelokas, kerta kaikkiaan riippakivi, luotu passaamaan muita tai kaitsemaan lapsia, ei siitä muuhun ole. Ja palkkaa ei tarvitse maksaa mitään, koska se niin rakastaa niitä juttuja. Kun taas pojat rakastaa rassata kaikkia vempeleitä ja niillä pitää maksaa siitä ruhtinaallisesti, hyvä pojat!

Sama toistuu lievemmässä muodossa esim. Pikku naisia -kirjassa. Jo(sephine) on epänaisellinen (ja Jo äännetään kuten Joe, pojan nimi), leikkaa jopa hiuksensa, mutta hän on älykkäin ja pärjäävin eli tässäkin annetaan olettaa, että nimenomaan se naisellisuus on se huono asia. Voihan tuo tekstit hyvällä tahdolla nähdä esife ministisinä teksteinä, joissa vaivihkaa tuodaan esiin sitä, että pitäisikö niitä sukupuolirooleja hieman leventää, mutta miksi se tehdään naiseuden ja naisellisuuden kustannuksella.

Miksi miehillä kaikki pahimmat toisen miehen haukkumiset tehdään naiseuteen liittyvillä sanoilla - äm mä, ak ka jne, mutta naiset toisia haukkuessaan eivät käytä sanoja - äijä, ukko? Miksi miestä merkkaavat sanat ovat positiivispainotteisia, mutta naista negatiivisia. Kumpiko tekee maailmassa enemmän rikoksia, ryöstöjä, tapp oja, rai ska uksia, uk ot vai ak at? Kumpaankohan se negatiivisuus pitäisi liittyä, jos sen johonkin pitää ylipäänsä liittyä?

Sekin on ihmeellistä, kuinka nämä erittäin feminiiniset tytöt, kuten Viisikoiden Anne, Salaisuus-kirjojen Bess ja aika moni tyttö Sos-kirjoista tämän stereotypisen tyttömäisyyden lisäksi myös sai pojat usein raivoihinsa tyttömäisyydellään. Kun tytöt pillahtivat itkuun ties mistä, tai ovat bimboja, kuten heidät oli opetettukin, niin pojat menettävät malttinsa ja haukkuvat tyttöjä vauvoiksi. Kikattavia tyttöjä haukuttiin typeriksi.

Kuitenkin fiksut ja rohkeatkaan ns "silmille hyppivät" tytöt eivät myöskään kelvanneet, ainakin Leo muistutteli Paulille jatkuvasti tämän sukupuolesta.

Jotenkin tuli sellainen fiilis, että tytöistä oli hyötyä vain silloin, kun he tekivät kotiaskareita ja olivat äidillisiä ja kypsiä ja sopivan älykkäitä -eivät ylittäneet miehiä, mutta eivät olleet niin tyhmiä, että miehillä olisi mennyt hermot- ja sopivan itsenäisiä, että miehillä ei mennyt heihin hermot. Juuri sellaista meininkiä, että itsekin ihmetteli, että miten päin ne naiset oikein saavat olla, että kelpaavat ollenkaan. Että mikä järki tässäkin nyt sitten oli?

Miten Enid, itsekin naisena, saattoi kirjoittaa naishahmot tällaiseen asemaan ja vielä positiivisessa mielessä?

Kirjailija syntynyt 1897. Maailma oli silloin kovin toiselainen, jo pelkästään Pauli eli Paula oli jo räväkkä hahmo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annella oli rinkelisaparot ja kiltti kuin Pepissä se Annika.

"Annika ei koskaan rähissyt"

Mutta jossakin Viisikko-kirjassa oli luku "Anne on tiikeri!" tms. Eli kiltistäkin tytöstä löytyi tulta, kun oli tarvis.

Vierailija kirjoitti:

Kirjan alussa alkoi aina kesäloma, kymmeniä kertoja. Ja viisikko pysyi samanikäisenä aina vaan.

Englannissa kouluissa on kolme lukukautta ja ns half term holidays. Eli vuodessa on kuusi lomaa. 2 vk pääsiäisloma, viikko kesäkuussa, sitten kesäloma ja viikko lokakuussa jolloin on vielä aika lämmin. Joululoma ja viikko helmikuussa. Aika monta seikkailua voi olla lyhyessä ajassa.