Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko siihen, että saat tilalle uusia hyviä ihmissuhteita, jos vanhat päättyvät?
30.01.2019 |
Kykenetkö säilyttämään optimistisen asenteen, jos jokin ihmissuhde päättyy? Vai tuntuuko sinusta, että sen jälkeen on luvassa pelkkää yksinäisyyttä? Miten vahvistat luottamustasi tulevaisuuteen?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Yritän säilyttää toiveikkaan asenteen, vastoinkäymisistä huolimatta.
Samoin. Yritän ajatella niin, että yksinkin on parempi olla kuin huonossa seurassa. Yleensä aikaa myöten asiat järjestyvät jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän toivoa yllä, varma en ole. Itselläni ihmissuhteiden katkaisuun liittyy oma muutos, jonka takia ajattelen, että löytäisin parempia ihmissuhteita, kuin mihin ennen muutosta olisin edes kyennyt. Itse juuri mietin epätoivoisena, että jään varmaan yksin, niin terapeuttini tsemppasi minua, että pitäisi löytää kuka minä olen. Se on aivan totta. Eli siinä on toivoa. Jos tulen enemmän siksi, joka olen, en ole enää se, jolla ei ole nyt ystäviä.
Toisekseen osaan olla yksinkin, ja viihdyn yksin paremmin kuin rasittavassa seurassa, joten mulla ei ole erityinen kiire. Katsoisin, että kyseessä on prosessi, joka kulkee omia latujaan.
En tällä hetkellä edes liiku paikoissa, joissa voisin tutustua ihmisiin ja se on siksi, etten juuri nyt usko jaksavani solmia uutta ihmissuhdetta. Minulla on pienehköjä lapsia, jotenkin se aika on sellaista, ettei ole antaa muille ihmisille yhtään mitään. Mutta sen aika tulee vielä.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän toivoa yllä, varma en ole. Itselläni ihmissuhteiden katkaisuun liittyy oma muutos, jonka takia ajattelen, että löytäisin parempia ihmissuhteita, kuin mihin ennen muutosta olisin edes kyennyt. Itse juuri mietin epätoivoisena, että jään varmaan yksin, niin terapeuttini tsemppasi minua, että pitäisi löytää kuka minä olen. Se on aivan totta. Eli siinä on toivoa. Jos tulen enemmän siksi, joka olen, en ole enää se, jolla ei ole nyt ystäviä.
Toisekseen osaan olla yksinkin, ja viihdyn yksin paremmin kuin rasittavassa seurassa, joten mulla ei ole erityinen kiire. Katsoisin, että kyseessä on prosessi, joka kulkee omia latujaan.
En tällä hetkellä edes liiku paikoissa, joissa voisin tutustua ihmisiin ja se on siksi, etten juuri nyt usko jaksavani solmia uutta ihmissuhdetta. Minulla on pienehköjä lapsia, jotenkin se aika on sellaista, ettei ole antaa muille ihmisille yhtään mitään. Mutta sen aika tulee vielä.
Hyvä näkökulma. Itsekin koen ihmisenä muuttuneeni, mikä varmasti tulee jatkossa myös näkymään ihmissuhteissani. Kaikelle on oma aikansa.
Alue: Aihe vapaa
Yritän säilyttää toiveikkaan asenteen, vastoinkäymisistä huolimatta.