Lue keskustelun säännöt.
Elämän peli menetetty. Koen olevani täysin eri kädellinen kuin nykyajan ihminen.
30.01.2019 |
Ihmiset hyvät olen 30v. Miten kuvittelette että pärjään nykymaailmassa kun harrastukseni kuuluu luonto, dokumentteja, historian lukeminen, kuuntelen vain vanhaa musiikkia, pukeudun hyvin, olen nolo kuin mikä, minulle on naurettu kun olen kertonut paljonko rakastan kiertää museoita. Olen opiskellut fiksuja aloja yhteiskuntatieteitä ja historiaa. Mitä enemmän opin sitä karmivaksi näen nykymaailma.
Tuntuu että olen naivi ja säälittävä koska elämäni ei ole hujaamista, somea ja jenkkihymyä.
Yksinäisyyden tunne on valtava. Nämä ovat todellisia asioita. Minua huolestuttaa kuinka hitaasti edetään henkisesti. Pettymys on valtava.
Nykyelämä ei tarjoa tasantarkkalleen mitään jännittävää ja aitoa. Olen sellainen tyyppi joka on hengissä silloin kun juttelen 90 vuotiaiden kanssa, kierrän museoita. Vanhukset ovat mielestäni viimeiset selkärangalliset.
Mielestäni muumiot ovat tuhat kertaa jännittävämpiä kuin nykyajan ihmiset.
Oikeasti 15v havantojen mukaan niin olemme surkastuneet. Haluaisin takasin sivistyksen ajat. Luuletteko että 1800 luvulla lamppu keksittiin ottamalla selfietä?
Olen vain niin kaukana nykyihmisistä. Kuilu on valtava. Olenko edes enää sama rotua??
Kommentit (7)
Oletko harkinnut jonkun tunkkaisen alan opiskelua yliopistolla? Kokeile vaikka assyrologiaa.
Voisit saada sieltä samanhenkisiä kavereita.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-90-luvut olivat länsimaisten yhteiskuntien huippuhetki. 2000-luvulla alkoi alamäki.
Moni muukin inspiroituu menneestä, mutta kyllä sinulla on ihan pirun romantisoitu kuva...
5 minuutin päästä valitat eri asiasta, eli joopa joo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista ettemme tunne! Minunkin kaverit nauroivat itsensä tärviölle, kun ehdotin että jospa seuraavalla kerralla emme menisikään baariin, vaan museoon. Hahhah, kuka nyt muka museoissa käy!!! He menivät baariin, minä menin kotiin.
Samoin en tunne montaakaan ihmistä joka olisi kiinnostunut historiasta. Jotkut tuntemani ihmiset sentään haluavat matkustella, kuten minäkin, mutta ulkomailla kiinnostaa vain kuppilat ja vaatekaupat. Minua taas kiinnostaa historia, kirjakaupat, ihan vain paikan fiilistely.
Olen ap. Saan jatkuvasti kuulla kuinka äärettömän vahva ihminen olen kun pidän omasta päästä kiinni, useimmiten muiden naisten kanssa ei ole mitään yhteistä. Kukaan ei ymmärrä miksi innostun 70 luvun musasta, joka oli lämmin ja elävä aika.
Pitääkö loputtomasti olla vahva? Pitää olla äärettömän paksu nahka että selviytyy. Kokoajan pitää välttää pinnallisia ihmisiä salakavalasti koska osaavat vain silmien pyörittelyä ja nauravat kivoille asioille.