Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiluvusta ja köyhyydestä
Pohtija
30.01.2019 |
Viime aikoina on käyty hirveän paljon keskustleua köyhien perheiden pärjäämisestä, yksinhuoltajien taloudellisesta ahdingosta ja toisaalta taas syntyvyyden vähentymisestä. Itselle kaikesta tästä keskustelusta kuitenkin jää huomiona mieleen erilaisten perheiden lapsiluku.
Tuntuu (yleistäen), että aina, kun lehdistössä haastatellaan vähävaraista perhettä, on lapsiluku poikkeuksetta vähintään kolme, usein jopa sen yli. Harvemmin kuulee niistä vähävaraisista perheistä, joissa lapsia on yksi tai kaksi. Olisi mielenkiintoista lukea enemmän siitä, että onko tässä oikeasti korrelaatiota: lapsiluku = köyhyys, eli kuinka suuresti lapsiluvun kasvattaminen lisää köyhyyden riskiä tai onko vastaavasti lähtökohtaisesti vähävaraisemmat halukkaita tekemään enemmän lapsia kuin parempituloiset. Monesti köyhyyttä koskevissa artikkeleissa lähdetään siitä, että jokaisella on oikeus tehdä lapsia varallisuudesta riippumatta ja toisaalta elämä voi heittää eteen haasteita, joista ei ollut vielä tietoakaan lapsia tehdessä. Tämä on toki totta, mutta jotenkin maalaisjärjellä tuntuu selvältä, että esim. neljän lapsen tekeminen kahden sijaan on jo niin iso taloudellinen panostus, ettei työtilanteen/terveyden tarvitse paljoa heittää, että ongelmissa jo ollaan - ja tämä pitäisi kyllä miettiä mielestäni valmiiksi.
Omassa lähipiirissäni vaikuttaa siltä, että kaikista pienituloisimmat toivovat montaa lasta (vähintään kolmea, tavoitteena jopa viisi) ja taas parempipalkkaisissa töissä olevat toteavat taloudellisen kantokykynsä riittävän korkeintaan kahteen.
Itselleni herää kysymys siitä, eikö monet halua tätä lapsilukua ajatella suhteessa omiin tuloihinsa vai mistä on kyse? Mielestäni osa vanhemman vastuuta on myös tehdä sen verran lapsia, että pystyy tarjoamaan lapsilleen parhaan mahdollisen elämän. Tuntuu epäreilulta jo olemassa olevia lapsia kohtaan, että vanhemmat tekevät vielä pari lisää ja nämä uudet sisarukset tosiasiassa heikentävät selvästi vanhempien sisarusten elämänlaatua.
Ajatuksia?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan pienituloisia ja meillä on vain yksi lapsi eikä enempää lapsia tehdä.
Oman kokemuksen mukaan tunnutte olevan poikkeus. Onko teillä harkinta perustunut nimenomaan siihen, että ajattelette pystyvänne elättämään vain yhden lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kaksi lasta, ja enempää ei tule. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen ja olemme melkeinpä köyhiä. Kaksi korkeakoulututkintoa suoritin, mutta sitten masennuin vakavasti. Sähköhoitopotilaaksi saakka.
Kyllä mt-ongelmat ainakin omalla kohdallani ovat syy köyhyyteen. Mutta ei tulisi mieleenkään tehdä enempää lapsia. Nämäkin hankin ennen sairastumista. Kävin sterilisaatiossa varmistaakseni sen, että lapsiluku tosiaan ei enää tästä kasva.
Yhden lapsen kasvattamienn aikuiseksi vaatii yhden mummon miljoonan.
Ei tarvitse olla Einstein hoksatakseen, että lapsia ei kannata hankkia liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan pienituloisia ja meillä on vain yksi lapsi eikä enempää lapsia tehdä.
Oman kokemuksen mukaan tunnutte olevan poikkeus. Onko teillä harkinta perustunut nimenomaan siihen, että ajattelette pystyvänne elättämään vain yhden lapsen?
