En jaksa enää myrkyllisiä ihmisiä, eikä ole itsestäni kiinni.

En tiedä enää miten kääntää, vääntää ja muuttaa asennettani. Minua on siis eri tahoilta sanottu että olen äärimmäisen vahva, fiksu, osaava, käyttäydyn hyvin, on erinomaiset yhteistyö ja sosiaaliset taidot, silti joudun kokoajan sellaisiin tilanteisiin jossa on juoruilevia ja pinnallisia ihmisiä, olipa töissä tai vapaalla. Heidän silmissä olen tyhmä ja naivi, minua jopa säälitään. Ajattelen omilla aivoillani ja olen järkevä ihminen, eräs ystävä sanoi minulle että hänelle tulee kokoajan fiilis että joutuu puolustautumaan aina kun on mun kanssani tekemisissä. Minä olen kiltti ihminen, annan aina tilaa muille mutta osaan myös kertoa neutraalisti omia mielipiteitä.

En osaa hakeutua ns. parempiin piireihin.

Olen 30v ja jotain minussa on alkanut murentua, miksi en kelpaa sellaisena kuin olen? Kelpaan ainoastaan satunnaisille ihmisille jotka ovat hyvin vankasti empaattisia ja haluat hyvää. Olen alkanut tuntemaan pakokauhua kun en löydä tarpeeksi mukavia ihmisiä jotka eivät heti ole jättämässä jos on oma ittensä.

Tämä on aivan valtavaa ristiriita, kuten kerroin aiemmin niin mua pidetään vahvana ja tosi ihana tyyppinä.

Tämä kaikki saa mua hämmentymään, miksi en kelpaa, miksi minua suljetaan ulos, miksi pyöritellään silmät ja hihitellään kun yritän ehdottaa parannuksia ja antaa ratkaisuja, teen tätä kaikkea asiallisesti ja kohtuudella.

Huomaan että yksinäisyys on valtava kun en jaa samoja pinnallisia arvoja kuin muut.