Lue keskustelun säännöt.
En uskalla hakea apua päihdeongelmaani
30.01.2019 |
Minulla on lähtenyt alkon käyttö niin sanotusti hanskasta, enkä uskalla hakea itselleni apua terkkarilta tai lääkäriltä, koska olen kuullut niin hirveitä tarinoita tuttaviltani. Päihdeongelmiin apua hakeneita tuttujani on kohdeltu kuin pahimpii murhamiehiä, ei olla ymmärretty asian vaikeutta vaan vähätelty ja kohdeltu sekä puhuteltu rumasti. Onko täällä lääkäreitä tai hoitsuja, mikä on teidän näkemyksenne? Tai kohtalontovereita jotka on uskaltaneet hakeutua avun piiriin? Kaipaisin neuvoa ennen kuin pullon pohjalla häämöttää hauta...
M31
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AA on yksi missä voit käydä ilman mitään ilmoittautumista ja täysin anonyymisti
Mutta mikä hyöty siitä on? Ensin kuunnellaan puolituntia miten vuonna miekka kivi keppi suuressa Amerikan ihmemaassa ihmiset viinan kirotuin silmin tuijottivat eteensä. Tajusivat lopulta, että on vain yksi suuri joka voi pelastaa kun uskoo siihen yhteen suureen. Sitten käydään läpi kierros ja samat jutut siitä montako litraa korviketta on tullut juotua, montako kertaa humalassa autoiltua, hakattu ihmisiä juopporemmin kanssa. Siinä on tunti mennyt ja kohti ensiviikkoa. Mitään vertaistukea sieltä et saa ja kerran eräs nuori nainen kertoi viime viikon kokemuksista pyytäen vertaistukea niin ryhmänvetäjä alkoi sättimään ja sanoi, ettei tämä ole sellainen paikka.
Joo, ei kannata mennä. Arviolta vain sellaiset kymmenkunta miljoonaa ihmistä maailmassa on raitistunut AA:n avulla. Ei kannata mennä jos yksi av-mamma niin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitte kannata tehä mitään asialle jos oot kerta tollasta kuullu!
En ole ap.
Tottakai pitää asialle tehdä mutta esim. minulla oli ensin mielenterveyden ongelmia jo vuosia ilman mitään päihteitä. Sitten erittäin henkisesti kuormittavia tapahtumia sai minut juomaan ja kas kummaa kehitin psyykkisen sekä fyysisen riippuvuuden alkoholiin. Päihdesairaanhoitaja saman keskustelun aikana useita kertoja jankkasi " Kiellätkö olevasi päihderiippuvainen? " johon vastasin " En. Koska olen päihderiippuvainen. " . Psykiatrian puolen hoito evättiin koska olin päihderiippuvainen ja lopulta päihdehoito evättiin kun olin psyykkisesti sairas!
Aika vaikea tilanne. Onneksi julkisella puolella vastaan tuli lääkäri joka laittoi asiat eteenpäin. Nyt saan hoitoa masennukseen, pakko-oireiseen häiriöön ( jotka ovat olleet jo yli 10 vuotta ja eläkkeellä niiden takia ) sekä päihdeongelmaan mikä on ollut n. 2 vuotta.
Tämä on kyllä täysin epälooginen ja sairas systeemi. Hyvin monella päihdeongelmaisella kun se pääongelma ei ole itse päihde vaan esim. juuri pitkään jatkunut hoitamaton masennus siellä taustalla. Päihdehoidossa ei osata tai haluta pureutua päihteidenkäytön juurisyihin ja lähettää asiakas tarvittaessa eteenpäin sopivammalle taholle, vaan keskitytään ainoastaan oireeseen eli päihteiden käyttöön.
Ystäväni työskentelee mielenterveyspuolella ja kertoi, että monessa paikassa on nyrkkisääntö, että terapiaan haluavan päihteiden liikakäyttäjän pitää olla 6 kk (!) raittiina tai kuivilla ennen kuin pääsee sen aloittamaan. Jonkin kuukauden mittaisen jakson ymmärtäisin mutta tuo kuusi kuukautta on esim. vaikeasti ahdistuneelle aivan liian pitkä aika.
Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että me psykpuolella ei voida tehdä mitään ennen kuin päihdeongelma on hallinnassa. Varsinkaan potilaat eivät millään ymmärrä sitä miten paljon alkoholin ongelmakäyttö sotkee aivosysteemejä monella eri tasolla. Sanotaan vain että joo mä lääkitsen itteeni alkolla... Muuten hyvä mutta alkoholi pitää mielen maassa, krapulassa ahdistaa, ja nousuhumala nostaa iloiseksi. Ihan hirveää vuoristorataa koko ajan jo muutenkin sairaalle ihmiselle. Meillä on myös monesti käynyt niin että kun alkoholi on jäänyt pois, ei mitään mielenterveysongelmaa ole ollutkaan. Siksi aina alkoholi pois ensin. Siihen painottuvat hoitopaikat hoitavat kyllä mt-ongelmaisiakin, jos ei hoida, niin sitten pitää tehdä kunnallisesta paikasta valitus.