Kyllä se on siihen perustunut. Nytkään hän ei voi esim jääkiekkoa harrastaa, koska se on niin kallista mutta 2 mieleistä harrastusta hänellä on.
Köyhät miehet eivät saa lapsia, koska eivät saa naisia. Muuten ei köyhyys vaikuta lapsilukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvätuloisuuden ja pienen lapsiluvun korrelaatio liittynee usein myös siihen, että hyvä urakehitys vähentää haluja hankkia lapsia. Itse en ainakaan hanki kahta enempää, koska en halua olla töistä kuin vain kaksi vuoden pätkää
Vierailija kirjoitti:
Hyvätuloisuuden ja pienen lapsiluvun korrelaatio liittynee usein myös siihen, että hyvä urakehitys vähentää haluja hankkia lapsia. Itse en ainakaan hanki kahta enempää, koska en halua olla töistä kuin vain kaksi vuoden pätkää
Niin siis hyvätuloisuus vähentää naisten lapsimäärää. Hyvätuloiset miehet saavat enemmän lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niimpä.Itselläkin olisi haaveissa toinen lapsi,mutta...tarkoittaisi monesta asiasta luopumista.Oikeasti suretti oleva laittaa lapsi 1.5v tarhaan,mutta milläs maksat asunnon muuten.En nyt köyhä siis ole mutta pienituloinen.
Nyt sinä ohitat sen seikan että silloin ei ole tiukkaa kun molemmat käyvät töissä, mutta kun pienet lapset niin toisen on vain jäätävä kotiin varsinkin monilapsisessa perheessä jossa on päiväkoti-ikäistä, esikoilulainen ja koululaisia. Eli koko perheen talous, asuntolainoja myöten on vain toisen tulevin varassa ja Suomessa on aika pienet keskipalkat, rikkaita ja hyvätuloisia ei tosiaa kaikki ole vaikka tällä palstalla niin monesti annetaankin ymmärtää.
Lapsiperheiden tuet ovat pienemmät kuin alin työmarkkinatuki. Itsellä 3 päiväkoti-ikäisen vanhempana kotihoidontuki on 450€/kk kun alinta työmarkkinatukea saisin 680€/kk.
Onhan se selvää että tämä pikkulapsiarki täytyy kituuttaa köyhyysrajalla kerran ison perheen on valinnut. Tuttavani joilla isot tulot, eivät voi jäädä pitkille äitiyslomalle sillä ovat juuri hankkineet yliopistotason tutkinnot ja uusimmat tiedot kyseisiltä aloita. Ammattitaidon haaskausta jäädä 10.v makaamaan laakereilleen. Eikä esimiesasemassa jäädä noin vain 10.v pienten kanssa kotiin. Monesti korkeasti koulutetut eivät haaveile suurista perheistä. Tässäkään maailmassa ei voi vain saada kaikkea, oikeasti merkittävä ura ja suuri perhe on aika mahdoton yhtälö (jo siltäkin osin että kun koulut on käyty ja sijoitettu uralle ollaan jo +30.v)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt sinä ohitat sen seikan että silloin ei ole tiukkaa kun molemmat käyvät töissä, mutta kun pienet lapset niin toisen on vain jäätävä kotiin varsinkin monilapsisessa perheessä jossa on päiväkoti-ikäistä, esikoilulainen ja koululaisia. Eli koko perheen talous, asuntolainoja myöten on vain toisen tulevin varassa ja Suomessa on aika pienet keskipalkat, rikkaita ja hyvätuloisia ei tosiaa kaikki ole vaikka tällä palstalla niin monesti annetaankin ymmärtää.
Lapsiperheiden tuet ovat pienemmät kuin alin työmarkkinatuki. Itsellä 3 päiväkoti-ikäisen vanhempana kotihoidontuki on 450€/kk kun alinta työmarkkinatukea saisin 680€/kk.
