Miehen logiikka

Miehesi on ehkä todennut että joutuu varomaan sanojaan sinun seurassasi, jos takerrut kaikkiin pikku yksityiskohtiin tai miesten juttuihin. Eihän mies voi silloin ollenkaan nauttia ystäviensä seurasta, jos sinä olet paikalla.

Minun mieheni aina vaan on kotona. Ikinä mies ei käy missään muualla kuin töissä. Minä haluaisin mieluusti viettä miesvapaita iltoja lapseni kanssa, mutta ei, mies tulee töistä suoraan kotiin.



Baarissa mies ei ole käynyt vuosiin poikaporukalla. Eikä ole käynyt saunailtoja edes viettämässä.

Minä oikeasti hajoan tähän kun ei olla I K I N Ä erossa. Kyllästyn tätä menoa koko retaleeseen.

Minä en pääse tyttöporukassa kuin todella harvoin menemään. Ja sen takia haluan mennä omien kavereiden kans, kun haluan puhua vapaasti ihan tyhmistäkin asioista, enkä halua että mieheni kuuntelee koko ajan mitä puhun ja seuraile mitä teen.



Ikinä en ole tehnyt mitään tyhmää, eikä mieleenikään ole tullut että pettäisinmiestäni tai muuta vastaavaa.



Mutta kyllä yksin omien kavereiden kanssa pitää ja TÄYTYYKIN olla joskus vaan viettämässä iltaa!!!

Ja sen takia minäkään en pääse ku harvoin omien kavereiden kanssa mihinkään. Kun mies puolustukseksi sanoo ettei sekään missään käy, joten munkaan ei sit tarvi missään käydä?

-4-

mulla on kans itsellä sellainen ongelma että ajattelen kauhean kielelliseti ja pikkutarkasti. sanat ja niiden merkitykset on mun mielestä kiinnostavia ja pyrin itse käyttämään tarkkaa kieltä. esim. äitini ja mieheni sen sijaan eivät ajattele näin, ja mä olen alituiseen niiden kanssa törmäyskurssilla, jollen muista tietoisesti " tulkata" niiden puheita.



äitini kanssa mulla oli joskus aivan naurettavat mittasuhteet saanut riita kun äitini pian mun lapsen syntymän jälkeen loihe lausumaan että " kun nainen saa oman lapsen, niin sitä automaattisesti alkaa rakastaa kaikkia maailman lapsia" . mä en kokenut että mulle olisi näin käynyt ja aloin ensin rauhassa ja sitten hiiltyen pudotella lisäkysymyksiä tyyliin " ai oikeasti JOKAISTA maailman lasta? no jatkuuko se rakkaus sitten aina vaan, että nyt kun sun lapsi on 25v, niin rakastatko sä kaikkia maailman 25-vuotiaita? NO, RAKASTATKO? oikeesti RAKASTATKO sä esim. liisaa ihan automaattisesti kun se on samanikäinen kun minä olen?" jne. lopulta äiti nieli itkua ihan lohduttomana ja huutaen kielsi minua saivartelemasta. omasta mielestäni en saivarrellut vaan yritin vilpittömästi selvittää mitä hän oikein ajoi takaa minusta hullun kuuloisella väitteellään.



vastaava riita miehen kanssa: mies on baarissa kavereidensa kanssa ja on luvannut tulla viimeisellä yö-bussilla kotiin. soittaa yöllä myöhästyneensä bussista ja tulevansa aamulla. no ei siinä mitään. mutta aamulla kun (ihan lempeästi) ihmettelin sitä myöhästymistä niin sanoi sanatarkasti näin: " kuule, siinä vaiheessa kun mä tulin ulos baarista ja katsoin kelloa niin se bussi oli jo lähtenyt" . WTF?! mä taas hulluna hikeentymään että öö.. oliko sulla joku ihan oikea este ettet kyennyt katsomaan kelloa siellä baarissa sisällä? jne.



joo. olen yrittänyt mm. perheneuvolassa (sielläkin mua ärsyttää toinen työntekijä kun se puhuu ihan huolimattomasti ;) ) selvittää omaa ajatteluani ja sitä miten se eroaa ainakin mieheni vastaavasta. luulen että me ollaan tultu hiukan paremmin taas toimeen kun ollaan molemmat oltu tietoisia siitä että puhutaan eri tavalla.

eikö se oo ittestöään selvää että parisuhteessa pitää varoa sanojaan! En mä ainakaan menis ystävilleni sanomaan kun mies on vieressä että seksi sen kanssa on kurjaa kun sillä on niin pieni. Pointti on se että en mä menis tota sanomaan vaikka mies ei olis paikalla koska silti se olis loukkaavaa. Mun mielestä aviopuolisoa pitää kunnioittaa oli se sitten paikalla tai ei. En siis ymmärrä mitä sillä vapaudella tekee. Jos menen ulos tyttöjen kanssa ei mua haittaa jos mies päättäs lähtee mukaan. Jos haittais mä vaihtasin miestä. Toki meillä erikseen mennään mutta siksi että toista ei ole kutsuttu esim toisen pikkujouluun , eikä minkään vapauden kaipuun takia.

niin rupea siinä sitten selittämään ja vääntämään rautalangasta.

Hieman kunnioitusta myös kaverille kun joutuu sit kuuntelemaan pahimmillaan pariskunnan riitaa kun toinen ei ymmärrä mistä puhutaan ja kuvittelee et kaikki asiat liittyy siihen...huoh...SE, jos mikä on rasittavaa!!!!

Helpompaa on vaan mennä omien kavereiden kanssa viettämään iltaa ja puhuu mistä puhuu. Ja se ei varmaan tarkoita sitä että selittää kuinka huono puoliso on sängyssä tmv....

-4-

Autoit ymmärtämään. Meillä tosiaan menee tuon kaavan mukaan monet keskustelut. Pitää jatkossa muistaa tämä ennen kuin hiillyn. ap

Erosin lapseni isästä, kun kyllästyin olemaan "nuiva akka" jota minusta oltiin leipomassa. Itse olisin halunnut kumppanuutta ja ystävyyttä, mutta miehen ja hänen kavereidensa kesken vaimot oli jotain pirttihirmuja joille piti kertoa vähintään valkoisia valheita että pääsi poikien kanssa baanalle. Ja se mitä mä kehtasin vaatia oli se että älä jätä minua yksin kotiin vauvan kanssa päiväkausiksi neuvottelematta kanssani yhtään. Nyt ovat ne miehen kaveritkin jääneet yksin.

Toi on yllättävän yleinen ajattelutapa miesten keskuudessa. Heidän menetyksensä, lopulta.

Nykyinen puoliso on kumppanini ja ystäväni. Jos jossain vaiheessa huomaan ajautuneemme samalta puolelta toistemme vastapuoliksi, olen valmis harkitsemaan eroa jälleen. Mielummin elän yksin kuin siinä epäkiitollisessa asemassa.

Minä tunnun olevan porukassa ainoa joka ei mustamaalaa kumppaniaan. Välillä tekee mieli kysyä miksi kaverit edes ovat suhteessa jos se oma rakas kerran on niin huono.