Minä menin yksityiselle hoito-ohjelmaan johon kuului lääkkeenä Selincro ja lääkärin ja terapeutin tapaamisia.
Sain juomiseni selätettyä, nyt 3 vuotta ilman ryyppäämistä.
Elämäni paras 2000€ euron sijoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AA on yksi missä voit käydä ilman mitään ilmoittautumista ja täysin anonyymisti
Mutta mikä hyöty siitä on? Ensin kuunnellaan puolituntia miten vuonna miekka kivi keppi suuressa Amerikan ihmemaassa ihmiset viinan kirotuin silmin tuijottivat eteensä. Tajusivat lopulta, että on vain yksi suuri joka voi pelastaa kun uskoo siihen yhteen suureen. Sitten käydään läpi kierros ja samat jutut siitä montako litraa korviketta on tullut juotua, montako kertaa humalassa autoiltua, hakattu ihmisiä juopporemmin kanssa. Siinä on tunti mennyt ja kohti ensiviikkoa. Mitään vertaistukea sieltä et saa ja kerran eräs nuori nainen kertoi viime viikon kokemuksista pyytäen vertaistukea niin ryhmänvetäjä alkoi sättimään ja sanoi, ettei tämä ole sellainen paikka.
Joo, ei kannata mennä. Arviolta vain sellaiset kymmenkunta miljoonaa ihmistä maailmassa on raitistunut AA:n avulla. Ei kannata mennä jos yksi av-mamma niin sanoo.
Jos av-mammalla on munat niin se on av-setä.
Olen käynyt neljässä eri AA-ryhmässä ja jokaisessa oli aivan sama homma. A-kilta on huomattavasti parempi.
Mutta tämä on minun kokemus ja jonkun muun kokemus on toinen.
Apua ehdottomasti kannattaa hakea.
Mutta lääkärille meneminen ei kyllä kannata, ei lääkärit tajua alkoholismin hoidosta oikeastaan mitään, tai erittäin harva tietää.
Soita ja varaa aika sossuun, siellä päihdeterapeutille, hän SAATTAA tietää parempia hoitokeinoja kuin mitkään lääkitykset. Jotka ovat huonoja, sillä monen lääkkeen läpi voi juoda, vaikka kivaa oloa ei tulekaan, mutta humala tulee kyllä. Alkoholistilla se hyvä olo kestää muutenkin niin mitättömän vähän aikaa, ettei ole väliä juoko antabuksen kanssa tai ilman.
Joillekin AA toimii hyvin, matalan kynnyksen paikka kuitenkin ja maksuton. Siellä ei ole yllä kuvatunlaista, ellei tyypit sellaista halua. Ryhmiä on todella erilaisia.
Kunnalliset päihdehoidot ovat ensiapua, niissä yleensä oppii sitten käyttämään päihteitä enemmän ja monipuolisemmin, hetken apua siis vain. Sekakäyttökin lisääntyy.
Minnesota tyyppinen hoito on siitä hyvää, että siellä terapeutit ovat parantuneita alkoholisteja, eli heillä on tietoa ja kokemusta enemmän kuin lääkäreillä. Siellä terapia on erittäin intensiivistä, ja vertaistuki korvaamatonta. Rehellisyys, se toimii. Onnistumis prosentti on yli 90, eli parempi kuin missään muussa hoidossa. Katkon kautta a-klinikalle ja onnistumis prosentti on vain 2. Tämä on kyllä kallis hoito, siksi lähde sossun kautta, ellei itselläsi ole varaa, sieltä voit saada maksusitoumuksen. Kaikki kaupungit/kunnat eivät valitettavasti ole tässä mukana.
Ja kun alkoholisti raitistuu, seuraavan vuoden aikana suuri osa huomaa, ettei mt-ongelmiakaan ole, se on erittäin jännä juttu. Kuten yllä joku kertoikin. Parantuneilla alkoholisteilla on vähemmän mt-ongelmia kuin yleensä tavallisilla suomalaisilla.
Että alkoholisimiin kyllä todellakin kannattaa etsiä ja vaatia apua.
Päihdeongelmaan pitää ja kannattaa hakea apua. Mutta samalla osa terveydenhuollon työntekijöistä voisivat päivittää asenteita ja kohdata ihmisen ei vain sitä päihdeongelmaa. Valtaosa alkoholisteista ovat normaaleja ihmisiä, tekevät työtä pitävät kulissia yllä koska eivät uskalla hakea apua. Siihen soppaan vielä mukaan mielenterveyden ongelmia niin köyden haku ja kattoparruun kiinnittäminen on aika lähellä. Mikään ei voi olla niin älytöntä kun sanoa ihmiselle joka hakee apua " Oo nyt 2 - 6 kuukautta juomatta. Katotaan sitten sitä apua... " Alkoholismi on sairaus siihen kehittyy fyysinen, psyykkinen riippuvuus ja tottakai ihmisen omalla käytöksellä on vaikutus tuleeko alkoholistia ihmisestä. Jos ei ikinä juo alkoholia vaikka olisi taipumus alkoholismiin ei voi tulla alkoholistiksi.