Onhan se selvää että tämä pikkulapsiarki täytyy kituuttaa köyhyysrajalla kerran ison perheen on valinnut. Tuttavani joilla isot tulot, eivät voi jäädä pitkille äitiyslomalle sillä ovat juuri hankkineet yliopistotason tutkinnot ja uusimmat tiedot kyseisiltä aloita. Ammattitaidon haaskausta jäädä 10.v makaamaan laakereilleen. Eikä esimiesasemassa jäädä noin vain 10.v pienten kanssa kotiin. Monesti korkeasti koulutetut eivät haaveile suurista perheistä. Tässäkään maailmassa ei voi vain saada kaikkea, oikeasti merkittävä ura ja suuri perhe on aika mahdoton yhtälö (jo siltäkin osin että kun koulut on käyty ja sijoitettu uralle ollaan jo +30.v)
Nyt en ihan seurannut tätä ajatusta loppuun - miten niin on pakko jäädä kotiin monilapsisessa perheessä?
Toisekseen, ei oikeasti myöskään vähemmän kouluttautuneen kannata jäädä vuosiksi kotiin. Kyllä siinäkin ammattitaito vanhenee ja samalla eläkekertymä pienenee. Ihan sama millainen koulutustausta/asema on, niin töihin palaaminen pitkässä juoksussa kannattaa aina.
Ja jos todetaan, että merkittävä ura ja suuri perhe on mahdoton yhtälö, niin sitä en ymmärrä, minkä takia samalla tavalla ei ajatella siitä, että pienituloinen ammatti ja suuri perhe olisi mahdoton yhtälö? Koska näinhän oikeasti pitäisi olla - tai muuten luotetaan ihan liikaa yhteiskunnan tukiin.
Mun äiti oli ammatiltaan ”kotiäiti” ja meitä lapsia siis paljon.
Ja oltiin siis leipäjonoköyhiä, ei uusia vaatteita, harrastuksia tms.
Jos äiti olisi saanut työpaikan (maaseudulla asuttiin) joskus 3 lapsen jälkeen niin 100% todennäköisyydellä lapsiluku olisi jäänyt siihen ja kaikkien mielenterveys olisi nyt parempi..
Toki ei sitä työpaikkaa edes yrittänyt hakea, tai olisi sitä edes saanut. Kouluttamaton, tyhmä ja vielä ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten minusta tuntuu, että kiinnität huomiota siihen, mitä haluat nähdä. Köyhiä on kaikenlaisia, lapsettomia, yksilapsisia, erikokoisia perheitä. Kai nyt iltapäivälehdet, jos haluavat haastatella perhettä, etsivät sellaisen perheen, joka on "tyyppiesimerkki" perheestä eli 2-4 lasta, lemmikkejä ja mielellään isä ja äiti, ellei sitten haluta nimenomaan yksinhuoltajanäkökulmaa.
Siinä varmaankin olet oikeilla jäljillä, että hyvin koulutetut noin keskimäärin tekevät vähemmän lapsia, mutta en tiedä korreloiko se varallisuuden kanssa. Minä olen köyhä, lapseton, korkeakoulutettu.
Jos halutaan yleistää niin yleistetään sitten kunnolla: Yleensä lapsia kotona hoitaa eniten äiti ja silloin perheen talous on kiinni isästä. Köyhä isä -> köyhä perhe, hyvätuloinen isä -> hyvätuloinen perhe, tämä pätee riipputamatta lapsiluvusta, tietenkin sitä parempia tuloja vaaditaan mitä suurempi perhe on elätettävänä.
Jos isä ei ole hyvätuloinen, ei äidillä ole mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona pitkään sillä hänenkin panoksensa vaaditaan perheen elättämiseen. Köyhän miehen naispuoliso voi siis valita palata töihin pian ja jättää lapsiluvun pieneksi, jotta perhe tulee toimeen tai olla lasten kanssa kotona pitkään jolloin perhe ei tule toimeen. Hyvätuloisen miehen puoliso voi taas tehdä miten lasten kannalta parhaaksi katsoo ja miten itse haluaa, perhe tulee toimeen joka tapauksessa.
(Mainitsen vielä, ettei isän tarvitse olla edes minimituloinen, jotta voi olla "köyhä" elättääkseen esim. yli 2-lapsista perhettä varsinkaan lapsien kasvaessa. Suomi on kallis maa.)
On koulutettuja äitejä, jotka eivät halua viettää pitkiä aikoja kotona, on koulutettuja äitejä, jotka haluavat. On vähemmän koulutettuja äitejä, jotka eivät halua viettää pitkiä aikoja kotona, on vähemmän koulutettuja, jotka haluavat.
Omassa tuttavapiirissäni suurimmalla osalla perheistä on kaksi tai kolme lasta ja nelilapsisten perheiden isät ovat poikkeuksetta hyvätuloisia. Äitejä on kaikenlaisia, koulutettuja ja vähemmän koulutettuja.
Perheitä on niin monenlaisia. Omia käsityksiä ja maailmankuvaa ei kannata lähtökohtaisesti perustaa omaan lähipiiriin tai lehtijuttuihin ilmeisestä syystä - ne eivät ole objektiivinen totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan yleistää niin yleistetään sitten kunnolla: Yleensä lapsia kotona hoitaa eniten äiti ja silloin perheen talous on kiinni isästä. Köyhä isä -> köyhä perhe, hyvätuloinen isä -> hyvätuloinen perhe, tämä pätee riipputamatta lapsiluvusta, tietenkin sitä parempia tuloja vaaditaan mitä suurempi perhe on elätettävänä.
Jos isä ei ole hyvätuloinen, ei äidillä ole mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona pitkään sillä hänenkin panoksensa vaaditaan perheen elättämiseen. Köyhän miehen naispuoliso voi siis valita palata töihin pian ja jättää lapsiluvun pieneksi, jotta perhe tulee toimeen tai olla lasten kanssa kotona pitkään jolloin perhe ei tule toimeen. Hyvätuloisen miehen puoliso voi taas tehdä miten lasten kannalta parhaaksi katsoo ja miten itse haluaa, perhe tulee toimeen joka tapauksessa.
(Mainitsen vielä, ettei isän tarvitse olla edes minimituloinen, jotta voi olla "köyhä" elättääkseen esim. yli 2-lapsista perhettä varsinkaan lapsien kasvaessa. Suomi on kallis maa.)
On koulutettuja äitejä, jotka eivät halua viettää pitkiä aikoja kotona, on koulutettuja äitejä, jotka haluavat. On vähemmän koulutettuja äitejä, jotka eivät halua viettää pitkiä aikoja kotona, on vähemmän koulutettuja, jotka haluavat.
Omassa tuttavapiirissäni suurimmalla osalla perheistä on kaksi tai kolme lasta ja nelilapsisten perheiden isät ovat poikkeuksetta hyvätuloisia. Äitejä on kaikenlaisia, koulutettuja ja vähemmän koulutettuja.
Perheitä on niin monenlaisia. Omia käsityksiä ja maailmankuvaa ei kannata lähtökohtaisesti perustaa omaan lähipiiriin tai lehtijuttuihin ilmeisestä syystä - ne eivät ole objektiivinen totuus.
No tässä varmaan olikin tarkoitus herättää keskustelua siitä, että mikä on totuus ja nostaa aihe esille, koska omat kokemukset antavat ymmärtää yhtä näkökulmaa ja kiinnostaisi kuulla mitä kokemuksia muilla on.
Itselläkin on kyllä hieman samanlainen kuva siinä mielessä, että yleensä hyvätuloisissa perheissä on vähemmän lapsia, kuin "köyhemmissä" perheissä. Joten tässä on kyllä ihan mielenkiintoinen pointti pohdittavaksi - se, onko kyse objektiivisesta totuudesta, vaatisi aika paljon enemmän tietenkin tutkimusta. Mutta koska lapsien määrä ei ainakaa (rahamielessä) nosta elintasoa, olisi hyvä saada joku käsitys asiasta ja ehkä pystyä opettamaan ihmisille ajoissa se, kuinka paljon kustannuksia lapsesta sen 18 vuoden aikana kertyykään. Luulen, että monet eivät tätä tosiasiassa osaa edes hahmottaa.
Meillä on 2 lasta ja kolmas jäi juurikin taloudellisista syistä hankkimatta. Mies varsinkin oli sillä kannalla ja kyllähän tuon nyt huomaa lasten ollessa teinejä, että oli oikea päätös. Tulomme ei ihan pienimmästä päästä ole (miehellä yli 50t€/vuosi) muttei kovin suuretkaan, itse nautin sotealan palkkaa.
Maltillinen asuntolaina on josta toki enää n.60t€ jäljellä, pari kk sitten uusittu auto, kohta 2 lapsen lukiokulut jne.jne.
Matkusteltu on niin lähemmäksi lentäen kuin useampaan kertaan kaukomaille, en usko että ne reissut olisi toteutuneet kolmen lapsen kanssa enkä kyllä tiedä omasta kodistakaan, nyt on kummallakin nuorella oma huone ja muutenkin tilaa.
Mielestäni/mme osa vanhemmuutta ja vastuuta siitä on se, että lapselle on ns.varaa antaa taloudellisesti(kin) turvallinen lapsuus ja nuoruus. Riittävä, monipuolinen ravinto, harrastusmahdollisuuksia, vaatetus, opiskelu esim.lukiossa joka on aika tyyristä btw (lukion toisluokkalaisen materiaaleihin seutulippuineen mennyt tähän mennessä yli 2t€) jne. Matkustaminen ei tietty ole mikään pakko, mutta suotavia ja avartavia kokemuksia todellakin.
Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan yleistää niin yleistetään sitten kunnolla: Yleensä lapsia kotona hoitaa eniten äiti ja silloin perheen talous on kiinni isästä. Köyhä isä -> köyhä perhe, hyvätuloinen isä -> hyvätuloinen perhe, tämä pätee riipputamatta lapsiluvusta, tietenkin sitä parempia tuloja vaaditaan mitä suurempi perhe on elätettävänä.
Jos isä ei ole hyvätuloinen, ei äidillä ole mahdollisuutta hoitaa lapsia kotona pitkään sillä hänenkin panoksensa vaaditaan perheen elättämiseen. Köyhän miehen naispuoliso voi siis valita palata töihin pian ja jättää lapsiluvun pieneksi, jotta perhe tulee toimeen tai olla lasten kanssa kotona pitkään jolloin perhe ei tule toimeen. Hyvätuloisen miehen puoliso voi taas tehdä miten lasten kannalta parhaaksi katsoo ja miten itse haluaa, perhe tulee toimeen joka tapauksessa.
(Mainitsen vielä, ettei isän tarvitse olla edes minimituloinen, jotta voi olla "köyhä" elättääkseen esim. yli 2-lapsista perhettä varsinkaan lapsien kasvaessa. Suomi on kallis maa.)
On koulutettuja äitejä, jotka eivät halua viettää pitkiä aikoja kotona, on koulutettuja äitejä, jotka haluavat. On vähemmän koulutettuja äitejä, jotka eivät halua viettää pitkiä aikoja kotona, on vähemmän koulutettuja, jotka haluavat.
Omassa tuttavapiirissäni suurimmalla osalla perheistä on kaksi tai kolme lasta ja nelilapsisten perheiden isät ovat poikkeuksetta hyvätuloisia. Äitejä on kaikenlaisia, koulutettuja ja vähemmän koulutettuja.
Perheitä on niin monenlaisia. Omia käsityksiä ja maailmankuvaa ei kannata lähtökohtaisesti perustaa omaan lähipiiriin tai lehtijuttuihin ilmeisestä syystä - ne eivät ole objektiivinen totuus.
No tässä varmaan olikin tarkoitus herättää keskustelua siitä, että mikä on totuus ja nostaa aihe esille, koska omat kokemukset antavat ymmärtää yhtä näkökulmaa ja kiinnostaisi kuulla mitä kokemuksia muilla on.
Itselläkin on kyllä hieman samanlainen kuva siinä mielessä, että yleensä hyvätuloisissa perheissä on vähemmän lapsia, kuin "köyhemmissä" perheissä. Joten tässä on kyllä ihan mielenkiintoinen pointti pohdittavaksi - se, onko kyse objektiivisesta totuudesta, vaatisi aika paljon enemmän tietenkin tutkimusta. Mutta koska lapsien määrä ei ainakaa (rahamielessä) nosta elintasoa, olisi hyvä saada joku käsitys asiasta ja ehkä pystyä opettamaan ihmisille ajoissa se, kuinka paljon kustannuksia lapsesta sen 18 vuoden aikana kertyykään. Luulen, että monet eivät tätä tosiasiassa osaa edes hahmottaa.
Niin no tuo on kyllä hyvä pointti ja olisi ehdottomasti lasten etu, että vanhemmat ymmärtävät mitä heiltä vaaditaan, jotta voivat tarjota lapsilleen hyvät lähtökohdat. Tietenkin elämä yllättää kaikki, mutta siihenkin voisi usein olla jollain tasolla varautunut.
Ainakin maailmanlaajuisesti on olemassa tutkimus, jonka mukaan naisen suurin yksittäinen riski köyhyydelle on lapsi, jokainen lapsi tuo mukanaan isomman riskin köyhyyteen.
Sitten usasta on olemassa samanlaisia tutkimuksia, joissa lapset suistavat köyhyyteen ja monet amerikkalaiset velat perustelevat tuolla sen etteivät tee lapsia; ne ei halua ottaa riskiä köyhyydestä, joka kasvaa tosiaan lasten myötä.
En tiedä, miten nämä asiat menee tilastollisesti suomen kaltaisissa maissa, onko täällä tutkittu köyhyyttä ja lapsia, meillä on kuitenkin aika vahva sosiaaliturva jne.
Varmaan osittain syynä on sekin, ettei hyvätuloisella ole yksinkertaisesti tarpeeksi hedelmällisiä vuosia, jotta voisi hankkia suurperheen ja käydä samalla töissä kartuttamassa tuloja. Yleistys ehkä, mutta niin on aloituskin. Tavallaan jo nuorena tulee tehdä valinta, haluaako monta lasta vai hyvät tulot. Varmaan myös vastuullinen työ on sellainen, ettei aikaa yksinkertaisesti ole monelle lapselle, jos sille yhdellekään. Ei kai kukaan halua monta lasta ellei todella aio viettää arkeaan enimmäkseen lasten hyvinvoinnin ehdoilla. Toisaalta moni ehkä haluaa enemmän lapsia, mutta ei syystä tai toisesta saa.
Itselläni on viisi lasta, tulot eivät ehkä päätä huimaa, mutta emme ole leipäjonoissa. Teinit eivät ole vaativia ja saavat kyllä harrastaa (sikäli kun tahtovat). Pienempiin lapsiin ei juuri kulu kuin se, minkä haluaa kuluttaa. Olen halunnut tarjota lapsille sen, mistä itse jäin paitsi lapsena: lämpimän, eloisan, viihtyisän kasvuympäristön, jossa on hyvä olla. Paljon aikaa vanhempien ja sisaruksien kanssa. Panostan lapsiin todella paljon (enkä puhu materiasta) ja se näkyy kyllä, vanhin hakee nyt yhteishaussa melkein 10 keskiarvolla ja muut seuraavat tätä esimerkkiä.
Lapsiluvusta huolimatta perhe-elämä on muutakin kuin uusimmat pelikonsolit ja kalliit harrastukset. Se ainokainenkin voi joskus jäädä vaille huomiota eikö siinä paljon raha auta.
Alue: Aihe vapaa
Me ollaan pienituloisia ja meillä on vain yksi lapsi eikä enempää lapsia tehdä.